Lue keskustelun säännöt.
Itkeekö kukaan muu vielä vuosien päästä vanhemman kuolemasta haudalla?
27.03.2022 |
Isä kuoli vain 69-vuotiaana vuonna 2017. Kun käyn haudalla alan itkemään, hän teki puolestani paljon ja oli aina kannustava vaikka en koskaan antanut hänelle lapsenlapsia enkä pärjännyt aina kaikessa kuten isosiskoni.
Kommentit (44)
Mun mieheni 60v tuttu. 20+v taitaa olla vanhempien kuolemista mutta vieläkin tämä nyyhkii facessa ja juoksee öisin hautuumaalla!?
Creepyä!
Mun vanhemmat kuoli 30/24v sitten enkä voisi kuvitellakaan tuollaista (julkista) parkumista! Ikävöin kyllä mutta olen hyväksynyt menetyksen. Ei mulla silloin aikoinaan ollut aikaa ja tilaisuutta surra heitä ja nyt se tuntuisi hullulta näin pitkän ajan kuluttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy haudoilla, en ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tapaa. Muistelen muuten. En itke.
Sama. Tuhkien laskun jälkeen en ole hautausmaalla käynyt. Vanhemmat on mun sydämessäni ilman hautakiven palvontaakin.
Puhumme usein lasten ja mieheni kanssa mun vanhemmista mutta aina iloiten, hviä muistoja ajatellen
Kyllä itken. Rakas tätini, joka oli jopa läheisempi kuin omat vanhempani, hänen haudallaan itken, josta ei loppua tule, haluan yleensä olla siellä ihan yksin, juttelen, kiitän ja taas itken, monet hautausmaalla varmaan luulevat minun olevan outo, en ole, kaipaan vaan häntä niin paljon, etten aina edes uskalla mennä haudalle, kun en pääse sieltä koskaan pois siten, etteikö tunnekuohu iske minuun hyökyaallon tavoin. Olimme hyvin hyvin läheiset !
Kyllä itken. Isäni kuoli 1989. Iso ikävä vieläkin.