Curling-vanhemmuutta vai mitä tää nyt on?

Lapseni harrastuksessa on eräs äiti, joka haukkuu muita lapsia ja kehuu omaansa avoimesti. Eli haukkuu muita lapsia kömpelöiksi ja laiskoiksi, omaansa kehuu sinnikkääksi, ahkeraksi ym. Saattaa jopa valehdella lapsestaan, väittää tämän harjoittelevan ahkerasti ja pitävän erityisesti jostain asiasta, vaikkei näin olekaan. Olen reagoinut tuohon korostamalla näiden haukuttujen lasten hyviä puolia ja kehumalla heitä tai muitakin lapsia. Tuo äiti ei koskaan kehu ketään. Koko maailma on ilmeisesti kilpailuareena.

Lapsi on väkivaltainen, mutta tuonkin piirteen äiti kääntää hyväksi puoleksi. Haukkuu muita lapsia itkupilleiksi, kun saattavat itkeä, jos tuo hänen lapsensa heitä vahvasti esimerkiksi tönii. Lapsi on omaksunut äitinsä asenteen ja määräilee muita. Ei suostu ottamaan joukkoon lapsia, joiden katsoo olevan huonoja. Kritisoi muiden tekemisiä, nauraa, jos joku kaatuu. Väittää muiden tönivän häntä ja laittaa kaikki epäonnistumiset muiden syyksi.

En näe tuota ihmistä onneksi kovin usein, eikä tuosta hänen lapsestaan pidetä harrastuksessa. Yritän lapseni kanssa olla välittämättä. Ohjaajat eivät kaikkea näe eikä kuule.

Onko tämä siis vain kilpailunhalua, pitääkö tämä vain sietää vai olisikojotain hyvää ohjetta, mitä tälle voisi tehdä?