¤MAALIsmasujen tiistai¤

Masulille ja muillekin tästä suunnattomasta närästyksestä kärsiville tiedoksi, että myös se tavanomainen piimähuikkanen auttaa sekä sitten vanha kunnon Samarin. :) Tänään imeskelin Rennien eka kertaa varmaan kuukauteen ja hyvinkin äkkiä helpotti. Eikä maistunutkaan yhtään niin pahalta, kun ei joka päivä niitä syö. Mut voi, jos oiskin joskus raskaus ilman närästystä. Mulla ollu kaikista kolmesta, joten sitä voi vain haaveilla.



Liikkeitä aloin tuntea masussani viime lauantaina. Miehen kanssa oltiin ulkona syömässä ja juteltiin siinä jotain tästä mein junnusta ja sit se tuntu. Eka töytäisy. Hiljenin täysin ja sanoin sen jälkeen vain vauva ja olin hiljaa. Odottelin, josko vielä tulisi lisää ja tulihan sieltä sitten toinenkin muljahdus. Siitä lähtien on enemmän tai vähemmän tuntunut ja aina sitä hymy kyllä kasvoille kohoaa, kun sen hentosen puskun tuntee. Aivan ihanaa! :) Täytyy nyt ottaa ilo irti ja nauttia täysillä, kun tulee vielä sekin aika, kun toivoisi, ettei tulokas niin kamalan kovasti siellä riehuisi. ;)



Muuten täällä päässä kaikki ihan hyvin. Kai. Huomenna neuvolaan ja jo vähän taas jänskättää. Ei siinä ihmeitä ole, mutta ehkä eniten sitä niitä sydänääniä kuitenkin odottaa malttamattomana. :) Työelämään palasin eilen ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Kuvittelin, etten viihdy, mutta kahden viikon kotona olon jälkeen olikin mukava palata ja vastaanottokin oli mitä ystävällisin, joten ihan mielelläni siellä sittenkin olen. Ainakin toistaiseksi.. :D



Tuli mieleen sekin, että masu, siis kohtu, pullottaa ulkona tosta normikuoresta sen verran, että kun menen vakityylillä lähellekään keittiön työpöytiä niin töytäisen jatkuvasti kohtuni suoraan siihen pöydän reunaan ja kipeää tekee, kovastikin. Nyt oon koittanut liikkua siellä silleen sivuttain, etten törmäis täysiä. Tiskipöytä on ehkä pahin, kun joudun kurkottaa sinne ylös niin sitä on niinkö se pöydän reuna siinä tiellä.. Äh, mitä mä nyt höpisen.. Kellään tuskin on samoja ongelmia. Vai onko sittenkin? Ei kellään ollu ongelmaa siitä postiluukustakaan..



Mutta illanjatkoja ja huomisia päiviä, palailen taas, kun aikaa liikenee.



Papu 16+4

Siis ehkä tavallaan " liikkuu" kun kohtu ja istukka alkavat kasvaa eri tahtiin eli istukka siis ikäänkuin vetäytyy eri paikkaan. Löysin Tekayn sivuilta juttua.



On niin epätoivoinen olo kun liikkeitä ei enää tunnu, itseäni varten tässä vaan yritän todistella. Anteeks tää yksinpuhelu.



-m-

Saakos sitä Samarinia ottaa, muistelin että ei sais, mutta mun muisti onkin mitä sattuu.



Mä myös törmäilen masuni kanssa, varsinkin keittiön taso on ikävällä korkeudella.



-m-

Neuvolasta asiaa kysyin ja sanottiin, että kyllä sitä voi ottaa. Ja tietysti oman järjen kanssa pelailen eli en mä sitä pussitolkulla juo, ehkä kerran viikossa. Kun vaihteleen noita närästyslääkkeitä ja ottaakin vain pahimpaan tuskaan niin ne maistuukin paremmin.



