Saimme tietää että syntymätön lapsemme on vaikeasti ja parantumattomasti sairas
... sai puolivälissä raskautta tietää, että sikiöllä on 18-trisomia. He eivät keskeyttäneet. Lapsi eli syntymän jälkeen muistaakseni kahdeksan päivää. Kastettiin. Lähi-ihmiset ja isosisko ja isoveli tapasivat hänet. Pääsi myös kotiin (happipullojen ym. avustuksella). Kuoli äitinsä syliin.
Ystäväni sanoo, että elämän arvoa ei ratkaise sen pituus. Ystäväni mielestä hänen lapsellaan oli täydellinen elämä.
Ihailen ystävääni, en ole varma kykenisinkö samaan, vaikka meillä on sama kristillinen vakaumus.
Kommentit (58)
Vai kuulet sellaisia juttuja koko ajan? Taidat sekoittaa kaksi asiaa; ne tilanteet, joissa lääkäri antaa huonon ennusteen ja sitten lapsi onkin terve ja ne tilanteet, joissa todetaan, että lapsi ei ole elinkykyinen. Ensimmäisen asian suhteen näitä virhearviointeja tietenkin tapahtuu. Sitten on näitä tilanteita, joissa ollaan lapsen kuolemasta varmoja! Esimerkiksi tietyt kromosomihäiriöt voidaan varmuudella todeta ja näissä kromosomihäiriöissä kuolema on varma juttu.
Jos haluat mediasta seurata tällaista tarinaa, tsekkaapa sen 17-vuotiaan irlantilaistytön tarina, joka abortinvastaisessa Irlannissa taisteli oikeudestaan tehdä abortti, kun hänen sikiöllään oli todettu olevan puolikkaat aivot. Ei elinmahdollisuuksia vauvalla, mutta Irlanti kielsi äidiltä abortin ja laittoi vielä vartiointiin, ettei hän pääsisi Englantiin abortoimaan. Tämä on mielestäni julmaa ja aivan täydellisesti tämän nuoren naisen ihmisoikeuksia vastaan!
Huomaan, ettet paljon faktaa asiasta tiedä. Suosittelen perehtymään asiaan ennen kuin tulet tänne valistamaan raskaan menetyksen kokeneita/kokevia vanhempia. Ihmettelenkin joskus kuinka ihmiset voivat olla niin totaalisen kylmiä toisilleen verhoutuen jonkinlaisen itselleen kehittämänsä " moraalisen oikeuden" taakse.
Itse näen paljon pehmeämmäksi tavaksi keskeyttää sikiön elämä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin aistit ovat mahdollisimman vähän kehittyneet kuin antaa sikiön kehittyä lapseksi vain syntyäkseen tukehtumaan ja kärsimään täysiaikaisena lapsena! Mielestäni tämä on lapsen parhaan ajattelemista parhaimmillaan!
Kyllä haluaisin ehdottomasti, että minut irrotettaisiin letkuista, vaikka tuntisin kipuakin! Mielestäni kaikilla on oikeus myös kuolla niin, että elämän loppupuoli on ollut muutakin kuin jatkuvaa fyysistä kipua. Minä myös tiedän mitä on elää raastavan ja viiltävän kivun kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Olin onnekas, koska lopulta parannuin, mutta olen entistä vankemmin elämänlaadun kannattaja, en elämän kannattaja hinnalla millä hyvänsä!
Olenkin tähän ketjuun jo aiemminkin kommentoinut, on tosi surullista lukea joitakin ketjun viestejä,
Miten voi ihmisten ahdasmielisyys olla tällaista, että täältä vaikean asian kanssa tukea hakeva, ja oikeasti henkisesti kovilla oleva ihminen, saa tällaisen ryöpyn niskaansa????
Näiden ns. lapsen puolta pitävien, ahdasmieliset kommentit, saattavat OIKEASTI SATUTTAA jotain ihmistä tosi paljon, voisi miettiä, olisitteko valmiita kasvokkain, omalla nimellänne antamaan toiselle, surussa olevalle ihmiselle tällaisia kommentteja . .
Mihin on kadonnut ihmisten myötätunto, hienotunteisuus, toisten kunnioitus, arvostus , osaaottavuus ???
Voimia edelleen kaikille keskeytykseen päätyneille, ja toivottavasti osaatte sivuuttaa näiden" tietäjien" kommentit !
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Kuinka voi tuntea kipua jos ei ole aivoja?
Voimia kaikille raskaan ja kipeän asian kanssa eläville.
