Lue keskustelun säännöt.
Onko avoliitossa eläminen hienompaa kuin avioliitossa?
26.03.2022 |
Tuntuu että avoliitosta on tullut nuorten aikuisten vallitseva yhdessäelämisen muoto. Miksi avioliitto ei enää houkuta nuoria?
Kommentit (77)
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lähipiirrissäni huomannut että avoliittoa pidettäisi parempana, päinvastoin kaikki menee naimisiin. Paitsi me. Minulla isoin este on se että anoppi on hyvin selkeäsanaisesti ilmaissut ettei tahdo minua sukuun ja minä en halua heidän sukuun liittyä. En halua miehen sukunimeä mutta mies on sanonut että voisi ottaa minun sukunimen. Lapsia on ja talolainaa, että niiden puolesta kaiketi kannattaisi.. Kai minä olen hölmö kun kuitenkin jotenkin kaipaisin sitä romanttista puolta siitä. Siitä että olisi ihanat häät ja tuntuisi se rakkaus siinä. Nyt ollut sen rakkauden osalta aika laimeaa viimeaikoina..
Miksi annat anopin vaikuttaa oman elämääsi? Miehen kanssa sinä menet naimisiin etkä suvun kanssa. Tarviiko teillä olla yhteistä sukunimeä vaan kumpikin pitää omansa
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?
No onhan se helpompaa, ettei tarvitse omasta kodista muuttaa pois vaikka toinen onkin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?
No tulisi kyllä ylimääräistä stressiä, jos pitäisi vielä muuttoa alkaa järjestää hautajaisten lisäksi. Pakkohan sen elämän on kuitenkin jatkuttava. Ei kai toisen kuolemassa ole mitään ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?No tulisi kyllä ylimääräistä stressiä, jos pitäisi vielä muuttoa alkaa järjestää hautajaisten lisäksi. Pakkohan sen elämän on kuitenkin jatkuttava. Ei kai toisen kuolemassa ole mitään ihanaa.
Et ihan tainnut ymmärtää mun pointtia tossa. Se oli sarkasmia. Ei ole mitään ihanaa ei.
Mutta ei se talo sitä ihanammaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päälle vielä muistot toisesta kun jäädään samaan taloon haistelee toisen vanhoja vaatteita.
No voi sitä muistoa ylläpitää niinkin.
Mä kannatan avoliittoa silloin kun on yhteiset lapset ja heille luvassa perintöä; saavat sen suoraan käyttöönsä. Pahimmillaan maksavat perintöveron kotikodistaan, ja jäävät velkoihin verottajalle.
Jos meillä ei olisi lapsia, niin sitten ehkä voisi harkita. Ei ole tiedossa muitakaan henkilöitä joille haluaisin testamentata. Kummallakaan ei ole edes sisarusten lapsia.
Näen avioliiton vain taloudellisena sopimuksena en rakkauden ja romantiikan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?No tulisi kyllä ylimääräistä stressiä, jos pitäisi vielä muuttoa alkaa järjestää hautajaisten lisäksi. Pakkohan sen elämän on kuitenkin jatkuttava. Ei kai toisen kuolemassa ole mitään ihanaa.
Et ihan tainnut ymmärtää mun pointtia tossa. Se oli sarkasmia. Ei ole mitään ihanaa ei.
Mutta ei se talo sitä ihanammaksi tee.
No muutto ainakin tekisi vielä huonommaksi ainakin omalta osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Päälle vielä muistot toisesta kun jäädään samaan taloon haistelee toisen vanhoja vaatteita.
No voi sitä muistoa ylläpitää niinkin.
Vanhat vaatteet laitetaan kierrätykseen tai roskiin. Mitä niitä säästelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lähipiirrissäni huomannut että avoliittoa pidettäisi parempana, päinvastoin kaikki menee naimisiin. Paitsi me. Minulla isoin este on se että anoppi on hyvin selkeäsanaisesti ilmaissut ettei tahdo minua sukuun ja minä en halua heidän sukuun liittyä. En halua miehen sukunimeä mutta mies on sanonut että voisi ottaa minun sukunimen. Lapsia on ja talolainaa, että niiden puolesta kaiketi kannattaisi.. Kai minä olen hölmö kun kuitenkin jotenkin kaipaisin sitä romanttista puolta siitä. Siitä että olisi ihanat häät ja tuntuisi se rakkaus siinä. Nyt ollut sen rakkauden osalta aika laimeaa viimeaikoina..
Miksi annat anopin vaikuttaa oman elämääsi? Miehen kanssa sinä menet naimisiin etkä suvun kanssa. Tarviiko teillä olla yhteistä sukunimeä vaan kumpikin pitää omansa
Avioliitossa kyllä naidaan juuri sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?No tulisi kyllä ylimääräistä stressiä, jos pitäisi vielä muuttoa alkaa järjestää hautajaisten lisäksi. Pakkohan sen elämän on kuitenkin jatkuttava. Ei kai toisen kuolemassa ole mitään ihanaa.
Et ihan tainnut ymmärtää mun pointtia tossa. Se oli sarkasmia. Ei ole mitään ihanaa ei.