Juu, siis eikös vain olekin inhottavaa, kun masu osuu joka paikkaan ja töksähtää..? Tai no ei sulla välttis, mutta mulla. Mä oon vähän lyhyempi niin tuntuu, että on vaikka mitä kaikkea väärällä korkeudella. Ennen ei oo haitannu yhtään. Ja mun lempipuuhaa on ollu aina se nojaaminen, kun jotain pöydän ääressä teen. Nyt on vaan luovuttava siitä..

Mä luulen, että nää meidän junnut on vielä niin pieniä ja heiveröisiä, että ei jokainen liike tunnukaan ja sitten, kun saavat jonkun intohepulin niin sitten ne kaikista hurjimmat pyörähdykset ja ponnahdukset vaan tuntuvat muljahteluina. Että en mä kyllä huolissani olisi, jos niitä liikkeitä on tuntunut, mut sit ei tunnu pariin viikkoon vaikka. Itse olin huolissani aiemmin siitä, että kaikilla muilla tuntui jo ja mulla ei mitään, mutta tulihan ne ekatkin sieltä sitten. :) Eiköhän siellä kaikki ihan kunnossa ole.

Taidan kokeilla sitä Samarinia nyt illalla. On ikävä mennä makuuasentoon, kun kaikki pyrkii suuhun. Nuku siinä sitten.



Enpä minäkään mikään pituudella pilattu ole, mutta silti vaan masu on tiellä ja nyt on alkanut taas se ongelma kun kaikki mikä tippuu, tippuu masulle (ja paidat on tuhruisia) esim. hammastahna, kaikki ruuat (miten sitä tuleekin aikuisena näin paljon sotattua?), paistaessa rasva roiskuu just masulle, kynät osuu aina terä edellä, ym.



Ai niin onnea ekoista liikkeistä, ne on vinhoja kokemuksia ja saa hymyn kasvoille.



-m-

tuttu tunne tuokin, että kaikki on vatsalla.

Mä tilasin duunissa henkselit itselleni. Kun sitten vihdoin sain ne niin oli naurussa pitämistä.. Ne oli lähinnä sellaselle kaks metriä pitkälle reilusti yli satakiloselle työmiehelle sopivat ja kun kiristin niitä itselleni niin meinas loppua se tila siitä kesken. Se ristikohta, joka yleensä on selässä jossain, on mulla lähinnä siinä niskan takana. :D Mutta.. en keksinyt muuta vaihtoehtoa millä saa housut pidettyä jalassa, kun ne aina luiskahti ton pallon päältä alas ja jos kiskoo pallon yläpuolelle niin kiristää haaruksista eikä siis lainkaan mukavat. Kun miesvaltaisella alalla olen niin eipä ole tämä työasuvalmistaja mitään äitiysvaatteita vielä tehnyt. Nyt sitten vaan pohditaan, että kauanko pärjään henkseleillä vai joutuuko ottamaan päälle sitten myöhemmin sellasta xxxl-kokosta kokovartalohaalaria..

Ja kiitos, liikkeet on kyllä ihania. :)

Ensiksi Telmalle osanotto täältäki. Ei löyvy oikeita sanoja lohuttamiseen.



Kentieksen rakenneultra kuulosti ihanalta, toivottavasti pian sais sen omanki varattua. Tänään oli neuvolalääkäri ja kyllä tuo mun kohtu tosiaan ylettyy jo pari sormea navan alapuolelle! Lääkärityttö sano, ettei liikkeet vielä tässä vaiheessa tuntuis, mutta olin hiljaa mielessäni eri mieltä. Uusia potkuja ei oo tosin viikonlopun jälkeen tuntunu. Ja voi että oli ihanaa kuulla ekaa kertaa syänäänet! Sain sen Vau-kirjanki, ku pyysin. Ihan kiva käynti kaiken kaikkiaan, vaikka oisin vähän toivonu, että hemoglobiini ois laskenu, jotta tälle väsymykselle vois ees yrittää tehä jotain, mutta ku ei rautaa tarvi, niin ei auta ku kärsiä. Tympii kyllä, jos taas menee reilusti yli puolenvälin, ennenku virtaa taas löytyy.



