Onko avoliitossa eläminen hienompaa kuin avioliitossa?

Avioliitosta on vaikeampi erota.

Avoliitto on kotileikkia.

En minä tätä mitenkään "hienoksi" koe, mutta en näe syytä mennä naimisiinkaan.

Laittaisitko, ap, vähän tilastoja ja muuta taustatietoa argumentaatiosi perusteeksi.

Luonnollisesti ensin asutaan yhdessä ennenkuin avioidutaan.

Eihän se käytännössä elämää mitenkään muuta.

Jos ei halua lapsia, on avioliitto aika turha.

Avoliittoon on lisätty useita avioliiton etuja, mikä alkaa jo tuntua avioliiton alasajolta.

Sen jälkeen kun tuli avoliittolaki niin eipä tuo paljon asioita muuta suhteessa avioliittoon vain perimisoikeus jää puuttumaan. Nykyaikana kun kaikilla niitä suhteita on useampi ja lapset tehty matkan varrella, niin puoliso yleensä rajataan perimisoikeudesta ulos avioehdolla. Avoliitossa ei tarvitse estäviä dokumentteja kirjoitella.

Ihan sama.

Mitä tarkoitat hienommalla? En voi ottaa kantaa kun käytät niin mitään sanomatonta verbiä. 

Sitä paitsi avoliitto on ollut ihan tavallista jo 70-luvulta lähtien. Nytkö vasta heräsit huomaamaan, mitä maailmassa tapahtuu?

Avioliitto on instituuttina ehkä vähän kankea, sustahan tulee siinä toisen omainen.

Koska avio ei ole edellytys sitoutumiselle niin ei kaikki näe syytä mennä avioon.

Toisinaan siitä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä.

Onko järkeä mennä liittoon ja joutua miettimään kaiken maailman avioehdot siihen kylkeen jotta ei mene omaisuus lain kirjaimen mukaan jos pahasti käy. Liian ehdollinen.

Avoliitto on ehdottomampi sitoumus.

Tapa olla yhdessä omin säännöin jotenkin.

Kummatkin tavat ymmärrän.

Eikä tässä ole oikeaa tai väärää.

Mieheni ei pidä avioitumista arvossaan. Hän ei kuulu kirkkoon ja hänen suvussaan on paljon avopareja, nuoria että vanhoja, eikä siksi koe perheenkään puolesta paineita avioitua. Omat vahempansakaan eivät ole naimisissa. Itse taas olen perinteisempi ja haluan naimisiin, omassa suvussani on menty perinteisesti naimisiin eikä avopareja kauheana ole, vasta seurustelevia pareja lukuun ottamatta. Kirkkohäitä en vaadi koska mies ei kuulu kirkkoon, mutta kaipaan avioliiton tuomaa varmuutta ja turvaa siitä että suhteemme on luja ja se pysyy. Avioliitto on myös juridinen sopimus eikä pelkästään romanttista henkistä hömppää, joten se toisi myös vahvuutta suhteellemme sitäkin kautta.

Saapa nähdä siis kumpi asiassa taipuu. Jos mies ei muuta mieltään, pystynkö elämään avoliitossa loppuelämäni. Ainakaan vanhempana naisena en haluaisi olla vain avoliitossa, jos kuolemaan asti yhdessä olemme tulee jo juridiikka vastaan, kuka on lähiomainen ja kuka perii mitäkin…

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lapsia, on avioliitto aika turha.

No ei kyllä ole ja nimenomaan kun ei ole lapsia. Kuolintapauksessa vaikuttaa paljonkin verotukseen. Lapset kuitenkin perii automaattisesti, joten lapsettomana vielä tärkeämpää mennä naimisiin. 

Ei avioon kannata mennä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. Nuorilla lastenteko on vielä kaukana edessäpäin niin parempi vain elellä yhdessä ilman sitoumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei avioon kannata mennä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. Nuorilla lastenteko on vielä kaukana edessäpäin niin parempi vain elellä yhdessä ilman sitoumuksia.

Minkä takia vasta kun alkaa tehdä lapsia? Me mentiin naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä, kun ei koskaan tiedä milloin toinen vaikka kuolla kupsahtaa. Lisäksi työnantaja maksaa korvauksen leskelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioon kannata mennä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. Nuorilla lastenteko on vielä kaukana edessäpäin niin parempi vain elellä yhdessä ilman sitoumuksia.

Minkä takia vasta kun alkaa tehdä lapsia? Me mentiin naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä, kun ei koskaan tiedä milloin toinen vaikka kuolla kupsahtaa. Lisäksi työnantaja maksaa korvauksen leskelle. 

Harva kuolee nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioon kannata mennä ennen kuin aletaan lapsia tekemään. Nuorilla lastenteko on vielä kaukana edessäpäin niin parempi vain elellä yhdessä ilman sitoumuksia.

Minkä takia vasta kun alkaa tehdä lapsia? Me mentiin naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä, kun ei koskaan tiedä milloin toinen vaikka kuolla kupsahtaa. Lisäksi työnantaja maksaa korvauksen leskelle. 

Harva kuolee nuorena.

Mutta voi kuolla kuitenkin. Koronaankin on kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei pidä avioitumista arvossaan. Hän ei kuulu kirkkoon ja hänen suvussaan on paljon avopareja, nuoria että vanhoja, eikä siksi koe perheenkään puolesta paineita avioitua. Omat vahempansakaan eivät ole naimisissa. Itse taas olen perinteisempi ja haluan naimisiin, omassa suvussani on menty perinteisesti naimisiin eikä avopareja kauheana ole, vasta seurustelevia pareja lukuun ottamatta. Kirkkohäitä en vaadi koska mies ei kuulu kirkkoon, mutta kaipaan avioliiton tuomaa varmuutta ja turvaa siitä että suhteemme on luja ja se pysyy. Avioliitto on myös juridinen sopimus eikä pelkästään romanttista henkistä hömppää, joten se toisi myös vahvuutta suhteellemme sitäkin kautta.

Saapa nähdä siis kumpi asiassa taipuu. Jos mies ei muuta mieltään, pystynkö elämään avoliitossa loppuelämäni. Ainakaan vanhempana naisena en haluaisi olla vain avoliitossa, jos kuolemaan asti yhdessä olemme tulee jo juridiikka vastaan, kuka on lähiomainen ja kuka perii mitäkin…

Harmillista jos ei olla samaa mieltä asiasta mutta sanoit että avioliitto toisi turvaa:

Avioliiton tuomaa varmuutta ja turvaa siitä että suhteemme on luja ja se pysyy.

Pakko oikaista tähän että mistä näin päättelet. Ei se avioliitto itsessään mitään suhdetta lujita tai saa sitä pysymään.

Anteeksi mutta elät vähän harhaluulossa tässä.

Jos ajattelisit vähän eri näkökantilta?

Eihän se avioliitto suhdetta tee, eikä siihen kannata lähteä jos on epävarmuutta jo valmiiksi alla.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta on vaikeampi erota.

Miten se on vaikeampi erota? Minusta oli tosi helppo erota, kun oli selvät sävelet ja kaikki paperilla valmiiksi.