Lue keskustelun säännöt.
Äitini käytös, en vaan enää jaksa..
08.09.2015 |
Äitini ei tunnu olevan kiinostunut asioistani, ei koskaan kysy miten päiväni on mennyt tms. Jos yritän esim illalla jotakin jutella hänen kanssaan, niin hänellä on aina jotakin tärkeämpää tekemistä, ei kuuntele, tai jos kuuntelee niin huokailee ja puuhaa samalla jotakin muuta. Ei koskaan kannusta missään mitä teen, pikemminkin aina hiukan lyttää ja pilaa fiiliksen. Kun hain koulu loputtua töitä, sain heti kuulla kuinka typerä työ se on, miksi hait, viikonloput joudut olemaan töissä, olisit hakenut jotakin muuta jne. Asun vielä kotona, ja koska työajat vaihtelee paljon (vaatekauppa) niin aina kun työt alkaa vasta iltapvllä, pyrin kotona tekemään ruuan, siivoamaan, pyykkäämään jne jotta kun vanhemmat ja veljet tulee kotiin niin olis siistiä ja ruoka valmiina. Kaikille muille ruoka kelpaa, äitini ei koskaan syö tekemääni ruokaa (ei ole millekään allerginen), ja keksii aina jonkun asian mitä en ole tehnyt, ei sis koskaan kiitä vaikka olen ennen töiden alkua raatanut niska limassa muiden takia. En vaan enää jaksa, tunnen itteni niin paskaksi, koskaan ei voi kiittää tai kehua, kannustaa tai olla kiinostunut. (kahden nuoremman veljen asiat kyllä kiinostaa ja heitä kannustetaa koulussa ja harrastuksissa). Jioka päivä ainakin kerran tulee paska olo, enkö oikeesti riitä äidilleni, vai mikä tässä mättää. Kaikkeni oon yrittäny, silti.. En jaksa odottaa et pääsen muuttamaan pois, en haluas että asiat olis tällätavalla mutta tuntuu että mitään ei voi enää tehdä. Kiitos ja anteeksi, johonkin oki pakko päästä avautumaan, toivottavasti joku osais sanoa jotakin kannustavaa, tai kertoa omista kokemuksita jos vastaavia on..
N20
Kommentit (23)
Sinä olet hieno tytär! Mukava lukea, että joku nuori nainen toimii noin huomaavaisesti perhettään kohtaan. Itselläni on kaksi ikäistäsi poikaa ja he eivät oikein huomaa tarttua toimeen kotipuuhissa. Varmasti äitisi arvostaa sinua kovasti, vaikka ei sitä näytä tai puhu siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa surulliselta. Äidilläsi on selvästi jonkin tason mielenterveysongelmia, siksi tuollainen vähättelevä ja syrjivä käytös. Joskus äiti voi jopa olla kateellinen tyttärelleen ja vihata samaa sukupuolta olevaa lastaan. Hän ei ole varmaankaan tyytyväinen elämäänsä, ja sinulla se on vielä edessä mahdollisuuksineen. Tärkeintä on, että tiedostat sen, ettei vika ole sinussa tai käytöksessäsi. Kuulostat todella esimerkilliseltä ja fiksulta nuorelta. Tekee varmasti hyvää suhteellenne, kun pääset muuttamaan omillesi. Minusta sinun ei tarvitsisi ottaa noin paljoa vastuuta kodin askareista.
Tsemppiä tulevaisuuteen! :)
Äitini on myös tuollainen. Muuta ihmeessä pois kotoa, tulet huomaamaan miten keveältä elämä alkaa pian tuntua! Äläkä passa perhettäsi, se ei ole sinun tehtäväsi vaan vanhempiesi. Olet varmasti tehnyt sen ruoan jo ihan tarpeeksi monesti.
Miksi ihmeessä loisit äitisi kämpässä? Ei ihme, että käytöksellään jo vähän vihjailee, että olisi poismuuton aika.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:32"]Miksi ihmeessä loisit äitisi kämpässä? Ei ihme, että käytöksellään jo vähän vihjailee, että olisi poismuuton aika.
[/quote]
Joku paskamutsi huutelee? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita oma elämä. Hyväksikäyttävää luonnevikaista ei voi muuttaa, jos hän ei näe itse itsessään ongelmaa vaan siirtää sen muihin.
