Lue keskustelun säännöt.
Itkeekö kukaan muu vielä vuosien päästä vanhemman kuolemasta haudalla?
27.03.2022 |
Isä kuoli vain 69-vuotiaana vuonna 2017. Kun käyn haudalla alan itkemään, hän teki puolestani paljon ja oli aina kannustava vaikka en koskaan antanut hänelle lapsenlapsia enkä pärjännyt aina kaikessa kuten isosiskoni.
Kommentit (44)
Varmasti tulen itkemään, isälläni on syöpä, enkä tiedä paljon hänellä on enää aikaa. En osaa kuvitella sitä päivää, kun heitä ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itke haudoilla, en lapseni enkä vanhempieni tai isovanhempieni. Itken hetkinä, jotka tuovat heidät vahvasti muistoihini. Lapseni ja isäni kuolemista on jo yli 20 v mutta yhä välillä itku tulee. Itken myös lähes 10 vuotta sitten kuollutta rakasta koiraani toisinaan. Jälkeenpäin on tullut uusia koiria, mutta ei yhtä rakasta. Haudoilla on helppo käydä, yleensä en edes käy. Muistelen rakkaita vainajia muuten, vaikkapa hoivaamalla pihakasveja, joita olen kotipaikaltani tuonut omaan pihaan kasvamaan. Äidin kukat.
En ole käynyt haudalla kertaakaan hautajaisten jälkeen. Hauta on satojen kilometrien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin äidin haudalla viimeksi joulun aikaan ja vaikka hänen kuolemastaan on jo n.15v niin itkin, koska suru jota tunnen siitä ettei hän näe mitä nyt jo nuorille aikuisille lapsilleni kuuluu, on musertava, hän oli äärettömän ylpeä mummo ne muutamat vuodet jotka ehti sellainen olla.
Äiti kuoli ollessaan 47v.Ei vaan voi olla totta. Oma rakas äiti kuoli 62 vuotiaana, joten olen elänyt hänen yli jo runsaasti.
Ois vaan niin kiva puhua äidille nyt kun ymmärtää asiat paremmin.
Mikä ei voi olla totta?
-10-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkkiksen tytär kirjoitti:
Äitini kuoli 2015 enkä ole kertaakaan käynyt haudalla. En ole varma löytäisinkö edes hänen leposijaa 🤔.
Nämä ihmiset pitäisi polttohaudata jos ei kukaan välitä.
Polttohaudatutkin haudataan jonnekin, tollo.
En nyt valtoimeenaan itke mutta saattaahan siinä tulla tippa linssiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkkiksen tytär kirjoitti:
Äitini kuoli 2015 enkä ole kertaakaan käynyt haudalla. En ole varma löytäisinkö edes hänen leposijaa 🤔.
Äiti kuoli 2005 ja olen varmaan vain kaksi kertaa käynyt haudalla silloin alussa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus itkettää omat asiat siinä, eli kun on vaikeaa, niin nousee mieleen se turva, jonka koti ja vanhemmat aikoinaan tarjosivat, ja nyt on vaan itse selvittävä kaikesta. Onko se sitten itsesääliä.
ON.Ois vaan niin kiva soittaa äidille ja kysyä neuvoa joissakin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkkiksen tytär kirjoitti:
Äitini kuoli 2015 enkä ole kertaakaan käynyt haudalla. En ole varma löytäisinkö edes hänen leposijaa 🤔.
Nämä ihmiset pitäisi polttohaudata jos ei kukaan välitä.
Minä en käy koskaan vanhempieni haudalla, mutta sisareni kyllä käy.
Eri
Vierailija kirjoitti:
En käy haudoilla, en ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tapaa. Muistelen muuten. En itke.
Ei haudoilla tarvitse käydä muistelemassa. Niillä voi käydä muistamassa, ja muistaminen on eri asia kuin muisteleminen. Joku ehkä hoitaa vanhempasi haudat? Monilla paikkakunnilla haudan hoito on pakollista, ja hautapaikkaoikeus on lunastettava aina. Sitten kun se menee umpeen eikä vuokraa enää makseta, hauta luovutetaan seurakunnalle. Sitten sinulla ei ole vanhemmistasi jäljellä edes hautaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itke. Itkin niin paljon heidän ollessaan elossa, että ku0lema oli pelkästään helpotus.
En itkenyt isän enkä äidin hautajaisissa enkä koskaan haudallakaan. Hyvissä väleissä olin kummankin kanssa, kuolivat äkillisesti työikäisinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy haudoilla, en ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tapaa. Muistelen muuten. En itke.
Ei haudoilla tarvitse käydä muistelemassa. Niillä voi käydä muistamassa, ja muistaminen on eri asia kuin muisteleminen. Joku ehkä hoitaa vanhempasi haudat? Monilla paikkakunnilla haudan hoito on pakollista, ja hautapaikkaoikeus on lunastettava aina. Sitten kun se menee umpeen eikä vuokraa enää makseta, hauta luovutetaan seurakunnalle. Sitten sinulla ei ole vanhemmistasi jäljellä edes hautaa.
No mitä sillä haudalla tekee, jos siellä ei koskaan käy?
Vanhemmista ei ole vielä kokemusta, mutta mummon haudalla alkaa yleensä itkettää. Kuoli 10 vuotta sitten. Tosin käyn siellä tosi harvoin, kun asun muualla.
Voi per-.ele mitkä velat jätitte...nyyh
En itke kun käyn isän muistopaikalla. Ajattelen häntä ja tykkään hautuumaan rauhasta. Itkut tulevat muulloin. Kukin käsittelee surun ja ikävän omalla tavallaan, varmasti on muitakin kun ap joita itkettää haudalla vuosienkin päästä.
Kyl mää vähän itkeä tirautan. Jotenkin se vaan herkistää, vaikka vielä näin monen vuoden jälkeen. Ehkä siinä on jotain suurempaa ajatusta takana tästä kaikesta eletystä ja elämättömästä.
En käy äitini haudalla, vaikka pidän paljon hautausmaista yleensä.
Muistelen joskus muuten. Emme olleet kovin läheisiä.
En itke haudalla enkä enää muutenkaan. Isä oli tosi tosi rakas ja eniten suren sitä, ettei lapsiani saanut nähdä. Kuoli vain 56- vuotiaana, jo 20 vuotta sitten. Haudalla käyn viikoittain, koska tykkään siellä rauhassa kävellä ja haluan, että hauta on kaunis.