Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
No nii äidit. Puhutaanpa rehellisesti
26.03.2022 |
Koska täällä on jostain syystä pakko arvostella toisen äitiyttä,niin puhutaanpa nyt ihan rehellisesti siitä.
Minä aloitan.
En todellakaan osallistu mihinkään talkoisiin, jotka liittyy harrastuksiin. Syy: ei ole minun harrastus, vie aikaa, ei jaksa, eikä ole mun juttu. Maksan kyllä harrastuksen.
En halua osallistua mihinkään, mikä liittyy pakollisiin : myy sitä tätä tai tota, leivo sitä tai tota. Antaisin Mielummin rahaa. Syy: ei kiinnosta, ei ole minun juttu, en tunne oloani hyväksi näistä pakoista
Lahjon joskus lapsia. Syy: en jaksa vääntää. Pääsen helpommalla, kuin tappelemalla asiasta tuntitolkulla tai monta päivää.
Siivoo itse monesti lasteni jälkiä. Syy: ei kiinnosta vääntää. On muutakin tekemistä.
Odotan, että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen. Syy: jokaisen kuuluu itsenäistyä, enkä elä lasten lautta.
Plus, haluan vielä elää itselleni, ennen kuolemaa.
En aijo olla lasten lasten hoitoautomaatti. Syy. Sama, kuin edellinen
Lapset myös ottaa joskus todella paljon päähän ja mietin, miks tein niitä.
Mutta, silti rakastan niitä ja haluan, että niillä on kaikki hyvin.
Olen myös huutanut, raivonnut niille,jos ne on tehnyt tyhmyyksiä.
Eli. Oon siis tän palstan mukaan aivan huono vanhempi. Vanhempi ei ole lainkaan ihminen enää vaan robottiautomastti, joka jaksaa, kestää ja tekee kaikkee vaikka ei vois vähempää kiinnostaa. Kuten mokkapalat koukun myyjäisiin.
Kommentit (63)
Huudatko myös työyhteisössäsi? Pomollesi? Vai ainoastaan puolustuskyvyttömille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä ku veit lapsen pelaamaan jalista riitti harrastusmaksu.
Nykyään ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä ku veit lapsen pelaamaan jalista riitti harrastusmaksu.
Nykyään ei mikään.
paljonko se silloin maksoi ? Kuka niillä hoiti toimitsijahommat ?
Vierailija kirjoitti:
Huudatko myös työyhteisössäsi? Pomollesi? Vai ainoastaan puolustuskyvyttömille lapsille?
Ootko ihan pälli?
En tietenkää huuda pienille lapsille. Teinille kyllä on ollut pakko.
Ääntä olen joutunut korottamaan kyllä joskus myös aikoinaan noin 3v. En minä mitään perseilyä kato tenavilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä ku veit lapsen pelaamaan jalista riitti harrastusmaksu.
Nykyään ei mikään.paljonko se silloin maksoi ? Kuka niillä hoiti toimitsijahommat ?
En muista enää yhtään. Hinta oli samaa luokkaa, kuin nykyään. 600-800e vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudatko myös työyhteisössäsi? Pomollesi? Vai ainoastaan puolustuskyvyttömille lapsille?
Ootko ihan pälli?
En tietenkää huuda pienille lapsille. Teinille kyllä on ollut pakko.
Ääntä olen joutunut korottamaan kyllä joskus myös aikoinaan noin 3v. En minä mitään perseilyä kato tenavilta
Eli huudat pienelle lapselle sekä lapselle, joka käy läpi elämänsä vaikeinta kasvuvaihetta.
Et vastannut kysymykseen. Huudatko myös työyhteisössä? Huudatko pomollesi?
Siis miksi ihmeessä te ootte edes ryhtyneet äideiksi kun se on noin vastenmielistä olevinaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon huutanut kyllä välillä pienille lapsille. Semmosta se on. Ei musta vanhemmuus ole mitenkään vastenmielistä, vaan ihan mukavaa. Silti mulla menee joskus hermo.
En huuda työyhteisössä. En huuda pomolleni. Mutta enpä myöskään asu heidän kanssaan yhdessä enkä ole heistä vastuussa.
Mun lasten harrastuksissa ei ollut talkoita. (Baletti, yleisurheilu, pianonsoitto, taidekoulu)
Mutta talkoiden idea on saada osallistumismaksuja vähenemään. Mielestäni pitäisi laskuttaa niiltä jotka ei tee talkoita
Voihan sitä valita sellaiset harrastukset , joissa ei ole talkoita
Koulun myyjäisiin tein leivonnaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä te ootte edes ryhtyneet äideiksi kun se on noin vastenmielistä olevinaan?
Samaa mietin. Sen sijaan, että pyrittäisiin olemaan tlisistaan välittävä tiimi, niin lapset nähdään ilmeisesti vihollisina?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huutanut kyllä välillä pienille lapsille. Semmosta se on. Ei musta vanhemmuus ole mitenkään vastenmielistä, vaan ihan mukavaa. Silti mulla menee joskus hermo.
En huuda työyhteisössä. En huuda pomolleni. Mutta enpä myöskään asu heidän kanssaan yhdessä enkä ole heistä vastuussa.
Eli pystyt kontroloimaan huutamista. Oli tietoinen valinta huutaa lapselle.
Miksi huusit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä te ootte edes ryhtyneet äideiksi kun se on noin vastenmielistä olevinaan?
