WT-perheen lapsi yliopistossa

Et ole ensimmäinen vastaavassa tilanteessa oleva. Neuvoisin sinua muodostamaan oman elämän omien ystävien kanssa. Asutko opiskelija-asunnossa? Keskity asioihin, joita haluat tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Opiskeluaikoina tapaa eniten samanhenkisiä ja samoista asioista pitäviä ystäviä. Olisin itse toivonut, että joku olisi aikoinaan neuvonut, että opiskelija-aikoina luodaan verkostoja, joista on hyötyä ja huvia loppuelämän, niin ammatillisesti kuin yksityiselämässäkin.

Ei ole mitenkään liian myöhäistä opetella vaikka etikettiä, ruoanlaittoa, eri alojen kulttuuria tai sivistää itseään muutenkin kuin omalta alalta. Älä unohda kielitaitoa. Taustasi on, mikä on, ja hyväksy, että sieltä ei tukea tule, mutta he ovat lähimmäisiäsi ja toivottavasti ajattelevat parastasi.

sosiaalitieteiden pääsykokeiden materiaalissa oli joskus kys aiheesta aineistoa. Siis opiskelijat, jotka ikäänkuin kuuluivat kahteen yhteiskuntaluokkaan, kokivat ristiriitaa ja vaikeutta elämässä. Olisko se ollut 2013 pääsykoe Tampereelle, jos ap:ta kiinnostaa kaivella.

Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Katriina Järvinen). 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:59"]

Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Katriina Järvinen). 

[/quote]

Tuota kirjaa minäkin suosittelen! Terveisin yliopistossa opiskellut lähiököyhälistön kasvatti.

Aikaa tästä on jo parikymmentä vuotta, mutta olen ollut samassa tilanteessa itse valtiotieteellissä. Oli se shokki huomata miten erilaisista taustoista ihmiset tulivat, varsnkin se parempi osa, jolla oli sijoituskämpät ja osakesalkut tukena, jos opiskelujen päätteeksi ei sitä duunia olisi löytynytkään. Itse kävin töissä koko opiskeluajan, mm. siivoojana. Mutta loppupeleissä tuollakin persoona ratkaisee, mene mukaan ja osallistu, tutustu ja tee kavereita. Kerrot taustastasi vain sen, minkä itse näet tarpeelliseksi. Se opiskelu on kuitenkin se yhdistävä tekijä, varsinkin mitä pitemmälle etenette...

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:59"]

Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Katriina Järvinen). 

[/quote]

Tuota kirjaa minäkin suosittelen! Terveisin yliopistossa opiskellut lähiököyhälistön kasvatti.

[/quote]

Lisään vielä, että Riitta Vartin kirjat liippaavat samaa aihetta. http://www.kolumbus.fi/riitta.vartti/teokset.html

Onnea ja tsemppiä sulle. Luulen, että sinun elämäsi on ollut hyvin avartavaa ja katsot tätä maailmaa hyvästä näkökulmasta. Toi on sulle voimavara. Verkostoidu kumminkin hyvin, sillä muilla voi olla verkostoja jo.

Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe ja ymmärrän ap:n huolen. Itsekin olen aika vähävaraisesta perheestä, vaikka meillä arvostettiinkin koulutusta. Kyllä eron huomasi, kun opiskelukavereiden vanhemmat ostivat heille opiskeluasuntoja yms. Mutta eron huomasin paremmin varallisuus- kuin sivistystaustassa.

Opiskelualoja on muuten erilaisia sen suhteen, kuinka "sivistyneistä" tai yläluokkaisista/rikkaista perheistä opiskelijat tulevat. Näppituntuman mukaan "käytännöllisemmillä" kuten teknisillä aloilla opiskelijoiden tausta ei olisi aina välttämättä niin sivistynyt.

