Lue keskustelun säännöt.
Mies 29v + 1v miettii; miettiikö joku samalla tavalla ura-asioista?
07.09.2015 |
Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien takia matkani vakituiseen työelämään on ollut takkuinen. Vaikka olen masentunut, valmistuminen yhteen fyysiseen ammattiin vaikuttaa todennäköiseltä lähiaikoina. Ammatti ei kuitenkaan painota tai hyödynnä mitään erityislahjakkuutta millään saralla, mutta onpahan se kuitenkin plakkarissa ja mahdollisuus kokeilla siipiä sitä kautta (sekä kannustaa muita opiskelijoita).
Kun mietin omia vahvuuksiani, erottuvat seuraavat asiat;
-valikoiva kädentaito-osaaminen (en osaa esim.koota huonekaluja kunnolla ja puukäsityön arvosanani oli 5, mutta olen taitava piirtäjä)
-kohtalaisen hyvä fyysinen kunto vaivoista huolimatta (liikunnanohjaajaksi en ole kuitenkaan soveltuva)
-laaja kielitaito- ja tietämys
-kehittyvät ihmissuhdetaidot (tämä on subjektiivisempi juttu, mutta olen parina viime vuonna tuntenut aikuistuneeni paljon ja ruvennut tuntemaan vastuuta ja huolta nuorten ongelmista ynnä muusta)
Periaatteessa 'varmin' ja statuksekkain vaihtoehto olisi kai lukea vaikka kielten opettajaksi, mutta opiskelun kesto olisi kyllä aika pitkä, yhteen ainoaan tai enintään pariin kieleen keskittyminen tylsää ja työ vaikuttaisi olevan samaa monotonista sanojen opettelua ja esitelmien kuuntelua eli siinä oma persoonallisuus ei pääsisi esille suuremmin.
Olen sitten miettinyt tuota sosiaalista puolta ja kauan sitten kävin työkokeilunn nuoriso-ohjaajan ominaisuudessa ja niitä hommia tehnyt vapaaehtoisena. Nythän tuolle alalle on myös AMK-koulutusta. Tuo vaikuttaa siinä mielessä kiinnostavalta, että siinä voisi olla vaihtelua ja mahdollisuutta henkilökohtaiseen vaikuttamiseen ja ihmisten inspiroimiseen. Toisaalta taas voisi jämähtää johonkin oleskeluduuniin nuorisotalolle, jossa oma lahjakkuus menisi hukkaan. Myöskin noiden alan koulutusten suurpiirteisyys ja liika kansantajuisuus vähän mietityttää. Eräs serkkuni kävi sosionomiksi ja sanoi että koulutus oli täyttä hupsuttelua. Sairaanhoitohommia opiskellessani huomasin kiinnostuvani fysioterapiaan liittyvistä tehtävistä ja sovelluksista, mutta toisaalta sekään ei sitä ominta alaa kyllä ole.
En tiedä voisiko tuota sosiaalisen puolen hommaa yhdistää jonkinlaiseen kansainvälisyystoimintaan tai muuhun sellaiseen. Sama mahdollisuus aukeaisi teoriassa myös noilla yliopiston kieliopinnoilla, mutta nuo vaihtoehdot näyttävät aika epämääräisiltä ja huonosti määritellyiltä. Patsastelijavirkaan en haluaisi, vaan haluaisin konkreettisia suuntaviivoja.