Käytös voi olla varhain mallista omaksuttua, niin että se ei tunnu mitenkään oudolta.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:08"]Äitini ei tunnu olevan kiinostunut asioistani, ei koskaan kysy miten päiväni on mennyt tms. Jos yritän esim illalla jotakin jutella hänen kanssaan, niin hänellä on aina jotakin tärkeämpää tekemistä, ei kuuntele, tai jos kuuntelee niin huokailee ja puuhaa samalla jotakin muuta. Ei koskaan kannusta missään mitä teen, pikemminkin aina hiukan lyttää ja pilaa fiiliksen. Kun hain koulu loputtua töitä, sain heti kuulla kuinka typerä työ se on, miksi hait, viikonloput joudut olemaan töissä, olisit hakenut jotakin muuta jne. Asun vielä kotona, ja koska työajat vaihtelee paljon (vaatekauppa) niin aina kun työt alkaa vasta iltapvllä, pyrin kotona tekemään ruuan, siivoamaan, pyykkäämään jne jotta kun vanhemmat ja veljet tulee kotiin niin olis siistiä ja ruoka valmiina. Kaikille muille ruoka kelpaa, äitini ei koskaan syö tekemääni ruokaa (ei ole millekään allerginen), ja keksii aina jonkun asian mitä en ole tehnyt, ei sis koskaan kiitä vaikka olen ennen töiden alkua raatanut niska limassa muiden takia. En vaan enää jaksa, tunnen itteni niin paskaksi, koskaan ei voi kiittää tai kehua, kannustaa tai olla kiinostunut. (kahden nuoremman veljen asiat kyllä kiinostaa ja heitä kannustetaa koulussa ja harrastuksissa). Jioka päivä ainakin kerran tulee paska olo, enkö oikeesti riitä äidilleni, vai mikä tässä mättää. Kaikkeni oon yrittäny, silti.. En jaksa odottaa et pääsen muuttamaan pois, en haluas että asiat olis tällätavalla mutta tuntuu että mitään ei voi enää tehdä. Kiitos ja anteeksi, johonkin oki pakko päästä avautumaan, toivottavasti joku osais sanoa jotakin kannustavaa, tai kertoa omista kokemuksita jos vastaavia on..
N20
[/quote]
Pääsethän sinä muuttamaan vaikka heti, aikuinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:32"]Miksi ihmeessä loisit äitisi kämpässä? Ei ihme, että käytöksellään jo vähän vihjailee, että olisi poismuuton aika.
[/quote]
Äitini on aina käyttäytynyt noin, jo ollessani ala-asteella muistan kun ylpeänä toin kokeen josta olin saanut 10, ei sanonut sanakaan, laittoi vaan nimmarin alle.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:32"]Miksi ihmeessä loisit äitisi kämpässä? Ei ihme, että käytöksellään jo vähän vihjailee, että olisi poismuuton aika.
[/quote]
Äitini on aina käyttäytynyt noin, jo ollessani ala-asteella muistan kun ylpeänä toin kokeen josta olin saanut 10, ei sanonut sanakaan, laittoi vaan nimmarin alle.
Ap
[/quote]Äitisi ei taida olla ihan vakaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:24"]Kuulostaa surulliselta. Äidilläsi on selvästi jonkin tason mielenterveysongelmia, siksi tuollainen vähättelevä ja syrjivä käytös. Joskus äiti voi jopa olla kateellinen tyttärelleen ja vihata samaa sukupuolta olevaa lastaan. Hän ei ole varmaankaan tyytyväinen elämäänsä, ja sinulla se on vielä edessä mahdollisuuksineen. Tärkeintä on, että tiedostat sen, ettei vika ole sinussa tai käytöksessäsi. Kuulostat todella esimerkilliseltä ja fiksulta nuorelta. Tekee varmasti hyvää suhteellenne, kun pääset muuttamaan omillesi. Minusta sinun ei tarvitsisi ottaa noin paljoa vastuuta kodin askareista.
Tsemppiä tulevaisuuteen! :)
[/quote]
Kiitos tästä kommentista.. :) Teen ehkä "liikaa" kotitöitä, mutta olen aina ollut sellanen, että ajattelen aina ensin muita. Vaikka tiedän että äiti ei tekemääni ruokaa syö, tai kiitä siivoamisesta yms. niin haluan silti tehdä sen, jotta hänen ei tarvitse pitkän työpäivän jälkeen siivota kotia tms. Ja myös sitten isä ja veljet kun asuu myös täällä, niin niillä olis ruoka ja vaatteet pestynä. He kun ainakin kiittävät ja huomaavat tekoni.
