Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa joka ei tule toimeen veljensä kanssa?
10.09.2015 |
Jaamme veljeni kanssa täysin erilaiset ajatusmaailmat, meillä ei ole juuri mitään muuta yhteistä kuin vanhempamme. Haluaisin kovasti viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, pitää häneen yhteyttä ja nähdä häntä. Ollaan kuitenkin luonteeltamme niin erilaisia että kestän häntä vain pienen hetken kerrallaan.
Tuntuu todella surulliselta kun hän on kuitenkin ainoa veljeni. Oon yrittänyt ymmärtää häntä ja auttaa häntä hänen ongelmassaan mutta hän ei vain pysty/osaa /halua muuttaa omaa käytöstään.
Olis lohduttavaa kuulla jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia omista vaikeista perhesuhteista. Tuntuu että muiden ihmisten on vaikea ymmärtää miksi olemme niin etäisiä veljeni kanssa.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:49"]
Itsellä semmonen veli jonka pieksisin verille mielelläni. Tuonut pelkkää paskaa elämään ja perheeseen.
[/quote]Samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:49"]
Itsellä semmonen veli jonka pieksisin verille mielelläni. Tuonut pelkkää paskaa elämään ja perheeseen.
[/quote]Samoin.
[/quote]
Minulla sama homma siskoni kanssa.
Veljellä persoonallisuushäiriö?
Mulla ei ole sisaruksia lainkaan, mistä olen hyvin surullinen :( Mutta en tiedä, haluaisinko sittenkään vaihtaa osia kanssanne.
No olipa hölmö kysymys. Tietenkään kaikilla ei ole läheiset suhteet sisaruksiinsa. Syynä voi olla ihan vain erilaiset elämät tai se että toisella (tai molemmilla) on sen laatuiset ongelmat, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiin. Kyllä se varmasti harmittaa jos vertaa niihin, joilla sisarukset ovat kuin bestiksiä. Avaa kuitenkin silmäsi ja ota pää pois omasta perseestä: et todellakaan ole ainoa. Enkä kyllä ymmärrä miksi väkisin yrität olla joku veljesi vartija, jos et kerran edes kestä häntä eikä teillä ole mitään yhteistä. Koita elää omaa elämää. T. joku jonka sisar ei todellakaan ole läheinen ja on oppinut hyväksymään sen. Kyllä minäkin joskus harmittelin, ettei minulla ole niin läheistä suhdetta siskooni kuin joillakin toisilla. Opin kuitenkin hyväksymään sen, että läheistä suhdetta ei häneen vain voi luoda - ja niin on parempi, sillä hän veisi omaankin elämääni tarvitsemani energiat.
Minun siskoni on varmasti jotenkin vajaaälyinen, emmekä ole ihmeemmin tekemisissä. Ikää hänellä on lähemmäs 40v. ja käyttäytyy kuin 9-vuotias. Hän on käsittämättömän itsekäs ihminen ja pelkästään puhe hänestä saa vereni kiehumaan...
Minkä ikäisiä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveljeni teki lapsuudestani helvettiä, eipä paljon kiinnosta olla nyt aikuisena tekemisissä.
Epäilen että hänellä on jonkinlaista persoonallisuushäiriötä.
Ollaan molemmat parikymppisiä, aika suurella ikäerolla tosin.
Harmittaa vaan niin paljon kun nuorempana ajattelin että vanhempana meillä olisi enemmän yhteistä veljeni kanssa mutta näyttää että nyt aikuisena tilanne vaan pahenee :( ja todellakin olen katkera kun toiset ovat sisarustensa kanssa niin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu-u. Itsellänihän on tilanne, jossa miehen puolelta on tulossa lapsen juhliin 6 sisarusta perheineen, kaikki läheisiä keskenään, puhetta ja pölinää riittää. Omalta puolelta tulee yksi arvaamaton ja epäluotettava sisko, jota en välttämättä edes haluaisi kutsua, mutta en kehtaa olla kutsumattakaan (sekä toki molempien vanhemmat tulevat myös). Ero meidän perhesuhteilla on silmiinpistävä. Mutta minkäs teet, sukuaan ei voi valita ja näillä mennään.
Minulla on kaksi veljeä. Toinen oli röyhkeä ja ylimielinen, teki talousrikoksia ja häipyi sitten, kun sukulaisista ei enää ollut hyötyä. Sanon "oli", koska hänestä ei ole kuultu pariinkymmeneen vuoteen. Minulle on ihan sama, mitä hänelle kuuluu, mutta toisaalta haluaisin hänen saavan kunnon rangaistuksen siitä surusta, jonka hän on aiheuttanut vanhemmilleni.
