Kotona asuva, velttoileva nuorimies. Miten voisi tuuppia liikkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne, mutta kyseessä tyttö. Elelee säästeliäästi ja opiskelee vielä, mutta opinnot edenneet hitaasti. Ei ole koskaan ollut kesätöissä, eikä nytkään ole hakenut. On hyväkäytöksinen ja kotitöitä tekee kun tarpeeksi muistuttaa. Haluaisin kuitenkin, ettei minun tarvitsisi kaikkia kuluja maksaa. Kavereita on yksi. Meillä juuri tämä kaveri yrittää tsempata tyttöäkin hakemaan töitä. Onko teillä pojalla kavereita, jos heidän esimerkkinsä auttaisi?

Kiitos vertaistuesta <3 Pojalla on kavereita, joista yksi opiskelee alaa, josta kesätyön ja muun työn saaminen on helppoa. Muut ovat perheistä, joissa ei kannusteta kesätyön hakemiseen, koska perheissä ja kaksi vanhempaa ja ilmeisesti paljon parempi taloudellinen tilanne kuin meillä tässä yhden aikuisen perheessä.

ap

Nykyään on paljon hankalampaa saada kesätöitä kuin ennen vanhaan. Kyllä hän vielä oman polkunsa löytää. Tsemppaa häntä ja kehu kun hän tekee jotain fiksua. Pyydä häntä avuksi kotitöihin ja kerro kun hän onnistuu.

Anna kun arvaan. Sillä on nykyiset rahatkin vaan säästössä tilillä kun ei keksi niille käyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Hänellä pitäisi olla jonkin realistiselta vaikuttava tulevaisuudennäkymä jossa hän vaivaa näkemällä parantaa elämäänsä tuntuvasti.

Jos tällaista tulevaisuudennäkymää ei ole tai se ei vaikuta realistiselta, niin ihmisen on hyvin vaikea motivoida itseään usein ikävältä tuntuvaan ja raskaaseen ponnisteluun.

Lapsena ponnistelun motivaatioksi usein riittää se, että vanhemmat ja opettajat pakottavat ja että muutkin lapset ponnistetavat saman asian parissa. Mutta aikuisena tällaista vastaavaa "itsestään selvää" motivaatiota ei enää useinkaan ole.

Kiitos tästä asiallisesta kommentista! Pojalla kyllä on hyvinkin hyviä ajatuksia omasta tulevaisuudestaan, mutta hän tuntuu odottavan jonkinlaista ihmettä, että pääsee tuosta vaan juuri siihen kouluun mihin haluaa. Vaikka siis toistuvasti on puhuttu siitä, että se vaatisi ehkä vielä vähän tarmokkaampaa otetta opinnoissa. Olen kannustanut opiskelemaan lisää omaehtoisesti juurikin jatko-opintoihin tähdäten, mutta poika ei vaan saa aikaiseksi toimia.

Hän siis pärjää nykyisissä opinnoissaan hyvin, on parhaimmistoa luokallaan ja opettajien suosikki. Älyssä ei ole vikaa, mutta tarmokkuudessa ja sisussa ehkä on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

armeijaan se vetelys

Sieltähän tuollainen mamman pilalle lellimä vetelys lähtee ensimmäisen viikon aikana pois kun siellä ei ole kivaa.

Toivottavasti sait tyydytyksen tästä.

ap

Toivottavasti sinä sait tyydytyksen kun kasvatit yhteiskunnalle yhden riesan lisää. Sinun vikasi se on että siitä tuli vetelä paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä pakottaisin kesätöitä hankkimaan. Työkokemusta tarvitaan muutenkin ja alkaa olla jo aika vanha, nuori aikuinen. Hän tottuu täysin siihen, että kaikki hoituu itsestään.

Ainakin täällä pk-seudulla saa nuoretkin helposti kesätöitä. Mun 17v pääsi mäkkäriin ja 15v Hesa Cupiin ja toimistosiivoukseen.