Eli raskaasta kokemuksesta on nyt 7kk. Usein mietin tapahtunutta, mutta en enää päivittäin. Ymmärrän teitä " moralisoijiakin" tietyllä tasolla, ennen olin itsekin kovin mustavalkoinen. Sairaalassa ollessani keskustelin sairaalapastorin kanssa, keskusteluista sain avun ja helpotuksen. Hän sanoi ettei voi nähdä syntiä sellaisessa asiassa mikä on rakkaudesta tehty. Uskon myös itse näin. Pitkällisten pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyimme keskeytykseen. Kun vauvamme sitten syntyi, tuli esiin mahdollisuus että hän olikin ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Emme tiedä kuinka kauan, sillä sydänääniä ei kuunneltu eikä ultralla katsottu koska olimme valinneet keskeytyksen. En osaa sanoa kuka ratkaisun teki. Teksti on huonoa, en kykene vieläkään kunnolla pukemaan ajatuksiani sanoiksi.
Pää pystyssä yritän kulkea eteenpäin, jos joku minut haluaa tuomita, tuomitkoon. Se päätös minkä me mieheni kanssa teimme, teimme rakkaudesta syntymättömään lapseemme. Ei ole meidän ihmisten tehtävä täällä maan päällä toisiamme tuomita, jokainen vastaa Jumalalle omista teoistaan. Niin minäkin.
sippu81:
Olisin ainakin itse ollut enemmän kuin kiitollinen, jos vauvamme sairaus olisi voitu huomata jo aiemmin ultrassa... itsestäni ainakin tuntuu että tämä on vielä tuskallisempaa... ensin rankka odotusaika, sitten synnytys ja sairas lapsi, jota elvytettiin tunnin verran tuloksetta... ja mainittakoon vielä että poikamme syntyi täysiaikaisena...sippu
Tämä oli varmasti tärkeä kommentti monille keskeytyksen kokemaan joutuneille.
Minun on pakko sanoa ... ettei apsoluuttista totuutta ole. Se joka ei ole seissyt näiden valintojen edessä olkoot hiljaa. Ja sekin joka on seissyt olkoot tuomitsematta toista ja pitäkööt hyvän omantunnon Jumalan edessä.
Kuten aloittajalle oli pastori sanonut - ei ihmisen pidä tuomita itseään siitä minkä tekee rakkaudesta...
Raamattu sanoo näin: Autuas on se joka ei tuomitse itseään siitä minkä katsoo oikeaksi.
Eläkää omantuntonne mukaan ja olkaa vapaat. Me ihmisinä erhdymme ja teemme syntiä monin tavoin. Se joka rikkoo lain kirjaimen yhdessäkin kohdassa on rikkonut ne kaikki. Kaikki synti on saman arvoista Jumalan edessä. Eikä kukaan kelpaa taivaaseen omilla teoilaan. Se joka ei ole keskeytykseen päätynyt on yhtä kelvoton Jumalan edessä kuin se joka siihen on päätynyt. Ja yhtä kelvottomia ovat kaikki muutkin. Lain rikkojia me ihmiset ollaan kaikki.
Eettisiä keskusteluja voidaan käydä lopputtomiin. Minut on tuomittu helvettiin ehkäisyn takia. Ja kuitenkin en voi omatuntoni takia tehdä toisin kuin olen tehnyt. Olen seurannut vastaavia kampailuja näistä aloittajan asioista kahdesti ja kerran käynyt läpi kohtuuoleman ja lukuisia keskenmenoja.
Eläkää ja valitkaan niin että voitte elää itsenne kanssa. Ihmisten kanssa voi olla mahdotonta elää. Aina on niitä joiden mielestä teidän olisi pitänyt tehdä toisin kuin mitä nyt olette tehneet.
Ja vaikka tämä menee jo uskonnollisekis propakandaksi niin haluan tuoda esille myös sen että me " jeesustelijat" emme aina muista raamatun keskeisiä eettisiä perjaatteita...
Ja te jota olette tehneet toisin kuin joku muu muistakaa että meille ei ole samalla kauhalla annettu ei meiltä voida samalla kauhalla vaatia.
Tästä raamatussa on vertaus jossa palvelijat tekivät töitä kukin eripituisen ajan ja kun palkan maksun aika tuli heille maksettiin sama palkka.
Ja toinen raamatun keskeinen eettinen perjaate on se että siinä missä lähimmäisen rakkaud toteutuu siinä toteutuu lain kirjain.
Me emme ihmisinä pysty täydellisyyteen omissa valinnoissamme mutta voimma pyrkiä siihen minkä katsomme omatuntomme kautta oikeaksi.
Ja siihen mikä on absoluuttinen oikea kussakin tilanteessa ei tälläisten kysymysten äärellä ole yhtä oikeaa vastausta. Vaan ratkaisut on jokaisen tehtävä sen mukaan minkä omatunto oikeaksi osoittaa...