Ao
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:09"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:32"]Miksi ihmeessä loisit äitisi kämpässä? Ei ihme, että käytöksellään jo vähän vihjailee, että olisi poismuuton aika.
[/quote]
Äitini on aina käyttäytynyt noin, jo ollessani ala-asteella muistan kun ylpeänä toin kokeen josta olin saanut 10, ei sanonut sanakaan, laittoi vaan nimmarin alle.
Ap
[/quote]Äitisi ei taida olla ihan vakaa
[/quote]
Todennäköisesti ei. Nyt vasta olen alkanut näkemään enemmän tätä hänen käytöstään, tai ehkä aikasemmin en oo edes halunnut nähdä. Ja nyttenkim tuntuu pahalta sanoa omasta äidistä nuo asiat "ääneen", kun kaikesta huolimatta hän on mun ainoa äiti, enkä todellakaan haluais että välit menis tällasen asian takia huonoksi..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 19:17"]MIKSI et muuta pois?
[/quote]
Pääosin rahan takia, haluan että mulla olis jonkunmoinen "pesämuna" ennen omille muuttoa, että on pahan päivän varalle säästöä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko maksat kuukaudessa nyk.asumismuodosta, ruoasta ym.?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:22"]Paljonko maksat kuukaudessa nyk.asumismuodosta, ruoasta ym.?
[/quote]
Vanhemmilleni siis? Siitä saakka kun aloitin työt niin olen joka kuukausi maksanut 200€ "vuokran".
Ap
Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan äitisi on narsisti ja purkaa omaa pahaa oloaan sinuun. Jos ei ymmärrä hakea psykologin apua, niin tilanne tuskin muuttuu. Muuta pois äläkä enää hyysää katkeraa äitiäsi. Tsemppiä itsenäisen elämän alkuun. Äidin kanssa voi sitten jutella säästä puhelimessa silloin tällöin. T. Kohtalotoveri
Äitisi voi olla vaikka kateellinen sinulle jostain? Onko itse perustanut perheen kovin nuorena? Tai olet hänelle sopiva kohde purkaa pahaa oloaan jostai, olet kuitenkin tosi kiltti niin ehkä helppo kohde.
Älä välitä :/ tulee kyllä itsellekkin kurja mieli sun puolesta.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:15"]
Varmasti äitisi arvostaa sinua kovasti, vaikka ei sitä näytä tai puhu siitä.
[/quote]
Tarkoitat varmaan hyvää sanomalla näin, mutta itseasiassa tuo tekee vain hallaa. On todella haitaksi vakuuttaa lapselle/nuorelle että joku, joka selkeästi EI arvosta häntä pätkän vertaa, arvostaisi. Sillä hämärretään ensinnäkin toisen käsitystä siitä, mitä on "arvostaminen". Että jos joku kohtelee huonosti ja väheksyy kaikkea mitä toinen tekee, niin silti hän muka "arvostaa". Juuri tällä kasvatetaan niitä naisia, jotka luulevat että mies rakastaa kun hän lyö (tyttö on oppinut lapsuuden perheessään siihen, että rakkaus tarkoittaa huonosti kohtelua). Ei arvostava ihminen käyttäydy noin kuin ap:n äiti, ja on vain hyvä, että ap ymmärtää sen. Ap:lla on selkeästi terve käsitys siitä, mitä arvostaminen tarkoittaa.
Toisekseen, vakuuttamalla että "kyllä se silti arvostaa", saat kohteen tuntemaan itsensä vainoharhaiseksi. Hän alkaa miettiä onko liian vaativa, onko kuvitellut, eikö vain osaa yhtään tulkita toista, ja niin edelleen. "Jos kerran ulkopuolisetkin ovat niin varmoja että äiti arvostaa, niin miten sitten tuntuu siltä että ei arvosta - minussakin se vika on kun en tunne arvostusta." Koska jossakinhan se vika on kun tuntuu pahalta, ja jos se ei ole siinä toisessa, niin silloin sen täytyy olla minussa, eikö niin?