-Mies 29v + 1v-
Kommentit (9)
Mielestäni olet epärealistinen haaveillessasi nuoriso-ohjaajan työstä. Ensinnäkin epäilyttää päästää sut ylipäänsä nuorten lähelle sen jälkeen kun vastasit kysymykseen kauneimmasta asiasta maailmassa jotenkin niin että "15-vuotias tyttö silittämässä hamsteria". Tai olet kertonut vapaaehtoistyössä ehdotelleesi nuorille tytöille jossain festareilla ja nämä olivat sen jälkeen suhtautuneet sinuun kylmästi. Auttajan ja vapaaehtoistyöläisen asemasta nyt yksinkertaisesti yritetä iskeä ihmisiä varsinkaan sillä lailla että nämä kokevat tulleensa jotenkin häirityiksi. Ja toiseksi nuoret tarvii sosiaalisesti taitavan ja kypsän aikuisen ohjaamaan itseään, sä mietit että menetkö pyytämään kadulla käveleviä tuikituntemattomia ihmisiä kanssasi eläinkauppaan tai tanssikurssille. Sun sosiaaliset taidot ei riitä nuoriso-ohjaajaksi, mun mielestä olisit siinä työssä erittäin suuri riski. Jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 11:28"]
Mielestäni olet epärealistinen haaveillessasi nuoriso-ohjaajan työstä. Ensinnäkin epäilyttää päästää sut ylipäänsä nuorten lähelle sen jälkeen kun vastasit kysymykseen kauneimmasta asiasta maailmassa jotenkin niin että "15-vuotias tyttö silittämässä hamsteria". Tai olet kertonut vapaaehtoistyössä ehdotelleesi nuorille tytöille jossain festareilla ja nämä olivat sen jälkeen suhtautuneet sinuun kylmästi. Auttajan ja vapaaehtoistyöläisen asemasta nyt yksinkertaisesti yritetä iskeä ihmisiä varsinkaan sillä lailla että nämä kokevat tulleensa jotenkin häirityiksi. Ja toiseksi nuoret tarvii sosiaalisesti taitavan ja kypsän aikuisen ohjaamaan itseään, sä mietit että menetkö pyytämään kadulla käveleviä tuikituntemattomia ihmisiä kanssasi eläinkauppaan tai tanssikurssille. Sun sosiaaliset taidot ei riitä nuoriso-ohjaajaksi, mun mielestä olisit siinä työssä erittäin suuri riski. Jotain muuta.
[/quote]Ne 'nuoret tytöt' olivat aikuisia ja olimme tasa-arvoisessa vapaaehtoisen asemassa eli minä en ollut auktoriteettiasemassa heihin nähden. Työntekijällä saa lisäksi olla yksityiselämä ja hän voi pyytää eläinkauppaan tai tanssikurssille vapaa-ajallaan, kunhan se ei haittaa työelämässä suoriutumista.
Kun olin itse kuntoutuksessa 23-vuotiaana, luonani kävi pari kertaa viikossa nainen, jonka kanssa hoidimme juoksevia asioita; hän auttoi lomakkeiden täytössä, siisteydessä ja myös tiettyjä ruokalajeja oli määrä valmistaa, mutta se ei kerennyt toteutua. Tapasin myös muita yksilöohjaajia. Olen miettinyt että joku tuollainen työ voisi olla ihan OK myös. En tiedä millä koulutuksella tämä nainen siinä oli.
-Mies 29v + 1v-
Niin, mutta et sä saa vapaa-ajallakaan pyytää niitä autettavia tanssikurssile tai eläinkauppaan.
Mistä syystä olet ollut kuntoutuksessa?
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:12"]
Niin, mutta et sä saa vapaa-ajallakaan pyytää niitä autettavia tanssikurssile tai eläinkauppaan.
[/quote]Ei kai tässä kukaan ole sellaista ehdottanut, mutta joitakin ihmisiä silti saa. Tai muuten jokainen sosiaalityöntekijä jäisi kaverittomaksi ja lapsettomaksi.
-Mies 29v + 1v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko käynyt työkkärissä juttelemassa? Sieltä saa uravinkkejä.
Olet kyllä aivan jäätävän itsekeskeinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:23"]
Ootko käynyt työkkärissä juttelemassa? Sieltä saa uravinkkejä.
[/quote]Montakin kertaa elämäni aikana, mutta voisin itse olla siellä neuvomassa muita. Olen myös netissä antanut opinto-ohjausta alle 18-vuotiaille nuorille ja on tullut sellainen vaikutelma, että jotkut ovat olleet kiitollisia ja piristyneitä vinkeistäni. Yksinkertaisen opinto-ohjauksen antaminen on mielestäni yksi sellainen tehtävä, johon olen jo soveltuva, vaikka mitään papereita minulla ei tietenkään ole.
Kerran monta vuotta sitten katsottiin yhdessä ammatinvalintapsykologin kanssa koulupaikkoja ja sen johdosta sitten hain yhteen Jumalan selän takana korvessa sijaitsevaan oppilaitokseen. Psykologi ei ollut huomannut, että eräs toinen saman alan oppilaitos olisi ollut kohtuumatkan päässä, mutta se ei jostain syystä näkynyt kuin erillisellä Google-haulla, jonka tein itse liian myöhään.
-Mies 29v + 1v-
Ala vaikka bloggaa lisää aiheesta; miks ei kannata tehä mitää.
Anteeksi, mut millasta potkua/neuvoa oikeen etsit?