Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi suuttuu kun kehun häntä?
27.03.2022 |
Siis en kehu ikinä mitenkään teeskennellen vaan saatan tokaista välissä jotain positiivista hänestä ja lapsi katsoo vihaisesti minua ihankuin olisin sanonut jotenkin rumasti. En ymmärrä. Ei tykkää muutenkaan hellyydenosoituksista yms. Ikää pian 10-vuotta. Miten voin antaa palautetta jos ei osaa ottaa edes kehuja vastaan?
Onko kenellä muulla tällaista yrmyilijää vai kuuluuko tulevaan murrosikään.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko kuvitella omalle kohdallesi tilanteen, jossa et pitäisi sinulle annetusta kehusta?
Vierailija kirjoitti:
Voitko kuvitella omalle kohdallesi tilanteen, jossa et pitäisi sinulle annetusta kehusta?
En... minä ainakin olen silloin imarreltu. Siksi en tiedä miksi lapsi taas loukkaantuu kun sanon jotain hyvää hänestä. Ap
Minä en pidä kehuista tai tsempeistä. Ne saa ärsyyntymään, koska pidän niitä turhina. Minulla tosin on asperger, joka selittää asian.
Pojallasi voi olla esimurrosikään liittyviä asioita menossa, jotka vaikuttavat tähän.
Olen murrosikäisen lapseni kanssa sopinut hetket milloin saan kehua häntä ja miten sen voi tehdä aiheuttamatta hänelle kiusaantunutta oloa.
Vierailija kirjoitti:
Ei usko, että olet tosissasi.
Tätä veikkaan myös. Vaikka et itse tiedostaisi sitä, niin antamasi kehut saattavat pojan korviin kuulostaa lässyttämiseltä, mistä kovinkaan moni lapsi ei pidä. Kaikki lapset eivät pidä myöskään hellyydenosoituksista, osa kokee ne turhana hempeilynä ja toiset ahdistavana iholle tunkemisena. Joskus vaikuttaa siltä, että moni aikuinen haluaa halia lasta vain itsensä takia riippumatta sitä, haluaako lapsi tulla halatuksi tai muuten kosketetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ni kerropas esimerkkejä niistä antamistasi kehuista, niin eiköhän se syy sen perusteella löydy!
Tuli mieleen sellainen, että ehkä kokee sinun kehumisen puuttumisena sen omiin asioihin. Eli jos lapsi vaikka piirtää ja sinä menet viereen lässytämään miten hienosti piirtäkään. Haluaa olla rauhassa eikä sinun valvovan ja arvostelevan silmän alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites toinen vanhempi tai esim. opettaja? Jos nimittäin muilta tulee jatkuvasti tylytystä ja negaa, uskoo luonnollisesti sitä versiota itsestään ja pitää sinua valehtelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kuvitella omalle kohdallesi tilanteen, jossa et pitäisi sinulle annetusta kehusta?
En... minä ainakin olen silloin imarreltu. Siksi en tiedä miksi lapsi taas loukkaantuu kun sanon jotain hyvää hänestä. Ap
Sitten olet varmaan poikkeuksellinen. Itse en niin välittäisi, jos esimies töissä kehuisi ulkonäköäni tai jos ratikassa oleva spuge kehuisi miten pysyn taitavasti pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei usko, että olet tosissasi.
Tätä veikkaan myös. Vaikka et itse tiedostaisi sitä, niin antamasi kehut saattavat pojan korviin kuulostaa lässyttämiseltä, mistä kovinkaan moni lapsi ei pidä. Kaikki lapset eivät pidä myöskään hellyydenosoituksista, osa kokee ne turhana hempeilynä ja toiset ahdistavana iholle tunkemisena. Joskus vaikuttaa siltä, että moni aikuinen haluaa halia lasta vain itsensä takia riippumatta sitä, haluaako lapsi tulla halatuksi tai muuten kosketetuksi.
Kunnioitan kyllä lapseni koskemattomuutta mutta lapseni ei halaa IKINÄ minua, ei edes nukkumaan mennessä. Ihmetyttää hänen tunnekylmyytensä. Olemme sitten muulla tavalla vain huikanneet hyvät yöt jne.
En puhu hänelle lässyttämällä mutta ihan normaalilla puheäänellä mutta ehkä vähän pehmeämmin tietenkin kun haluan näyttää että todella tarkoitan sitä ja luultavasti se sitten on liikaa hänelle. En voi muuttaa itseänikään hirveän kovaksi ja etäiseksi kun en ole sitä. En kuitenkaan pakolla halaa ikinä tai riko hänen henk. koht. reviiriään ainakaan tahallaan. Tällaisen lapsen kanssa pitää siinä suhteessa aina olla varpaillaan. Hän on myös sulkeutunut ja introvertti... rakastan häntä mutta mutta aina tiedä miten suhtautua häneen. ap
Se voi olla esimurrosikä kohta. 10v kokee olevansa aikuinen joskus miltei. Ja äidin käytös tuntuu "tyhmältä", epäaidolta, lapsesta tulee tarkkasilmäinen ja kuuloinen. Ehkä ei tykkää kehuista sitten tai miettii oliko se ihan aitoa, vai odotatko häneltä jotain. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kovin usein korjaamassa hänen tekemisiään, auttamassa vaikkei hän pyydä jne.? Jos teet kovasti töitä osoittaaksesi, ettei hän osaa eikä pärjää, niin hänen on vaikea kehuasi sen kerran, kun kehut.
Mulla kehuminen varsinkin tekemistäni asioista nostaa suorituspaineita. Tuntuu, että seuraavallakin kerralla täytyisi olla yhtä hyvä. Mulla on myös huijarisyndrooma - en ikinä koe itseäni niin hyväksi kuin muut väittävät, vaan ajattelen, että eivät vaan huomanneet kun epäonnistuin jossakin. Siksi tuntuu kaikki kehut "turhilta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä kehuista tai tsempeistä. Ne saa ärsyyntymään, koska pidän niitä turhina. Minulla tosin on asperger, joka selittää asian.
Pojallasi voi olla esimurrosikään liittyviä asioita menossa, jotka vaikuttavat tähän.
Olen murrosikäisen lapseni kanssa sopinut hetket milloin saan kehua häntä ja miten sen voi tehdä aiheuttamatta hänelle kiusaantunutta oloa.
Mainitiinko sukupuoli?
Itse loukkaannuin aina, kun äitini kehui minua rättikäsitöissä, joita syvästi inhosin ja olin siinä ihan mielelläni huono. Loukkasi siksi, koska luuli itsetuntoni olevan kiinni sellaisesta ja että kaipasin kehuja siinä.
Alue: Aihe vapaa
Joo