Tarinoita siitä miten elämä on yllättänyt
Kertokaa tositarinoita siitä, miten elämä on yllättänyt ja muuttunut hyväksi, vaikka välillä on jo ollut epätoivoinen ja usko meinannut loppua. Kaipaan toivoa! En varsinaisesti kärsi mielenterveysongelmista, joten omalla kohdalla kyse ei ole siitä. Olen vaan pitkään esim. etsinyt kumppania ja pelkään etten löydä enkä ehdi perustaa perhettä. Ja että elämä jatkuu sitten vaan tällaisena kun se on nyt.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Masennuin, proffa töissä piti minua turhana ja antoi sen näkyä. Uranäkymät nollassa, kotona vammainen lapsi ja iso asuntolaina, jonka maksamiseen rahat ei ikinä tuntuneet riittävän. Sitten sain ison merkittävän rahoituksen, jota en ikinä uskonut saavatni, mutta hain kun oli pakko. Arvioitsijat pitivät suunnitelmaani parhaana, eikä se ikävä proffa enää voinut minulle mitään. Kiusasi toki, mutta mitä väliä kun olin omalla rahoituksella? Lapsi kasvoi aikuiseksi ja näyttää kaikesta huolimatta pärjäävän ihan hyvin. Rahapulakin on vähitellen hellittänyt kun se asuntolaina on maksettu.
Muista että asioiden ei tarvitse muuttua niin kuin toivot, vaan tulevaisuus voi olla hyvä ihan yllättävällä tavalla. Joskus jopa ilman isoja muutoksia.
Kiitos kun jaoit, lohdullinen tarina. Ja niinhän se on, että voi tulla myös hyviä asioita joita ei osannut odottaa. :)
Ap
Ihmeen vähissä on tarinat, että elämä on muuttunut hyväksi. Taitaa suomalaiseen luonteenlaatuun sopia paremmin päinvastaiset tarinat. Itse tässä ollaan tällä hetkellä aika notkossa, mutta aina on notkosta noustu.
Minäkin kaipaan muutos parempaan -tarinoita. Korona-aika on etäännyttänyt ystävät ja vaikea, mutta silti tärkeä ihmissuhde on päättynyt. Maailmantilanne on raskas ja omat asiat siihen päälle.
Lapsen voi hankkia ilman kumppaniakin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi hankkia ilman kumppaniakin.
Se on totta ja olen tätäkin vaihtoehtoa harkinnut. Minulla vaan ei ole lähellä muuta tukiverkkoa kuin ystävät, joilla on itsellään pieniä lapsia. Olisin siis itse vastuussa lapsesta koko ajan ja pelkään että se olisi liian raskasta. Lisäksi haluaisin myös sen kumppanin, ehkä jopa enemmän kuin lapsen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan muutos parempaan -tarinoita. Korona-aika on etäännyttänyt ystävät ja vaikea, mutta silti tärkeä ihmissuhde on päättynyt. Maailmantilanne on raskas ja omat asiat siihen päälle.
Äh, tiedän tunteen! Et ole yksin.
Minäkin toivon että joskus tapahtuisi jotain hyvää niin olisi kiva kuulla jos jollekin muulle olisi niin voisi ajatella että se on mahdollista
Vierailija kirjoitti:
HV!
Mitä tarkoittaa HV?
Etsin pitkään itselleni kumppania. Kävin paljon treffeillä Tinderin kautta, jotkut etenivät tapailuksi. Mutta aina suhteet kaatui. Olin jo todella epätoivoinen ja yksinäinen. Matchasin sitten tyypin kanssa, johon en ajatellut minulla olevan mitään mahdollisuuksia. Mutta laitoin kuitenkin viestiä ja pyysin treffeille. Me sitten ihastuimme oikeastaan ensitapaamisella. Muutettiin yhteen tosi pian. Nyt ollaan oltu pari vuotta naimisissa.
Älä luovuta, vaan mieti tarkkaan minkälaisen kumppanin haluat, ja tee rohkeasti vaan paljon alotteita :) ole avoin ja rehellinen kaikesta, myös siitä jos haluat perustaa perheen.
Elämässäni on myös paljon tapahtunut vaikeita ja tuskallisia asioita, mutta niitä ei pidä miettiä liikaa. Kuitenkin moniin asioihin voi vaikuttaa omalla asenteella. Menneitä ei pidä jäädä murehtimaan, tai tuntea itsesääliä. Pelon ohjaamana ei kannata elää.
Tsemppiä! Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Kyllä sinä vielä löydät hänet 🤍🤍
Koko elämä meni ympäri niin, että menetin vanhan suhteen, ystävät ja terveyden. Sain ajan kanssa uudet tilalle. Terveys tosin on edelleen jonkin verran reistaillut. Olen kuitenkin työkykyinen ja työelämässä. Huonomminkin olisi voinut käydä. Sain lapsiakin, joita olin kovasti toivonut, vaikka olin ajatellut, etten ehkä saa terveysongelmien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HV!
Mitä tarkoittaa HV?
Hyvää vappua!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Kyllä sinä vielä löydät hänet 🤍🤍
Kiitos! Olen jo 38v.
Vierailija kirjoitti:
Etsin pitkään itselleni kumppania. Kävin paljon treffeillä Tinderin kautta, jotkut etenivät tapailuksi. Mutta aina suhteet kaatui. Olin jo todella epätoivoinen ja yksinäinen. Matchasin sitten tyypin kanssa, johon en ajatellut minulla olevan mitään mahdollisuuksia. Mutta laitoin kuitenkin viestiä ja pyysin treffeille. Me sitten ihastuimme oikeastaan ensitapaamisella. Muutettiin yhteen tosi pian. Nyt ollaan oltu pari vuotta naimisissa.
Älä luovuta, vaan mieti tarkkaan minkälaisen kumppanin haluat, ja tee rohkeasti vaan paljon alotteita :) ole avoin ja rehellinen kaikesta, myös siitä jos haluat perustaa perheen.
Elämässäni on myös paljon tapahtunut vaikeita ja tuskallisia asioita, mutta niitä ei pidä miettiä liikaa. Kuitenkin moniin asioihin voi vaikuttaa omalla asenteella. Menneitä ei pidä jäädä murehtimaan, tai tuntea itsesääliä. Pelon ohjaamana ei kannata elää.
Ihana että näinkin voi käydä! Ja ihan totta, pelon ohjaamana sitä herkästi menee. :/
Masennuin, proffa töissä piti minua turhana ja antoi sen näkyä. Uranäkymät nollassa, kotona vammainen lapsi ja iso asuntolaina, jonka maksamiseen rahat ei ikinä tuntuneet riittävän. Sitten sain ison merkittävän rahoituksen, jota en ikinä uskonut saavatni, mutta hain kun oli pakko. Arvioitsijat pitivät suunnitelmaani parhaana, eikä se ikävä proffa enää voinut minulle mitään. Kiusasi toki, mutta mitä väliä kun olin omalla rahoituksella? Lapsi kasvoi aikuiseksi ja näyttää kaikesta huolimatta pärjäävän ihan hyvin. Rahapulakin on vähitellen hellittänyt kun se asuntolaina on maksettu.
Muista että asioiden ei tarvitse muuttua niin kuin toivot, vaan tulevaisuus voi olla hyvä ihan yllättävällä tavalla. Joskus jopa ilman isoja muutoksia.