Itse olen aloittanut kesätyöt 14 vuotiaana ja oma mukula täyttää ensi vuonna viisitoista. En todellakaan ole häntä ajamassa mihinkään kesätöihin. Muistan, kuinka paljon harmitti käyttää koko lomansa töissäkäymiseen, kun iso osa kavereista sai viettää lomaa. Ja samalla tavalla näistä lomailijoista on tullut ihan hyviä kansalaisia ja veronmaksajia. Ovat jopa tehneet paljon komeampia työuria. Osin taatusti sen takia, että ei ole periaatteen vuoksi tarvinnut tehdä koululaisesta saakka duunia. Kyllä sitä aikuisena ehtii sitten kesäpäiviään töissä haaskata lähes puolen vuosisadan verran.

Minäkin aloitin kesätöiden tekemisen 14-vuotiaana ja oli ihan itsestään selvää, että joka kesä työtä tehtiin edes osan aikaa. Kyllä sitä omaa rahaa vaan tarvitsee. Esikoisen syntymäpäivä- ja joululahjarahat loppuvat varmasti ennen kesää, vaikka nuukasti rahaa käyttääkin (lähinnä joskus juomisia tai karkkeja ostelee), joten kivempi on hänelle itselleenkin jos saa työtä.

ap

No joo, toi ”itsestäänselvyys” on vain kulttuurinen tuote ja odote. Itseäni tosiaan sen verran nyppi, että vaikka olenkin tulotasoltani reippaasti alle mediaanin, niin pyrin antamaan sen verran rahaa, ettei tarvitsisi aloittaa ihan kakarana työntekoa, kuten me olemme tehneet. ”Itsestäänselvyyden” ajamina.

Työ ei ole kummemmin ketään paremmaksi jalostanut, kun olen seurannut ihmisten taaperrusta täällä pallolla. Ja perskohtainen kokemus kolmelta vuosikymmeneltä kertoo ihan samaa.

Tuli tästä mieleen että minuakin yh äitini piti hirveän laiskana kun olin masentunut. Olisin itse kaivannut enemmän apua työn hakuun, en pelkkää patistelua että hae töitä, muuta pois. Vaan käytännön apua, apua niiden hakemusten tekoon.

Ei tietenkään välttämättä teillä ole samaa, mutta hyvin moni tuntuu heti ajattelevan että laiska se on, kommenteistakin näin voi lukea. Masennuksen mahdollisuutta ei monikaan ajattele vaikka se on hirveän yleistä. Omalle äidilleni kerroin masennuksestani vasta aikuisena ja sanoi että yhtään ei osannut sellaista arvata. Tätä toki hieman ihmettelen kun istuin kaiket illat yksin kotona eikä minulla ollut yhtään kaveria. Ei se kovin normaalia ole nuorelle.

Ymmärrän äidin ärsyyntymisen ja huolen, mutta ei tuo nyt suoraan sanottuna vielä kauhean pahalta kuulosta. Poika kuitenkin opiskelee ja tekee kotitöitä, ei ole mitään riippuvuuksia tai syrjäytymisuhkaa. Pojat aikuistuvat tyttöjä hitaammin, tunnen monia jotka ovat muuttaneet omilleen asumaan vasta 22, 23, 24 -vuotiaina. Ihan tavallisia työssäkäyviä nuoria aikuisia nykypäivänä.

Sitten pitää hyväksyä sekin, että kaikki eivät ole mitään kunnianhimoisia tykkejä, joilla on tavoitteita ja suunnitelmia tulevaan. Sekin on ihan ok. Itselläni on kolme aikuista lasta. Heistä vanhin on aina ollut kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja opiskellutkin pitkälle. Koko ajan suunnittelee kaikkea. Kaksi nuorempaa on toista maata, he käyvät kyllä töissä ja elämä on ihan mallillaan, mutta ei heillä ole mitään työelämään liittyvää kunnianhimoa eivätkä ole opiskelleet välttämättömiä enempää. Varsinkin keskimmäisessä tämä jotenkin korostuu. Yritän joskus udella lomasuunnitelmia tai vaikka toiveita tulevalle vuodelle, mutta ei hänellä ikinä mitään erityistä ole. Näyttää viihtyvän työssään ns. suorittavassa portaassa ja on onnellisen oloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän äidin ärsyyntymisen ja huolen, mutta ei tuo nyt suoraan sanottuna vielä kauhean pahalta kuulosta. Poika kuitenkin opiskelee ja tekee kotitöitä, ei ole mitään riippuvuuksia tai syrjäytymisuhkaa. Pojat aikuistuvat tyttöjä hitaammin, tunnen monia jotka ovat muuttaneet omilleen asumaan vasta 22, 23, 24 -vuotiaina. Ihan tavallisia työssäkäyviä nuoria aikuisia nykypäivänä.

