Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12v poika on itkenyt koko päivän sillä tavalla, että välillä rauhoittuu ja sitten jatkuu
27.03.2022 |
Kuulema ei oo mitään, mutta näenhän mä, että jotain on. Istuin äsken puoli tuntia pojan huoneessa, mutta ei sanonut mulle mitään. Antoi mun silittää häntä kuitenkin. Hirveä olo kun ei yhtään tiedä mikä toisella on. Ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Olen yrittänyt kysellä sellaisia kysymyksiä joihin voi vastata ei tai joo, mutta ei vastaa edes niihin.. mitä ihmettä kokeilen seuraavaksi? Hänen on pakko saada kerrottua, selvästi nyt joku vaivaa.
Kommentit (75)
Joku jakanut netissä jotain noloa hänestä? Kysy tätä suoraan. Tämä on hyvin tavallinen ja vakava kiusaamisen muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano hänelle että kestät kyllä, oli se mitä vaan
Olen kyllä ihan surullinen kun pikkanen onitkuinen.
Ap
Heh, hehh, menittepä lankaan.
Aloitus oli pelkkä trolli.
Ap
Miten isä ottaa pojan murheen? Vai oletko isä? Miehen mallia esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tapa on antaa keino kertoa ilman että tarttee sanoa hankalia asioita itse. Eli just ne joo/ei kysymykset, mutta jopa pelkkä osoittaminen, jos ei saa sanottua mitään.
Voi piirtää paperille vaikka 4 kuvaa: tikku-ukon, rakennuksen, kännykän ja kysymysmerkin. Ja sit kysyy et liittyyks tää johonkin toiseen ihmiseen, tai johonkin koulussa tapahtuuneeseen, tai johonki netissä nähtyyn, vai johonki muuhun. Samalla ite osoittaa niitä kuvia, jotka symboloi siis ihmistä, koulua, kännykkää/nettiä ja jotain muuta. Sit lapsi voisi siitä osoittaa vaikka puhelinta, jos ei halua pysty sanoin sulle mitään kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä on monella ne ensimmäiset "seurustelu"kokeilut eli veikkaisin että joku tyttö josta on kiinnostunut ei olekaan vastannut tunteisiin tai mahdollisesti ovat jopa "seurustelleet" mutta tyttö laittoikin poikki. Nuo tuon ikäisten seurusteluthan on lähinnä semmoista välitunnilla hengailua ja ehkä koulun jälkeen ollaan jossain kaupungilla tai kylillä hetki yhdessä mutta tuskin vielä kotona kertovat mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, otahan lääkkeesi.
Minä en ole noita viestejä laittanut. Ikävää, että jonkun mielestä tämä on asia, josta on kiva trollailla. Jos jollakin tulee vielä ideoita, niin kiitollisena otan vastaan. En tiedä meninkö jo tekemään jotain väärin, kun äsken olin menossa uudelleen pojan luokse niin hän pyysi mua menemään pois. Sanoin, että tulee vetäisemään mua hihasta, jos haluaa jutella tai tarvitsee mua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yks tapa on antaa keino kertoa ilman että tarttee sanoa hankalia asioita itse. Eli just ne joo/ei kysymykset, mutta jopa pelkkä osoittaminen, jos ei saa sanottua mitään.
Voi piirtää paperille vaikka 4 kuvaa: tikku-ukon, rakennuksen, kännykän ja kysymysmerkin. Ja sit kysyy et liittyyks tää johonkin toiseen ihmiseen, tai johonkin koulussa tapahtuuneeseen, tai johonki netissä nähtyyn, vai johonki muuhun. Samalla ite osoittaa niitä kuvia, jotka symboloi siis ihmistä, koulua, kännykkää/nettiä ja jotain muuta. Sit lapsi voisi siitä osoittaa vaikka puhelinta, jos ei halua pysty sanoin sulle mitään kertomaan.
Kiitos. Tätä mun täytyy kokeilla sitten kun tulee parempi hetki. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, otahan lääkkeesi.
Minä en ole noita viestejä laittanut. Ikävää, että jonkun mielestä tämä on asia, josta on kiva trollailla. Jos jollakin tulee vielä ideoita, niin kiitollisena otan vastaan. En tiedä meninkö jo tekemään jotain väärin, kun äsken olin menossa uudelleen pojan luokse niin hän pyysi mua menemään pois. Sanoin, että tulee vetäisemään mua hihasta, jos haluaa jutella tai tarvitsee mua. Ap
Et varmasti ole tehnyt mitään väärää. Pojallasi taitaa nyt vain olla niin vaikea hetki, ettei hän itsekään tiedä kuka hän on ja mitä hän tekee. Onko hän pieni "vauva" joka hakee lohtua ja turvaa äidistä vai jo iso "mies" joka pärjää yksin... Suosittelen, että annat nyt vaikka tunnin verran olla yksin ja sitten viet jotain herkkua hänelle. Voit laittaa myös wapissa viestin, et haluaako hän puhua sulle. Se voi olla joskus helpompaa kuin suoraan kasvotusten puhuminen. Kaikki järjestyy aikanaan. Nyt on vain ajatukset solmussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei ole kiusattu tai itsetuhoinen. Mun sisko oli tuon ikäisenä jo mielenterveysongelmien vuoksi hoidossa. Kiitos kiusaajat...
