Kotona asuva, velttoileva nuorimies. Miten voisi tuuppia liikkeelle?

Poikasihan saattaa olla lievästi masentunut? Toisaalta sanot, että menestyy koulussa hyvin. Osaatko konkreettisesti neuvoa poikaasi, kuinka päästä jatkokoulutukseen?

Tukka pois ja Ukrainan rintamalle! Hyödyllinen työ piristää.

Jännästi Neumannia ei tainnu paljon koulut kiinnostaa, vaan lähti merille 16-vuotiaana.

Miten sen ikäinen on pärjännyt yksin, pitänyt huolta itsestään ja kyennyt tekemään töitä päivittäin?

Miten muut samanikäiset ei pystyisi?

Työkaverin lapsi jätti lukion, koska bussilla matkustaminen ei ollut tuttua, ja se jännitti liikaa. Miten voi pärjätä elämässä, jos ei kykene milliäkään menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle?

Ehkä murehtimisen sijaan pitäisi nuorten tehdä itse päätöksiä, huolehtia itsestään enemmän, jotta heillä olisi joku ajatus siitä, että kykenevät johonkin. Eikä ympärillä olevat voivottele, että et varmaan saa koskaan töitä, kun inflaatio. Ja masentuneita ovat varmaan kaikki ihmiset, niin ei kannata edes yrittää.

Jospa vaan hyväksyisit, että poikasi on persoonana tälläinen. Hän rakentaa oman maailmansa omanlaisekseen. Tuethan häntä siinä.

Näin nelikymppisenä:

En koskaan hakenut mitään kesätöitä. Luojan kiitos ei kyllä patisteltukaan hakemaan, vanhemmat olivat sen verran fiksuja. Eikä vaadittu käytännössä mitään siivoamista tai ruoanlaittoja. Joskus saatoin vähän halkoja hakea. Muutin kaksikymppisenä pois opiskelemaan kunhan sai vässyköityä armeija-nimisen leikkikoulun sille mallille että siitä ei tarvitse huolehtia. Nykyään on työ ja omakotitalo.

Näin työuralla vähän "puolivahingossa" on status noussut suorittavasta portaasta toimihenkilöpuolelle. Väittäisin että niin suurta summaa ei löydy että ottaisin yhtään vastuullisempaa hommaa vastaan. Päin vastoin oikeastaan, voisin pienentää palkkaani ja tehdä vähemmän. Ei ole tuota kunnianhimoa oikein. En oikein tiedä mitä sillä lisääntyneellä rahallisella korvauksella tekisi. Mielummin istun kotona.

Tuo on hankala tilanne juuri tuossa kaksikymppisenä, kun opiskelu pudottaa elintasoa aika rutkasti verrattuna siihen että ei tee mitään. Minullekin sanottiin sosiaalitoimesta kerran että "Eroa koulusta niin saat rahaa, muuten ei tipu". Vielä jos asutte kaupungissa jossa on kalliit asunnot, niin pelkkä omilleen muuttaminen on älyttömän hankalaa.

Väittäisin että kyllä se siitä joskus johonkin lähtee. Ehkä.

Ehdotus Aplle

- kerro että kotityöt jaetaan nyt vapaaajan suhteessa. Eli jos te muut käytte palkkatöissä niin esikoisen tulee jatkossa hoitaa iso osa kotitöistä. Tämä kannustaa hakemaan tosissaan töitä koska vaihtoehtona ei ole se että saa pelata vapaasti kotona päivät vaan joutuu käyttää jokapäivä reippaasti aikaa siivoukseen, pyykinpesuun ja ruoanlaittoon.

-kehu esikoista aina tilaisuuden tullen. Koeta parantaa hänen itseluottamustaan. Kehu vieraiden kuullen kuinka poika laittoi taas hyvää ruokaa jne.

- syökö poika riittävän monipuolisesti ettei ole kyse jostain puutoksesta ravinnon kanssa? Onko poika muuten terve(masennus, sydänongelmat, allergiat ym). Monet sairaudet voivat syödä aloitekykyä ja tekevät normaalielämästä raskasta.

Ap jos poika on 18 vuotta täyttänyt ni hae häätö ja potki pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Ap jos poika on 18 vuotta täyttänyt ni hae häätö ja potki pihalle.

Tässä kyllä niin huomaa elämänkoulun. Omalle lapselle häätö joopa joo. Ei täällä kyllä kovinkaan fiksua porukkaa kirjoittele.

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaan hyväksyisit, että poikasi on persoonana tälläinen. Hän rakentaa oman maailmansa omanlaisekseen. Tuethan häntä siinä.