Sitten pitää hyväksyä sekin, että kaikki eivät ole mitään kunnianhimoisia tykkejä, joilla on tavoitteita ja suunnitelmia tulevaan. Sekin on ihan ok. Itselläni on kolme aikuista lasta. Heistä vanhin on aina ollut kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja opiskellutkin pitkälle. Koko ajan suunnittelee kaikkea. Kaksi nuorempaa on toista maata, he käyvät kyllä töissä ja elämä on ihan mallillaan, mutta ei heillä ole mitään työelämään liittyvää kunnianhimoa eivätkä ole opiskelleet välttämättömiä enempää. Varsinkin keskimmäisessä tämä jotenkin korostuu. Yritän joskus udella lomasuunnitelmia tai vaikka toiveita tulevalle vuodelle, mutta ei hänellä ikinä mitään erityistä ole. Näyttää viihtyvän työssään ns. suorittavassa portaassa ja on onnellisen oloinen.

Kiitos tästäkin asiallisesta kommentista. Minäkin ymmärrän tavallaan kunnianhimottomuutta, mutta tässä tilanteessa, kun perheen elatus on vain minun harteillani, toivoisin - ja tavallaan edellytänkin - kaikilta lapsilta isompaa osallistumista. Ehkä meidän 70-luvulla syntyneiden kohdalla oli vähän toisin, että opiskelemaan ja töihinkin saattoi päästä sen kummemmin ponnistelematta, mutta pahoin pelkään että nykynuorien osalta asia on toisin?

ap

Joo, ei minustakaan pahalta kuulosta kun koulu sujuu ja kotona osallistuu. Masentuneita ja syrjäytyneitä nuoria kun riittää myös.Kesätyöt ei ole itsestäänselvyys, oma lukiolainen teki hurjan pinon hakemuksia eikä mikään tärpännyt. Katsokaa tilannetta uudelleen kun on valmistunut. Silloin ei kannata jäädä passiivisena kotiin vaan pyrkiä omille siivilleen. Tämän voi mielestäni suoraan sanoakin aikuiselle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä pakottaisin kesätöitä hankkimaan.

Työttömiä on satoja tuhansia enemmän kuin mitä avoimia työpaikkoja. Jos ei ole CV kunnossa eikä supliikki pelaa haastattelussa, niin työpaikan saanti on lähes mahdotonta.

Jos opinnot ovat kesken, niin edes työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan ei pääse.

Tää on ihan täysin höpönlöpöä. Selittäkää vaan tätä lapsillenne niin eihän niiden tarvitse edes hakea mihinkään ja alkavat hokea tota samaa.

Olen yläasteen opettaja ja tosi suuri osa ysiluokkalaisista on saanut töitä. Omat lapseni myös. Siivoamaan pääsee jokainen haluava heti. Aika helposti löytyy muitakin hommia. Mutta tuolleen kasvaa taas uusi sukupolvi ihmisiä, jotka ei edes vaivaudu hakemaan mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on paljon hankalampaa saada kesätöitä kuin ennen vanhaan. Kyllä hän vielä oman polkunsa löytää. Tsemppaa häntä ja kehu kun hän tekee jotain fiksua. Pyydä häntä avuksi kotitöihin ja kerro kun hän onnistuu.

Siis puhutaanko nyt viisivuotiaasta vai parikymppisestä? Parikymppisen pitäisi nimittäin saada edes kotityöt tehtyä ilman äidin tsemppaamista ja kehumista.