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäyttöä epäilisin. Jotain peruuttamatonta on tapahtunut ja mennyt rikki
Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Kaikki järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poika haluaa apua, hän tulee sitä itse pyytämään. Todennäköisesti hän ei halua apuasi, tuonikäiset eivät halua kertoa äidilleen asioista. Jätä hänet rauhaan.
Meillä on vastaavaa itkua kestänyt päiviä vai pitäisikö s anoa viikkoja (muutamana päivänä parempi). ”Lapsi” on kyllä jo reilu parikymppinen, niin pakottaa mihinkään en voi. Ei minun tarvitsekaan tietää kaikkea, olen suositellut mennä juttelemaan ammattilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika haluaa apua, hän tulee sitä itse pyytämään. Todennäköisesti hän ei halua apuasi, tuonikäiset eivät halua kertoa äidilleen asioista. Jätä hänet rauhaan.
En ole samaa mieltä. Lapset eivät osaa kaikki pyytää apua tai toimia järkevästi vaikeissa tilanteissa. Ihan yhtä todennäköistä on vaikka kotoa karkaaminen naapurin kellariin tai raivarit vanhemmille, koska lapsi ei osaa kohdata jotain mieltä järkyttänyttä asiaa.
Vanhemmuutta ei voi täysin ulkoistaa lapselle ja olettaa että 12-v ihan vaan itse kertoisi huolensa ja tietäisi mikä hänelle on hyväksi. Mieti nyt vaikka kuinka moni on kokenut hyväkskäyttöä elämässään eikä ole koskaan kertonut kellekään, ei vanhemmilleenkaan.
En päästäisi lasta kouluun ja pitäisin itsekin vapaata ja olisin vaan lapsen kanssa. Käytäs vaikka ajeluilla ja syötäis hyvin. Jos huomaa oman lapsensa olevan oikeasti hajalla jostain niin ei sitä asiaa voi vain sivuuttaa.
Jos paha olo jatkuu, niin psykologille/psykiatrille saattaisi olla helpompi puhua. Jos murheen syynä on kiusaaminen, niin lapsi usein ei kerro siitä kotona, kun häpeilee sitä. - Muistan kun minulla ei yläluokilla ollut kavereita luokassa, ruokasalissakin sain istua yksin, ja välitunnilla nojailla seinään. Pahimmalta tuntui, kun opettaja istui ruokapöydässä viereeni ja sanoi, hyvää tarkoittaen: "Mistähän se johtuu, ettei sinulla ole kavereita?" Tuo sääli oli kaikkein nöyryyttävintä.
Toivottavasti poikasi asiat selviävät ja murhe menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Jos paha olo jatkuu, niin psykologille/psykiatrille saattaisi olla helpompi puhua. Jos murheen syynä on kiusaaminen, niin lapsi usein ei kerro siitä kotona, kun häpeilee sitä. - Muistan kun minulla ei yläluokilla ollut kavereita luokassa, ruokasalissakin sain istua yksin, ja välitunnilla nojailla seinään. Pahimmalta tuntui, kun opettaja istui ruokapöydässä viereeni ja sanoi, hyvää tarkoittaen: "Mistähän se johtuu, ettei sinulla ole kavereita?" Tuo sääli oli kaikkein nöyryyttävintä.
Toivottavasti poikasi asiat selviävät ja murhe menee ohi.
Mua kiusattiin myös koulussa just silloin 12v iässä. Silloin olisi ollut TÄYSIN mahdotonta sanoa sellaista äidilleni. Fyysisesti, henkisesti, psyykkisesti en olisi saanut sellaisia sanoja ulos suustani. Kun minulta kysyttiin koenko että minua kiusataan niin muistaakseni suutuin tai ainakin kielsin tiukasti ja kieltäydyin puhumasta asiasta.
Ja sama olisi voinut olla monen muunkin hankalan asian kanssa, että olisin halunnut kieltää asian ja tiukasti kieltäytyisin puhumasta. Ties mistä syystä, tuntui vain siltä.
Ehkä mulle olisikin sopinut joku sellanen tapa ettei itse tarvitse puhua, kun ne sanat sai menemään täysin lukkoon.
Alue: Aihe vapaa
Joku asia painaa mieltä, joskus on vaikea löytää sanoja tuntemuksilleen.