Voiko puolison "hirveys" saada ihmisen juomaan?
Olen jo ihan sekaisin ja alan uskoa alkoholistimiehen syytöksiä siitä, että minun nalkuttamiseni (juomisesta) saa hänet juomaan. Putket kestävät viikkoja ja syynä on se, että minä olen niin kamala vaimo, kun syytän häntä perhe-elämän pilaamisesta. Olenko oikeasti syypää juomiseen?
Kommentit (12)
Et ole! Paqitsi jos oikeasti olet joku ihan hirveä natsi, niin kyllä alkoholiin voi paeta, jos ei muuta voi. Jos et anna hänen esim. tavata ystäviään, etkä poistua kotoa ja määräilet koko aika!
Rakas ystävä! Ei, ei ja ei! Holistille kelpaa mikä vaan tekosyy, ota jalat alles!
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 20:25"]
Et ole! Paqitsi jos oikeasti olet joku ihan hirveä natsi, niin kyllä alkoholiin voi paeta, jos ei muuta voi. Jos et anna hänen esim. tavata ystäviään, etkä poistua kotoa ja määräilet koko aika!
[/quote]
En ole koskaan estänyt tapaamasta ketään. Ihan vapaasti on saanut mennä. Olen kyllä arvostellut kovin sanoin esim. tekstarilla, jos hän on ollut tunteja myöhässä sovitusta ajasta tai jättänyt kokonaan tulematta yöksi kotiin. Sitäkin sattuu. Sitten hoidan yksin lapset ja kaiken muunkin, kun häntä ei näy missään. AP
Mun alkoholisitäiti syyttii meitä lapsia juomisesta aina, alkoholistien juomiselle on aina syy muissa.
Äitini jatkoi juomista, vaikka lapsetkin sen hylkäsivät, syyttää kuulemma nykyään sisaruksiaan.
Jos et ap ole trolli, niin nyt ero vireille. Tuollainen syyttely on henkistä väkivaltaa.
Mielestäsi mies pilaa perhe-elämänne ja miehen mielestä sinä aiheutat hänen alkoholisminsa. Mikä teitä pitää yhdessä? Kovin hyvältä ei suhteenne vaikuta.
Minä esim tissuttelen pari kertaa viikossa niin että jään töiden jälkeen parille kaljalle koska en jaksa mennö kotiin kuuntelemaan nalkutusta. Mutta se pari kaljaa on todellakin pari kaljaa.
En ole ennen pitänyt itseäni syyllisenä, mutta kun kerrasta toiseen kuulee saman syytöksen, niin sitä väsyneenä ja epätoivoisena alkaa epäillä että olisiko siinä kuitenkin jotain todellisuuspohjaa.
Luin vanhoja viestejäni ja vaikka ne yleensä ovat enemmän anelevia ja kotiinpyyteleviä, niin on siellä ihan oikeaa haukkumistakin. Esim. kutsun häntä hulluksi juopoksi, surkeaksi isäksi ja vastuun pakoilijaksi. Välillä hän ei vastaa puhelimeen koko viikonloppuna, vaikka pyytäisin että sanoisi lapsille pari sanaa kun ovat huolissaan hekin.
Joskus mietin, kuinka hirveää olisi, jos ne jäisivät viimeisiksi sanoiksi, mikäli hänelle kävisi jotain. Välillä hän onkin ollut paikattavana jossain, kun on telonut itseään. Hän oli viimeksi tänään sitä mieltä, että jos hänellä olisi rakastava vaimo, joka suhtautuisi hänen menoihinsa asiallisesti, hänen ei tarvitsisi lähteä pois kotoa ja juoda.
Totta kai järjellä tiedän, että alkoholisti syyttelee aina muita saadakseen oikeutuksen juomiselleen, mutta näin sitä näköjään läheisetkin sairastuvat ja alkavat hakea syytä itsestään.
Miehen juominen on viime aikoina lisääntynyt, ja nyt on grillikausi jäänyt pahasti päälle. Sitä katsotaan niin kauan, kun jaksetaan odottaa parempaa, mutta jossakin vaiheessa pitää tehdä isoja ratkaisuja. Eivät nuo lapsetkaan tällaista isää ansaitse.
Kiitoksia sanoistanne. Yritän muistaa, että alkoholisti tekee kuitenkin ihan itse päätöksen juomisestaan. AP
Ihanaa, että tiedostat alkoholismin vaikutukset - alkoholisti tekee mitä vaan ja syyttää ketä tahansa saadakseen oikeutuksen addiktionsa seuraamiselle. Läheiset sairastuvat usein läheisriippuvuuteen, ikään kuin sokeutuvat ongelmalle ja pönkittävät alkoholistin riippuvuuskäyttäytymistä luullen tekevänsä oikein. Alkoholistin aivot ovat kieroutuneet ja hän käyttäytyy sen mukaan. Älä antaudu sille! Sinulla on mahdollisuus lähteä, alkoholisti ei lopeta niin kauan kun hänellä on mahdollisuus jatkaa. Puhun omasta kokemuksesta, olen sekä alkoholistin lapsi että myös itse alkoholisti. Se on hemmetin katala sairaus, mutta ei siitä ole pakko kärsiä! Voimia ja ajattele itseäsi, se on oikein tässä tilanteessa :)
Ellet kirjaimellisesti kaada viinaa väkisin hänen kurkkuunsa, niin et.