Kun kyseessä on 20v. täysi-ikäinen, niin peri vuokraa ja kirjoita lasku täysi-hoidosta parilta vuodelta.

Maksuehto 14 pv netto.

 Vaihtoehtona pakkaat vötkyn kimpsut ja kampsut valmiiksi matkalaukkuun.

No jtn sun pitää tehdä, olet varmaan itsekin huomannut että velttojen ja saamattomien nuorten miesten määrä on kasvussa. Kuulostaa siltä että sun poika on riskissä ajautua tällaiseksi veltoksi pskaksi, joka mätänee siellä sun helmoissa vielä kymmenen vuoden pääst kunnes siirtyy pelaamaan kunnan itsemurhayksiöön sipsipussien ja energiajuomatölkkien keskelle kun lopulta hänet potkit pois. Kerro sille että nyt on sellainen tilanne että aikuinen ihminen saa osallistua perheen kuluihin enemmän, ja hänen on mentävä töihin. Vaadi poikaa lähettämään vaikka neljä kunnollista hakemusta per viikko ja tarkista että ne myös lähetetään. Jos ei saa töitä, niin hoitakoon sitten kotia.

Voit nyt vielä varmistaa ettei lapsestasi tule sitä koneella istuvaa ja saamatonta läjää, mitä nykyään on nuorissa miehissä ilmeisen paljon. Tee se nyt kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

No jtn sun pitää tehdä, olet varmaan itsekin huomannut että velttojen ja saamattomien nuorten miesten määrä on kasvussa. Kuulostaa siltä että sun poika on riskissä ajautua tällaiseksi veltoksi pskaksi, joka mätänee siellä sun helmoissa vielä kymmenen vuoden pääst kunnes siirtyy pelaamaan kunnan itsemurhayksiöön sipsipussien ja energiajuomatölkkien keskelle kun lopulta hänet potkit pois. Kerro sille että nyt on sellainen tilanne että aikuinen ihminen saa osallistua perheen kuluihin enemmän, ja hänen on mentävä töihin. Vaadi poikaa lähettämään vaikka neljä kunnollista hakemusta per viikko ja tarkista että ne myös lähetetään. Jos ei saa töitä, niin hoitakoon sitten kotia.

Voit nyt vielä varmistaa ettei lapsestasi tule sitä koneella istuvaa ja saamatonta läjää, mitä nykyään on nuorissa miehissä ilmeisen paljon. Tee se nyt kun vielä voit.

Juurikin näin olen tehnyt - istunut vieressä, kun on hakemuksia lähetellyt. Juuri eilen istuin vieressä kun haki useampaan kesätyöhön.

Työkokemuksen kartuttamisesta olen puhunut lapsilleni aina, että mikä tahansa kokemus on plussaa ja edesauttaa seuraavan työn saamista. Siksi mietin ihan vakavissani, että jos ei tänäkään kesänä mikään palkkatyö tärppää, niin saisiko pojan johonkin maatilalle hommiin elatusta vastaan...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että lapsena ei ole oltu tarpeeksi tiukkoja. Onko poika saanut sluibata lelujen siivoamisesta, pienistä kotitöistä, taskurahojen tienaamisesta? Ehkä se on jäänyt huomaamatta, jos sisarukset ovat paikanneet?

Laittaisin laiskotteluun täyden stopin. Jos asuu 20-vuotiaana vielä kotona niin joko maksaa osuutensa tai tekee kotityöt, ja kunnolla. Jos ei tee, niin autat asuntohakemuksen täytössä. 

Tuskin monessakaan perheessä on ollut yhtä tiukka kuri kuin meillä eli mitään sluibailua en ole ikinä sallinut. Poika tosiaan tekee ihan kaiken, mikä pitää. Mutta luovuttaa jos ei onnistu; sama pätee koulussa, työnhaussa, harrastuksissa... miten sisua ja kunnianhimoa saisi häneen lisää?

ap

Jos on löysä niin on löysä.

