Onko avoliitossa eläminen hienompaa kuin avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

On se hienoa kun voi aina pitää takaoven auki. Helppo lähteä heti kun parempi löytyy. Ei tarvitse sitoutua.

Projektiparisuhteet kuuluvat joidenkin elämäntyyliin. Kaikella on alkunsa ja loppunsa.

Niinkun avioliitosta ei ole ovea pois ja kaikki on niin sitoutuneita, kukaan ei petä eikä eroa?

On se onnellista ruusunaikaa. Niinhän joku voi luulla.

Enemmän ajattelisin että sitoutuneempia ne on ketkä ovat ja pysyvät suhteessa ihan ilman sitä paperilappua ja lain voimaa.

Ihan vaan yhdessäolemisen halusta, ei naimisiinmenon tarpeesta.

Hel jes se on, i puuttuu 😆

Sama kun avohoito, avomurtuma, avoleikkaus

Jos ei ole lapsia tai odota kuolevansa lähivuosina, niin turha mennä avioon. Ja eron tullessa ikävä ruksia koko loppuelämänsä kaikissa virallisissa papereissa siviilisääty "eronnut".

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai odota kuolevansa lähivuosina, niin turha mennä avioon. Ja eron tullessa ikävä ruksia koko loppuelämänsä kaikissa virallisissa papereissa siviilisääty "eronnut".

Mihin virallisiin papereihin?  En minä ole vielä mihinkään ruksannut eronnut vaikka olen eronnut jo kuusi vuotta sitten.  

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai odota kuolevansa lähivuosina, niin turha mennä avioon. Ja eron tullessa ikävä ruksia koko loppuelämänsä kaikissa virallisissa papereissa siviilisääty "eronnut".

Mistä sitä tietää koska kuolee ja voi jäädä vaikka jo huomenna auton alle. Kyllä se on helpompaa, kun on naimisissa ja tulee vähemmän veroseuraamuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia tai odota kuolevansa lähivuosina, niin turha mennä avioon. Ja eron tullessa ikävä ruksia koko loppuelämänsä kaikissa virallisissa papereissa siviilisääty "eronnut".

Mistä sitä tietää koska kuolee ja voi jäädä vaikka jo huomenna auton alle. Kyllä se on helpompaa, kun on naimisissa ja tulee vähemmän veroseuraamuksia. 

Emmä kyl ton takia naimisiin aio..

Me asutaan eri asunnoissakin lapsen isän kanssa. Tämä on tietoinen valita,ei tukien takia. Kumpikin töissä. On vaan helpompaa seurustella kun ei nyhjää saman katon alla. Muutama kilometri on kotiemme välillä ja lapsi jo 13vuotias. Jos asuisimme saman katon alla, olisimme taatusti jo eronneet. Itse tarvitsen niin paljon omaa tilaa,aikaa ja vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioon kannata mennä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. Nuorilla lastenteko on vielä kaukana edessäpäin niin parempi vain elellä yhdessä ilman sitoumuksia.

Minkä takia vasta kun alkaa tehdä lapsia? Me mentiin naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä, kun ei koskaan tiedä milloin toinen vaikka kuolla kupsahtaa. Lisäksi työnantaja maksaa korvauksen leskelle. 

Meillä työnantaja ei maksa leskelle euroakaan.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto on kotileikkia.

Siinä tapauksess olen leikkinyt kaksi kertaa kotileikkiä. Ensimmäinen leikki kesti 22v. , kunnes mieheni kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Pari lastakin tuli tehtyä leikkimään siihen. Toinen kotileikki kesti 10 v., mies kuoli äkilliseen aivoverenvuotoon. Molemmat mieheni kuolivat kotona. Eivät nämä kyllä leikiltä tuntuneet. Avioliitto ei olisi muuttanut mitään.

Kunnon hääjuhlat tulee kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto on kotileikkia.

Mutta siitä on helppo häipyä.

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta. Nainen syyttää miestä vapaamatkustajana olosta.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto on kotileikkia.

Avioliitto kulahtanut instituutio.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ajattelisin että sitoutuneempia ne on ketkä ovat ja pysyvät suhteessa ihan ilman sitä paperilappua ja lain voimaa.

Ihan vaan yhdessäolemisen halusta, ei naimisiinmenon tarpeesta.

Näin on!

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta on vaikeampi erota.

Ihan yhtä helppo on erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.

No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..

Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.

Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?

Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?

 

No onhan se helpompaa, ettei tarvitse omasta kodista muuttaa pois vaikka toinen onkin kuollut. 

No riippuu varmaan missä ja miten asuu. Itse asun yli 200 neliöisessä omakotitalossa. Lapset jo isoja. Jos mieheni kuolisi, en todellakaan jäisi tähän. Ei kukaan tarvitse näin isoa kotia yksin enkä edes yksin jaksaisi pitää tästä huolta.