Mutta ei se talo sitä ihanammaksi tee.No muutto ainakin tekisi vielä huonommaksi ainakin omalta osaltani.
Jollein muulle välttämättä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lähipiirrissäni huomannut että avoliittoa pidettäisi parempana, päinvastoin kaikki menee naimisiin. Paitsi me. Minulla isoin este on se että anoppi on hyvin selkeäsanaisesti ilmaissut ettei tahdo minua sukuun ja minä en halua heidän sukuun liittyä. En halua miehen sukunimeä mutta mies on sanonut että voisi ottaa minun sukunimen. Lapsia on ja talolainaa, että niiden puolesta kaiketi kannattaisi.. Kai minä olen hölmö kun kuitenkin jotenkin kaipaisin sitä romanttista puolta siitä. Siitä että olisi ihanat häät ja tuntuisi se rakkaus siinä. Nyt ollut sen rakkauden osalta aika laimeaa viimeaikoina..
Miksi annat anopin vaikuttaa oman elämääsi? Miehen kanssa sinä menet naimisiin etkä suvun kanssa. Tarviiko teillä olla yhteistä sukunimeä vaan kumpikin pitää omansa
Avioliitossa kyllä naidaan juuri sukuun.
No itse en kokenut sitä. Kerran vuodessa kävin appivanhempien luona kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullu perusteluksi myös sen että sitten on oikeus jäädä yhteiseen taloon asumaan jos toinen menehtyy.
No muuten hyvä mut luultavasti en edes haluaisi siinä tapauksessa jäädä joten..
Siinä menee elämä uusiksi muutenkin niin ei se talo tai muuton tarpeettomuus ole mikään pelastus siinä kohtaa.
Ihanaa, ukkeli kuoli ja mun ja muiden elämä jatkuu ihan normaalisti tässä yhteisessä talossa?
Kukaan ei huomaakaan eroa arjessa. Niinkö?No tulisi kyllä ylimääräistä stressiä, jos pitäisi vielä muuttoa alkaa järjestää hautajaisten lisäksi. Pakkohan sen elämän on kuitenkin jatkuttava. Ei kai toisen kuolemassa ole mitään ihanaa.
Et ihan tainnut ymmärtää mun pointtia tossa. Se oli sarkasmia. Ei ole mitään ihanaa ei.
Mutta ei se talo sitä ihanammaksi tee.No muutto ainakin tekisi vielä huonommaksi ainakin omalta osaltani.
Jollein muulle välttämättä ei.
Siksi sanoinkin, että ainakin omalta osaltani. En kyllä haluaisi muuttaa pois rakkaasta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta on vaikeampi erota.
Ei ole, se on hyvin yksinkertaista. Mutta oamisuuden ssittminen ja elatusavun määritteleminen, mikäli on lapsia, on hankalaa, jos toinen tai molemmat halauavat asiat hankaliksi kostonhimossaan tai muuten tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kannatan avoliittoa silloin kun on yhteiset lapset ja heille luvassa perintöä; saavat sen suoraan käyttöönsä. Pahimmillaan maksavat perintöveron kotikodistaan, ja jäävät velkoihin verottajalle.
Jos meillä ei olisi lapsia, niin sitten ehkä voisi harkita. Ei ole tiedossa muitakaan henkilöitä joille haluaisin testamentata. Kummallakaan ei ole edes sisarusten lapsia.
Näen avioliiton vain taloudellisena sopimuksena en rakkauden ja romantiikan kautta.
No voi hitto, mies halusi avioliiton, minua on siis kusetettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta on vaikeampi erota.
Miten se on vaikeampi erota? Minusta oli tosi helppo erota, kun oli selvät sävelet ja kaikki paperilla valmiiksi.
Harkinta ajat sun muut?
Eikös se ole kuusi kuukautta, ja jo sinä aikana voi muuttaa ja jakaa omaisuutta.
On se hienoa kun voi aina pitää takaoven auki. Helppo lähteä heti kun parempi löytyy. Ei tarvitse sitoutua.
Projektiparisuhteet kuuluvat joidenkin elämäntyyliin. Kaikella on alkunsa ja loppunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta on vaikeampi erota.
Miten se on vaikeampi erota? Minusta oli tosi helppo erota, kun oli selvät sävelet ja kaikki paperilla valmiiksi.
Harkinta ajat sun muut?
Eikös se ole kuusi kuukautta, ja jo sinä aikana voi muuttaa ja jakaa omaisuutta.
Joo osituksen voi toimittaa heti, kun on laittanut avioeron vireille.
Vierailija kirjoitti:
On se hienoa kun voi aina pitää takaoven auki. Helppo lähteä heti kun parempi löytyy. Ei tarvitse sitoutua.
Projektiparisuhteet kuuluvat joidenkin elämäntyyliin. Kaikella on alkunsa ja loppunsa.
No samalla tavalla voi lähteä avioliitostakin. Ero vaan vireille ja lusikat jakoon samantien.
Paitsi jos itse omistaa ja toinen ei..