Eli hyvät ihmiset - älkää tällaisissa tapauksissa, jossa joku käyttäytyy selkeästi epänormaalisti, menkö sanomaan "kyllä se silti arvostaa/rakastaa/välittää" - ette tee sillä yhtään mitään hyvää, vaan vain mitätöitte toisen tunteita. Voi olla vaikea myöntää että on olemassa vanhempia jotka EIVÄT arvosta, EIVÄT rakasta tai EIVÄT välitä. Niitä kuitenkin on, eikä sen tosiasian kieltäminen todellakaan auta sen huonon kohtelun uhria. Se saa hänet vaan roikkumaan huonossa ihmissuhteessa ja sietämään huonoa kohtelua, kun hänkin epätoivoisesti pitää kiinni siitä ajatuksesta, että ehkä kuitenkin... ehkä olen tulkinnut väärin, ehkä nämä sata ja yksi miljoona todistetta huonon kohtelun puolesta eivät olekaan totta.
Ap: sinun äitisi ei toimi niinkuin normaali ihminen. Sinä taasen olet aivan oikeassa siinä, kun tuollainen tuntuu pahalta - sen kuuluukin tuntua, kun joku kohtelee huonosti! On todella hienoa että alat huomata mistä paha olosi tuntuu, ja että se johtuu äitisi käytöksestä joka todellakin on pielessä! Vaikka ajattelet että haluat kunnon pesämunan ennen kuin muutat kotoa, niin älä takerru siihen liikaa. Sinun mielenterveytesi on kaikesta tärkeintä, ja kannattaa elää vaikka hieman epävarmemmassa taloudellisessa tilanteessa kuin antaa kiusata itseään. Muista myös, että isäsi on aikuinen ja sinä et ole vastuussa veljistäsi - älä siis kanna heistä liikaa huolta, vaan ensisijassa itsestäsi. Älä uhraa itseäsi muille, sillä sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen ja olet ennenkaikkea vastuussa sinusta.
Muuta johonkin soluun. Tai kaverin kansaa kimppakämppään. Itselläni oli aikoinaan lähellä turun keskustaa 75neliön kolmio jossa meitä kaksi. Vuokra 250e per nenä! Eli tolla nykysellä vuokral jo saat sen. Pääset taakasta ja saat oman elämän. Rahaa jää varmasti säästöönkin. Ja voit saada vaikka asumistukea tms. Kyl sä pärjäät! Itse ole opiskellut vuosia ja tuet oli alle 500e kuussa. Kesät tein hulluna töitä ettei tartte lainaa ottaa. Ja pärjäsin. Ei siihen elämiseen paljoa mene jos viisaasti elää eikä tuhlaa turhuuksiin
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:08"]Äitini ei tunnu olevan kiinostunut asioistani, ei koskaan kysy miten päiväni on mennyt tms. Jos yritän esim illalla jotakin jutella hänen kanssaan, niin hänellä on aina jotakin tärkeämpää tekemistä, ei kuuntele, tai jos kuuntelee niin huokailee ja puuhaa samalla jotakin muuta. Ei koskaan kannusta missään mitä teen, pikemminkin aina hiukan lyttää ja pilaa fiiliksen. Kun hain koulu loputtua töitä, sain heti kuulla kuinka typerä työ se on, miksi hait, viikonloput joudut olemaan töissä, olisit hakenut jotakin muuta jne. Asun vielä kotona, ja koska työajat vaihtelee paljon (vaatekauppa) niin aina kun työt alkaa vasta iltapvllä, pyrin kotona tekemään ruuan, siivoamaan, pyykkäämään jne jotta kun vanhemmat ja veljet tulee kotiin niin olis siistiä ja ruoka valmiina. Kaikille muille ruoka kelpaa, äitini ei koskaan syö tekemääni ruokaa (ei ole millekään allerginen), ja keksii aina jonkun asian mitä en ole tehnyt, ei sis koskaan kiitä vaikka olen ennen töiden alkua raatanut niska limassa muiden takia. En vaan enää jaksa, tunnen itteni niin paskaksi, koskaan ei voi kiittää tai kehua, kannustaa tai olla kiinostunut. (kahden nuoremman veljen asiat kyllä kiinostaa ja heitä kannustetaa koulussa ja harrastuksissa). Jioka päivä ainakin kerran tulee paska olo, enkö oikeesti riitä äidilleni, vai mikä tässä mättää. Kaikkeni oon yrittäny, silti.. En jaksa odottaa et pääsen muuttamaan pois, en haluas että asiat olis tällätavalla mutta tuntuu että mitään ei voi enää tehdä. Kiitos ja anteeksi, johonkin oki pakko päästä avautumaan, toivottavasti joku osais sanoa jotakin kannustavaa, tai kertoa omista kokemuksita jos vastaavia on..
N20
[/quote] muuta äkkiä pois!