Toinen veljeni on fiksu, mukava ja hauska, kaiken kaikkiaan kultainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä täysin sama tilanne! Olen tosin jo alkanu hyväksymään etten voi asialle mitään. Mutta en näe mitään järkeä pitää yhteyttä veljeeni kun hän ei tunnu arvostavan muita ihmisiä ollenkaan.
Meillä on kans välit totaalisesti poikki veljeni kanssa, on jatkuvasti ongelmissa viranomaisten kanssa ja aiheuttaa koko ajan huolta vanhemmillemme. Ikävä sanoa näin mutta toivoisin että olisi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka suuri osuus on vanhemmilla sisarusten väleihin? Jos vanhempi suosii toista sisarusta, mitä ei saisi tehdä, vaikuttaa se sisarusten väleihin vaikka koko eliniän. Tai jos vanhempi puhuu toiselle lapselleen ikävään sävyyn toisen lapsen tekemisistä, vanhempi näin psyykkaa toisen lapsen kuin puolellensa.
En minäkään tule veljeni kanssa toimeen. Hän on erittäin itsekäs minäminä-ihminen. Äsken oltiin puhelimessa kun joudutaan yhdessä huolehtimaan isämme hautajaiskuluista. Yritin puhua mutta hän oli vain hiljaa, piti kysyä monta kertaa onko hän edes enää puhelimessa. On aiemminkin ollut puhumatta minulle jos jokin asia ei häntä kiinnosta. Minusta se on törkeää koska kuuntelen kohteliaasti kun hän puhuu minulle samoja asioita.
Ei me oikein koskaan ole oltu samalla aaltopituudella. Hän on raskas ihminen, negatiivinen ja pelkän maallisen omaisuuden perään. Kun olemee puheissa, aiheet koskevat vain hänen hankintojaan ja autoja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan ongelmia oli. Osaksi ne johtuivat suurehkosta ikäerosta (minä selvästi vanhempi), koulutustasosta ja suhtautumisesta mm. alkoholiin. Veli ei välittänyt koulunkäynnistä ja teki fyysistä työtä, niin kauan kuin eli. Minä hankin pitkän koulutuksen, josta sain kuulla piikittelyä niin veljeltä kuin avokkaaltakin. Kuulemma oikeaa työtä on vain sellainen, jossa lihakset pullistelevat ja hiki haisee. Jonkin verran lähenimme sitten, kun veljelläkin alkoi olla enemmän ikää, mutta läheisiksi emme ehtineet tulla koskaan, sillä hän kuoli varsin nuorena rajun infarktin seurauksena.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:42"]Kuinka suuri osuus on vanhemmilla sisarusten väleihin? Jos vanhempi suosii toista sisarusta, mitä ei saisi tehdä, vaikuttaa se sisarusten väleihin vaikka koko eliniän. Tai jos vanhempi puhuu toiselle lapselleen ikävään sävyyn toisen lapsen tekemisistä, vanhempi näin psyykkaa toisen lapsen kuin puolellensa.
[/quote]
Ei vanhemmat voi kaikkeen vaikuttaa, joistakin ihmisistä vain tulee vittupäitä vaikka kuinka olisi hyvät vanhemmat
Veljeni lähes vihasi minua, kun olimme lapsia. Kotoa pois muutettuamme emme olleet tekemisissä. Meni vuosia, kunnes aloimme kutsumaan toisiamme juhliimme ja siitä alkoi tutustuminen. Olemme melko lailla toistemme vastakohdat, mutta ei se meitä haittaa. Yhdistävänä tekijänä on sisarrakkaus ja välittäminen, myöskin se että äitimme lietsoi välillemme eripuraa ollessamme lapsia, nuoria, aikuisia.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:18"]
Minulla on kaksi veljeä. Toinen oli röyhkeä ja ylimielinen, teki talousrikoksia ja häipyi sitten, kun sukulaisista ei enää ollut hyötyä. Sanon "oli", koska hänestä ei ole kuultu pariinkymmeneen vuoteen. Minulle on ihan sama, mitä hänelle kuuluu, mutta toisaalta haluaisin hänen saavan kunnon rangaistuksen siitä surusta, jonka hän on aiheuttanut vanhemmilleni.
Toinen veljeni on fiksu, mukava ja hauska, kaiken kaikkiaan kultainen ihminen.
[/quote]
Jonkun tuotos se veljesikin on.
Itsellä semmonen veli jonka pieksisin verille mielelläni. Tuonut pelkkää paskaa elämään ja perheeseen.