Parisuhteeseen vai ei?

Eron varmistuttua vaimon kanssa oli ensimmäinen reaktio, että uusi nainen tottakai. Mutta nyt kun kuviot alkavat pikkuhiljaa selkenemään, alan yhä enemmän epäröimään, että onko minusta ja arjestani enää parisuhteeseen. Lasten vuoroasuminen ottaa oman aikansa ja energiansa. Siihen päälle vielä omat harrastukset (urheilut + purjehdus), niin kalenteri alkaa olla varsin täynnä. Hienoa olisi toki, että löytäisi naisen samoilla intohimoilla. En kuitenkaan pidä sitä kovin todennäköisenä. Silloin yhteinen aika olisi niin kortilla, että ei se mikään perinteinen parisuhde enää olisikaan. Tarviiko ollakaan? Treffailua silloin tällöin. Löytyisiköhän naisia, joille tuollainen riittäisi?