Katkera ja kateellinen ystävä

Onko teillä ystävää, josta on aikojen myötä tullut jokseenkin pahansuopa ja katkera? Ei varmaan nyt niin harvinaista mutta mitä olette tehneet, katkaisseet välit, vai odottaneet että 'katkeruusvaihe' menee ohi?

En tiedä onko kyseessä siis vaihe, vai onko hänestä vain tullut katkera ja kateellinen ihminen. Hän on aina ollut aika negatiivinen mutta varsinkin viime vuosina ei-niin kivat piirteet ovat nousseet esiin. Ymmärrän että voi olla vaikea iloita toisten iloista, jos itsellä menee huonosti. Mutta mielestäni ystävyyteen kuuluu molemminpuolisten ilojen ja surujen jako. Eikä hänellä ole elämässä mikään muuttunut viime vuosien aikana, ainoastaan positiivisesti mutta jostain syystä hän näkee vain ne negatiiviset asiat eikä kestä toisten iloa.

Esim. Jos itse kerron jostain kivasta asiasta joka tapahtunut. Niin huomaa miten hänen on tosi vaikea olla ja 'kateellisuus' paistaa. Siis minulla ei ole tapahtunut elämässä mitään mistä olisi syytä ollla kateellinen. Enkä siis tarkoita, että hän olisi kateellinen mutta jostain syystä ei vain halua kuulla mitään kivaa omasta elämästäni, yleensä ignooraa täysin tai alkaa vastavasti kertoa jotain vielä kivempaa omasta elämästään, ihan kuin kilpaillaaksen.

Itse kuitenkin olen iloinen, jos hänen elämässään tapahtuu jotain kivaa. Alkaa sekin kyllä tuntua aika tyhmältä ja yksipuoliselta.