Jouluihminen oon minäki, ja iloitten jo etukäteen siitä, että tämä joulu vietetään mun perheen luona pohjosessa. Viime vuonna olin ekaa kertaa miehen perheen parissa ja ei se vaan tunnu samalta. Muutama vuosi varmaan vuorotellaan, ja katotaan, tuleeko joskus myöhemmin oman perheen joulun aika. Nyt tuntuis jotenki turhalta tehä kotona samat jouluruuat, joita suvun kesken jo tarjotaan sekä aattona että joulupäivänä. Koristellu kyllä oon omaaki kotia joka vuosi, se on mun mielestä ihaninta joulussa. Ja pipareita koristelen aina päivätolkulla:)



Udidi ja Dumbo rv 15+3

Täällä sitä vaan valvotaan, vaikka silmät jo luppaa ja kamalasti haukottaa.

Viisas olisin jos kohta alkaisin untenmaille kömpiä, mutta sitä vaan kaipaa hetken omaa hengähdys taukoa kun saa pojat nukkumaan ja ennen kuin itse osaa rauhoittua nukkumaan.

Tänään taas ollut oikea hulina päivä. Esikoisella oli aamupäivällä kerhoa ja mentiin sitten kakkosen kanssa puistoilemaan ja kauppa asioille. Iltapäivästä oltiin sitten taas pari tuntia ulkona ja kylläpä pojat olivatkin valmiita petiin iltapalan jälkeen. Ei tarvinnut yhtään natinoita kuunnella :)



Joulusta: Kuten olenkin mainostanut olen syys ja talvi ihminen! Kertakaikkiaan! Ja Joulu on niitä ihanimpia juhlia, varsinkin nyt kun on pieniä joulunodottajia kotona :) Ihanaa on pipareiden paisto ja jouluruokien valmistaminen... ja jopa jouluksi tehtävä suursiivous. Meillä vietetään aika perinteistä joulua. Itse teen laatikot ja kinkun paistan ja tietty joulutorttuja ja pipareita täytyy olla. Siivoan talon oikeen perusteellisesti, yleensä jopa saunankin ja sitten on ihanaa tuoda se kuusi sisään, josta lähtee niiiiiiin ihana jouluinen tuoksu :) Voi... tässä alkoi jo päässä ihan jouluisiin fiiliksiin pelkällä kuvittelulla :)

Onpa siinä joulussa muutakin hyvää... näin uhmaikäisiä ja vähän isompiakin lapsia ajatellen... ne TONTUT :) :) Meilläpä niitä jo hiippailee ja kerrassaan loisto idea siltä joka tuon lasten " pelottelun" onkaan keksinyt!! Ilkee äiti?!



Istukasta : Ekassa raskaudessa minulla oli etuseinämässä ja toisella kertaa takaseinämässä. En varsinaisesti huomannut liikkeiden tai muunkaan suhteen mitään erilaisuutta.

Muuten kylläkin raskaudet olivat AIVAN erilaisia! toisesta oli paljon pienempi ja pyöreämpi massu kun esikoisesta. Painoakin tosin kertyi niin vähän (5.7kg) että sekin varmaan vaikutti siihen oloon. Oli tosi hyvä ja kevyt olo koko raskauden. (tai no.. niin kevyt kun sitten viimeisillään voi olla :) )



Närästys vaivaa jo täällä. Olen siitä saanut kärsiä joka raskaudesta ja senkun loppuun kohden vaan tunne pahentunut. Rennie täällä tuttua tavaraa. Muutama paketti on mahaan uponnut. Kokeilin toistakin, juotavaa litkua (olisiko ollut joku gaviskon tms.) mutta ihan kamalan makuista!! Ja hankalaa kun isossa pullossa, kuletappa sitä mukana...



Eipä tässä maltakkaan nyt nukkumaan mennä, kun alkaa CSI :)

Siispä sitä katsomaan ja sitten unille.



T. K@tju rv: Huomenna tasan 18 :)