Olen myös "wt-perheestä", toisen vuoden opiskelija yliopistolla. Myönnän, että opiskelijatuttuni ovat keskiluokkaisista perheistä, mutta eivät he mistään rapujuhlista puhu. Onkohan asia tiedekuntakohtainen? Itse hengailen matemaattisluonnontieteilijöiden kanssa. Mulla on paljon yhteistä opiskelukavereideni kanssa, vaikka hiukan eri lähtökohdista tullaankin. On siellä varmasti myös paljon köyhien perheiden lapsia, mutta eihän se päälle päin näy. En ole oikeastaan pahemmin ajatellut asiaa... Koeta etsiä samanhenkistä seuraa ja miettiä vähemmän ihmisten perhetaustoja.

Opiskelijapoikani paras kaveri on lastenkotikasvatti, jonka lapsuuteen kuului isän ja äidin erittäin raastava taistelu lasten huoltajuudesta ja kun isä sen sai, vaati äitipuoli vuotta myöhemmin, että lapset pitää laittaa laitokseen. Hän ei niitä kestä. Koska äiti oli todettu kyvyttömäksi olemaan vanhempi, oli lastenkoti uusi koti.

Tämä poika on todella mukava, kohtelias, empaattinen ja menestyy hyvin opinnoissaan. Hänen mukaansa on ihan opiskelijasta itsestään kiinni, mitä haluaa kokea. Jos kavereitten keähuvilaelämästä ja purjeveneistä puhuminen ahdistaa, pitää vaihtaa kaveripiiriä sellaiseksi, ettei puheet tuo pahaa mieltä. Tai sitten tajuaa, että näillä on tuollaista, itsellä toisenlaista, kummallakaan ei ole paremmin tai huonommin.

Suurin osa opiskelijoista on tavisperheistä, joissa ei ihmeemmin rapujuhlia vietetä. Sitsit muuten ei ole pakollisia ja itse asiassa ne on aika pienen piirin huvi.

What the Fuck toi WT tarkoittaa? Witun Tahvot?????? Itse olen niin köyhästä perheestä että meillä ei puhuta kotona englantia.

On todellakin suomalaisen koulutusjärjestelmän rikkaus, että ns.huonommistakin taustoista pääsee opiskelemaan. Saadaan sitä kautta asiantuntijoita, joilla on vähän erilaista näkökulmaa asioihin.

MINÄ! En vielä opiskele, mutta en tiedä mitä teen kun alan opiskelemaan. Tuntuu juurikin tuolta että ei puhu edes samaa kieltä muiden kanssa. Pitäisi aina yrittää olla "ylpeä" taustastaan, mutta on se jotenki vähän vaikeaa koska ennakkoluulot on kovia. En tiedä enkä ymmärrä mihin luokkaan "kuulun" tai mihin pitäisi edes soluttautua. EN EDES YMMÄRTÄNYT kun vasta nytten että mistä on kyse :D apua.

Rapujuhlat ja sunnuntaibrunssit eivät kerro ihmisestä vielä yhtään mitään. Ulkokultaiset merkit sivistyksestä voivat olla myös merkkejä tarpeesta olla jotakin mitä ei koe olevansa. Minä en osallistu rapujuhliin (olen suomenruotsalainen), koska rapujen keittäminen elävältä on minusta barbaarista. Sunnuntaibrunssejakaan en harrasta, vaikka olen nk. hyvästä ja sivistyneestä perheestä.

Opiskelijat tulevat erilaisista taustoista, eri puolelta Suomea. Sinuna en unohtaisi taustaa vaan käyttäisin sen hyödyksi. Ole ylpeästi sitä mitä olet. Voit olla myös esimerkkinä nuoremmille, huonommista oloista voi ponnistaa eteenpäin. Samaan aikaan voit yo-elämän kautta muokata omaa aikuista identiteettiäsi aivan mihin suuntaan haluat, tausta ei sitä estä mitenkään. Ole ylpeä itsesäsi.

Täällä myös yksi yliopiston käynyt työläisperheen lapsi. Nykyisin olen jo työelämässä ja edelleen olen välillä "ulkopuolinen". Eikä perheeni todellakaan ymmärrä mitä teen työkseni, olen vain johtaja. Menin myös naimisiin "paremman" perheen pojan kanssa ja taustamme erilaisuus näkyy hyvinkin meidän ajatusmaailmoissa. Mutta enemmän se on rikkautta ja oma kaveripiiri joostuu monenlaisista ihmisistä, osa köyhemmistä osa rikkaammista oloista. Persoona ratkaisee! Mene ihmeessä ja kokeile sitsejä, rapujuhlia ym. Muodosta ne omat verkostot ja jätä ne taustat omaan arvoonsa.