Siinä yhdessä vieläkin sopeutuvassa kulttuurissa Suomessa on äidillä, mahdollisilla siskoilla ja suvulla naisettoman miehen elatusvelvollisuus. Tosin yli 90% siitä kulttuurin edustajista on yhteiskuntamme elätettävänä muutenkin. Eivät taida edes ymmärtää, mitä tarkoittaa elatusvelvollisuus oikeasti.

Näitä saamattomia nuoria riittää. Meidän tytär lusmuilee lukiossa 4.5 vuotta ja kirjoituksissa sillti pärjää vain c tasoisesti juuri nippa nappa,, nääs kun masentaa, ei jaksa,, ja . Vakka on kantensa valinnut , seukkaa pojan kanssa ,joka sai myös syht heikot paperit lukiosta- mikään ei kiinnosta, isänsä töissä on paperihommissa, mutta liikaa saikulla..

siis kumpaakaan ei muu kiinnosta ,kun makaaminen kännykkä kädessä.

Molempien vanhemmat on ahkeria ja aikaansaavia. Kaiken aikaa laulu , ahdistaa, masentaa.

Mikä tätä meidän nuorisoa vaivaa. Tiedän , että on pajon ahkeria, innostuneita nuoria myös.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän äidin ärsyyntymisen ja huolen, mutta ei tuo nyt suoraan sanottuna vielä kauhean pahalta kuulosta. Poika kuitenkin opiskelee ja tekee kotitöitä, ei ole mitään riippuvuuksia tai syrjäytymisuhkaa. Pojat aikuistuvat tyttöjä hitaammin, tunnen monia jotka ovat muuttaneet omilleen asumaan vasta 22, 23, 24 -vuotiaina. Ihan tavallisia työssäkäyviä nuoria aikuisia nykypäivänä.

Sitten pitää hyväksyä sekin, että kaikki eivät ole mitään kunnianhimoisia tykkejä, joilla on tavoitteita ja suunnitelmia tulevaan. Sekin on ihan ok. Itselläni on kolme aikuista lasta. Heistä vanhin on aina ollut kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja opiskellutkin pitkälle. Koko ajan suunnittelee kaikkea. Kaksi nuorempaa on toista maata, he käyvät kyllä töissä ja elämä on ihan mallillaan, mutta ei heillä ole mitään työelämään liittyvää kunnianhimoa eivätkä ole opiskelleet välttämättömiä enempää. Varsinkin keskimmäisessä tämä jotenkin korostuu. Yritän joskus udella lomasuunnitelmia tai vaikka toiveita tulevalle vuodelle, mutta ei hänellä ikinä mitään erityistä ole. Näyttää viihtyvän työssään ns. suorittavassa portaassa ja on onnellisen oloinen.

Pojat aikuistuvat myöhemmin juuri tuon asenteen takia. Ei heiltä edes odoteta vastuun ottamista samalla tavalla kuin tytöiltä ja pojat tietävät sen kyllä erittäin hyvin. Ja elävät odotusten mukaisesti. Todella, todella haitallinen tuo "pojat on poikia" asenne.

Vierailija kirjoitti:

Näitä saamattomia nuoria riittää. Meidän tytär lusmuilee lukiossa 4.5 vuotta ja kirjoituksissa sillti pärjää vain c tasoisesti juuri nippa nappa,, nääs kun masentaa, ei jaksa,, ja . Vakka on kantensa valinnut , seukkaa pojan kanssa ,joka sai myös syht heikot paperit lukiosta- mikään ei kiinnosta, isänsä töissä on paperihommissa, mutta liikaa saikulla..

siis kumpaakaan ei muu kiinnosta ,kun makaaminen kännykkä kädessä.

Molempien vanhemmat on ahkeria ja aikaansaavia. Kaiken aikaa laulu , ahdistaa, masentaa.

Mikä tätä meidän nuorisoa vaivaa. Tiedän , että on pajon ahkeria, innostuneita nuoria myös.

Muakin masentuisi, jos olisi sinunlainen äiti minulla. Kuulostat epäempaattiselta, etkä ymmärrä mitään masennuksesta tai nykynuorten haasteista. Jos itse sait hyvät paperit lukiosta, osaat varmasti tyttöä neuvoa pääsemään samaan tavoitteeseen.