Mä veikkaan että maailma olisi parempi paikka jos sinunkaltaisesi lässyttäjät vaihtaisivat asennetta. EEEEI se haittaa että sä olet lässähtänyt rantapallo, ole vaan kulta siinä mamman essunnyörissä kiinni kyllä me pärjätään. Hyi helvetti mikä karhuemonpalvelus. 

Ihmiset suoriutuvat aika lailla sillä tasolla kuin mitä heiltä odotetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaan hyväksyisit, että poikasi on persoonana tälläinen. Hän rakentaa oman maailmansa omanlaisekseen. Tuethan häntä siinä.

Mä veikkaan että maailma olisi parempi paikka jos sinunkaltaisesi lässyttäjät vaihtaisivat asennetta. EEEEI se haittaa että sä olet lässähtänyt rantapallo, ole vaan kulta siinä mamman essunnyörissä kiinni kyllä me pärjätään. Hyi helvetti mikä karhuemonpalvelus. 

Ihmiset suoriutuvat aika lailla sillä tasolla kuin mitä heiltä odotetaan. 

Ja täydennyksenä vielä: ei tarvitse potkia. Kunhan alkaa odottaa itsestäänselvyytenä sitä mitä pitäisi, että toinen osallistuu porukan elatukseen, eikä pelkästään omalta osaltaan vaan helpottaakseen äidin taakkaa kun tämä on häntä elättänyt tähänkin asti. 

Kukaan ei halua nähdä toisen silmissä oletusta, että sinusta ei ole oikein mihinkään eikä ainakaan enempään kuin juuri nyt. Se on pahoinpitelyä. 

Jos miehistyminen on vaikeaa nyky-ympäristössä, voisitte kokeilla keskustella tilanteesta. Äitinä itse kertoisin vaikutelmastani, että toinen on perässävedettävä ankka. Ja että en usko etteikö hänestä ole omatoimiseksi, itsestään ylpeäksi ihmiseksi. Keskustelisin älylaitteiden vaikutuksesta tilanteeseen ja tiedustelisin, voisiko ne laittaa tauolle. Ja jos ei auta, niin onnistuisiko hakeutua vaihtoon ulkomaille. Joskus etäisyys tekee enemmän kuin hyvää, jotta näkee itsensäkin kauempaa.

Olen itse tuollaisen tyypin sisar. Minulta vaadittiin kotona osallistumista kotitöihin, lisäksi oli harrastukset ja koulussa yli 9 keskiarvo. Lähdin 18v. ulkomaille kesätöihin, itse hommasin senkin työn ja asunnon. Sen jälkeen olen ollut töissä ja välillä työttömänäkin, mutta en koskaan joutilaana.

Veljeltä ei ihmeempiä vaadittu, hän ei oikein pärjännyt koulussa, ja ammattikoulun jälkeen kuvitteli heti pääsevänsä isoille tienesteille. Se kun ei onnistunut, jäi työttömäksi. Hän täyttää kohta 50, eikä ole koko elämänsä aikana tehnyt palkkatöitä viikkoa pidempää putkeen, eli vieläkään ei sitä intoa ole löytynyt. Nykyään minä olen se, joka käyn auttamassa iäkkäitä vanhempiamme kotihommissa. Veljellä olisi aikaa, mutta intoa mihinkään ei vieläkään. Vuosikausia yritin aktivoida häntä harrastuksiin yms., ja autoin monin tavoin, mutta siihen tulokseen olen tullut, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Olen sitä mieltä, että nimenomaan lapset ja nuoret pitää opettaa töihin ja vastuullisuuteen mahdollisimman nuorena, koska se innottoman syrjäytyminen käy liian helposti.

Meillä oli sama tilanne lähes parikymppisen kanssa. Kävi armeijan ja aloitti opinnot, mutta ne ei kiinnostaneetkaan niin jäi kotiin makaamaan. Ei tehnyt edes kotitöitä, ei edes pyynnöstä. Aiemmin teki, mutta jostain syystä sitten keksi, ettei hänen ole pakko, kun oli armeijan käynyt. Meillä meni hermot ihan totaalisesti siihen, että aikuinen mies makaa kotona tekemättä mitään järkevää. Onneksi lopulta löysi oman asunnon, olisi välit menneet lopullisesti. Kesätöitä tekee kyllä, ollut vuosia samassa paikassa ja siellä onkin erittäin ahkera, koska palkka on kovempi, mitä enemmän tekee ja ilmeisesti raha kyllä kiinnostaa. Uuteen kouluunkin haki nyt keväällä, mutta sellainen neljän kuukauden totaalinen tekemättömyys oli välissä.

Meillä poika on sellainen, että mitä enemmän patistaa ja painostaa niin sitä vähemmän tekee. Haluaa itse päättää mitä tekee ja milloin.