Moi!

Mä tunnistan hyvin sun kirjoituksesta itseni, paitsi että sun siskon sijaan olen itse kaiken lisäksi vielä teiniäiti :D no okei, kuitenkin täysi-ikäisenä äidiksi tullut ja mielestäni muutenkin perheineni mukavasti pärjännyt ihminen olen, mutta kovin eri maailmoista monien opiskelukaverien kanssa.

Olen huomannut opiskeluvuosien aikana, että paras tapa kohdata oma väliiputoajuus on olla rehellinen itselleen ja muille eri tilanteissa. Olen jutellut ääneen aiemmista elämänkokemuksistani, ei-niin-hienoista tuttavistani, vanhempieni ja sisarusteni sekä lähimpien ystävieni duunariammateista ja ollut välittämättä, jos jotakuta shokeeraa "wt-taustaisuuteni". Yhtä iloisesti olen myös lapsuudenperheen ja ystävien kanssa jutellut opiskelujutuistani, niinkuin hekin omistaan, eikä se ole yhtään haitannut ettei yliopistomaailma ole heille ennestään tuttu. Mitä väliä?

Itse olen tosi tyytyväinen mun elämään kokonaisuudessaan: lapsuuden ja teini-iän ympäristöön ei voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voi! Enkä todella jaksa olla kateellinen jollekkin kokoomusnuoreksi kasvatetulle osakesalkkusankarille - olenhan elämässäni kokenut paljon hyvää ja opettavaista ilman niitä rapujuhliakin ja ainakin saanut itse valita tieni :) 

Ja meillä ainakin sitseillä tarjoiltu viini on ihan järkyttävän pahaa halpiskamaa ja suoraan verrannollista johonkin alkon halvimpiin litkuihin joita meidän lähiössä vedettiin teiniaikana ja oksennettiin, joten viiniasiantuntemuksella ei ainakaan perus ainejärjestösitseillä pädetä :D

Täällä kohtalontoveri. Äiti teiniäiti, isä lähti, isosisko ja isoveli kumpikin koulunsa lukion jälkeen kesken jättäneitä työttömiä/pätkätöissä hanttihommissa. Sisko on lukion jälkeen aloittanut jo viisi koulua ja keskeyttänyt puolen vuoden jälkeen kaikki. Mä oon ainoa joka opiskelee, ei käytä liikaa alkoholia tai polta ja jolla on joku tavoite elämälleen ja mulle kotona ilkutaan, että neiti akateeminen ja sitä ollaan niin korkeatasoista opiskelijaa nyt. Äiti tuntuu olevan ylpeä, mutta sisarukset vittuilee minkä ehtii.

Kuulostaa provolta jo ihan sen takia, että tässä aloituksessa tehdään av-palstalta jo vanhastaan tuttuja yleistyksiä siitä, millaisia nämä "akateemiset" ovat. Mistähän ihmeestä nekin on kaivettu. Ja että ihan opiskelijaporukassakun suurin osa olisi muka tällaista ihme yläluokkaa - voin kertoa, että suurin osa siitä on ihan av-palstan omaa kuvitelmaa.
-
t. Yo-opiskelija, vaikeasti päästävä ala, molemmat vanhemmat töissä yliopistolla, isä professorina

Ei siis sillä, etteikö näitä eroja ihan varmasti ole ja kodin kulttuuri voi hyvin ollakin sellainen, jossa on vaikea opiskeluista puhua. Ei se akateemisuus silti mitään rapujuhlapönötystä ole, ihan tavallisia erilaisia ihmisiä. t. 20

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:06"]Mutta eron huomasin paremmin varallisuus- kuin sivistystaustassa.
[/quote]

Minustakaan sivistyksessä ei juurikaan ole eroa. Jotkut rapujuhlat ehkä, mutta myös köyhillä opiskelijoilla on hyvä yhteiskunnallinen tietämys ja hyvät käytöstavat.