Samaa mietin. Sen sijaan, että pyrittäisiin olemaan tlisistaan välittävä tiimi, niin lapset nähdään ilmeisesti vihollisina?
toisistaan*
En anna periksi, sää vääntää vaikka viikon. Leivon myyjäisiin, jos tarvii. Mitähän listassa oli muuta....., Mutta joo, huudan, saan raivareita, ja nöyränä pyydän anteeksi. Kerron, että minä en olisi saanut huutaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huutanut kyllä välillä pienille lapsille. Semmosta se on. Ei musta vanhemmuus ole mitenkään vastenmielistä, vaan ihan mukavaa. Silti mulla menee joskus hermo.
En huuda työyhteisössä. En huuda pomolleni. Mutta enpä myöskään asu heidän kanssaan yhdessä enkä ole heistä vastuussa.
Eli pystyt kontroloimaan huutamista. Oli tietoinen valinta huutaa lapselle.
Miksi huusit?
En mä joudu koskaan töissä sellaisiin tilanteisiin kuin kotona. Lisäksi töissä on ammattiminä ja kotona on kotiminä. Et varmasti itsekään ole samanlainen ihminen töissä ja kotona. Kerroin jo, kun menee hermo.
Voithan itse kertoa seuraavassa viestissä, että olet täydellinen, tai sitten olla rehellinen ja myöntää, ettet ole.
Vierailija kirjoitti:
Ne harrastukset on niiden lasten, tai niin luulin kunnes näin niitä intoilija vanhempia, ne ottaa homman henkeen ja vereen.
Juokse kultamussu juokse ne kiljuu yleisurheilukentän laidalla itse sonnustautuneina enemmän urheiluvetimiin kun se harrastava lapsi itse.
Ei hemmetti ei. En siihen lähde.
REPS
Joku en leivo harrastuksiin -hullu taas tehtailee aloituksia.
No älä leivo, ei kukaan pakota. Olet aikuinen ihminen - ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huutanut kyllä välillä pienille lapsille. Semmosta se on. Ei musta vanhemmuus ole mitenkään vastenmielistä, vaan ihan mukavaa. Silti mulla menee joskus hermo.
En huuda työyhteisössä. En huuda pomolleni. Mutta enpä myöskään asu heidän kanssaan yhdessä enkä ole heistä vastuussa.
Eli pystyt kontroloimaan huutamista. Oli tietoinen valinta huutaa lapselle.
Miksi huusit?
Huusin heidät syömään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon huutanut kyllä välillä pienille lapsille. Semmosta se on. Ei musta vanhemmuus ole mitenkään vastenmielistä, vaan ihan mukavaa. Silti mulla menee joskus hermo.
En huuda työyhteisössä. En huuda pomolleni. Mutta enpä myöskään asu heidän kanssaan yhdessä enkä ole heistä vastuussa.
Eli pystyt kontroloimaan huutamista. Oli tietoinen valinta huutaa lapselle.
Miksi huusit?
En mä joudu koskaan töissä sellaisiin tilanteisiin kuin kotona. Lisäksi töissä on ammattiminä ja kotona on kotiminä. Et varmasti itsekään ole samanlainen ihminen töissä ja kotona. Kerroin jo, kun menee hermo.
Voithan itse kertoa seuraavassa viestissä, että olet täydellinen, tai sitten olla rehellinen ja myöntää, ettet ole.
On minullakin mennyt hermo sekä töissä, että kotona. En silti ole huutanut tai purkanut sitä lapsiini.
Päinvastoin. Kun lapset vaativat huomiota, niin halasin heitä ja sanoin, että äidillä on ollut tänään huono päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huudatko myös työyhteisössäsi? Pomollesi? Vai ainoastaan puolustuskyvyttömille lapsille?
Ootko ihan pälli?
En tietenkää huuda pienille lapsille. Teinille kyllä on ollut pakko.
Ääntä olen joutunut korottamaan kyllä joskus myös aikoinaan noin 3v. En minä mitään perseilyä kato tenaviltaEli huudat pienelle lapselle sekä lapselle, joka käy läpi elämänsä vaikeinta kasvuvaihetta.
Et vastannut kysymykseen. Huudatko myös työyhteisössä? Huudatko pomollesi?
Ei mulla ole enää noin pieniä lapsia. Kyllä, olen korottanut ääntä jos siihen on ollut aihetta.
Jos teini on ns. kansankielellä perseillyt, olen huutanut.
En pidä sitä pahana. Itellä oli ainakin maailman turvallisin olo silloin joskus, kun Ukki piti jöötä. Vanhemmat oli lepsumpia. Ei auktoriteettia, ei turvaa. Ukki välillä komenti, piti kuria ja silti en ikinä sitä pelännyt tai ajatellut, että olis paha. Päin vastoin. Rakastin ja kunnioitin sitä. Tiesin, että sen takana on huoli.,kun se oli vihainen jos oli hölmöillyt.
Enemmän olin turvaton vanhempien kanssa, jotka lässytti ja selitti ja keskusteli. Tuli olo, ettei noista ole mihinkään. Ei ne pystyis ikinä olemaan mun turvana. Lähtis varmaan karkuun, jos jotain tapahtuis.
Joten turha tulla mulle sanomaan huutamisesta tai komentamisesta mitään. Ne on niitä hetkiä, kun mulla oli oikeesti sellanen tunne, että joku välittää ja on oikeesti huolissaan. Siitä pelkästä puheesta tuli olo, että "joo joo, haluutte kertoo mulle asioita joita mä jo tiedän, mutta mitä meinaatte tehä sille?" Ette mitään. Koska pitää puhua.
Alue: Aihe vapaa
Olen osallistunut kykyjeni mukaan. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, en tosin muillekaan ihmisille, lukuunottamatta teini-ikääni, jolloin huusin enimmäkseen äidilleni ja joskus isälleni.
Mieleeni ei missään vaiheessa edes tullut moista listausta. Elimme mukavaa elämää.
T: Kahden lapsen yksinhuoltaja