Ja tekin jotka olette valmiita tuomitsemaan toisen ihmisen ratkaisut muistakaa mitä Jeesus sanoi kun ihmiset aikoivat kivittää syntisen naisen. Se joka on synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Ja hän jatkoi - minäkään en sinua tuomitse mene äläkä enää syntiä tee....
häneltä olen kuullut muitakin kommentteja eri keskusteluissa, joten jättäkää ihan omaan rauhaansa :)
Elämä on kohdellut minua kaikin muutoin tavoin kuin silkkihansikkain. Huvittavaa, että joku tekee sellaisia tulkintoja. Kyllä niitä tosin on tehty oikeassa elämässäkin, kun kuvitellaan että ihmisestä näkee päälle päin mitä hän on kokenut. Jos on onnellinen, tasapainoinen ja elämäniloinen niin ei ole muka voinut kokea koskaan mitään kurjaa. Kumma juttu, kun ihmisillä ei tule mieleen, että ehkä tämä henkilö onkin ponnistanut ylös jostain todella pohjalta?
Ja noista asioista huolimatta, olivatpa ne miten tahansa, eivät ne millään tavoin vaikuta siihen aiheeseen mistä tässä ketjussa on ollut kyse.
mutta kaikilla kai saa olla mielipide, joten kerron omani. Joku edellä kirjoitti miettineensä aborttia downlapsen ollessa kyseessä, ja kohtalo olikin sitten tehnyt päätöksen... mielestäni downlasta ei voi mitenkään verrata 18 trisomiaan, tai muihin kuolemaan ja kärsimykseen johtaviin epämuodostumiin jne. koska down lapsillahan on yleensä ihan hyvät mahdollisuudet suht normaaliin, joskaan ei täydelliseen elämään. Mutta kukapa meistä täydellinen olisikaan?
Miten julmaa onkaan, että ihminen joka on kokenut valtavan suuren surun ja menetyksen tulee vielä ulkopuolisten idioottien tuomitsemaksi kun hakeaa apua ja lohtua vertaisiltaan. Yrittäkää sulkea silmänne niiltä ja muistaa että rakkaus ei asu tuollaisissa ihmisissä. Rakkaus ei tuomitse.
Oma ratkaisuni seulontoihin on, että neljä keskenmenoa kokeneena mielenterveyteni ei kestä ilman säännöllistä vahvistusta siitä että lapsi on edelleen hengissä. Siksi menen kuntani tarjoamiin seulontaultriin ja vielä yhteen ylimääräiseen, minulla itselläni kun on kromosomipoikkeama joka aiheuttaa kohtukuolemia viikolta 22->. Siis täysin terveen ja elinkelpoisen lapsen kuoleman veritulppaan istukassa.
Voimia vieläkin ja muistakaa että tuollaisista Emilyneistä ja muista jotka tulevat puuttumaan keskusteluihin jotka eivät heille kuulu, voi aina painaa nappia " ilmoita asiattomasta viestistä" ja ottaa lisäksi erikseen ylläpitoon yhteyttä.
Voisin Emilynille huomauttaa sen verran, kuten joku muukin täällä on kyllä jo tehnyt, että ultrat eivät ole pelkästään seulontoja, vaan niiden avulla voidaan todeta mm. sikiön sellaisia sairauksia, jotka voidaan hoitaa. Voidaan esim. löytää sikiön sydänvika, joka aiheuttaisi kuoleman normaalissa synnytyksessä, mutta vauva voidaan pelastaa tekemällä äidille keisarileikkaus. Jonkun verran on myös tehty leikkauksia vielä syntymättömille lapsille, ja pelastettu siten heidän henkensä. Kaverini äidiltä leikattiin kohdusta myomia, kun kaverini oli siellä vielä kypsymässä. Nuo myomat havaittiin ultrassa ja niiden poistaminen mahdollisti normaalin synnytyksen ja niistä olisi käsittääkseni ollut haittaa kasvavalle sikiölle muutenkin. Eli jättämällä ultrat käymättä voi itse asiassa tehdä karhunpalveluksen myös lapselleen.
Itse kun olin tutkimuksissa vähän ennen tyttäreni syntymää, kuulin kun verhon takana toinen potilas kertoi avoimesti kahdesta abortistaan, syynä oli ollut vain se, että raskaus ei ollut toivottu. Se tuntui minusta pahalta. Mutta täällä kirjoittaneista kukaan ei ole kyllä tehnyt aborttia heppoisin perustein. Lapsien vammat ovat olleet sitä luokkaa, ettei heillä olisi ollut elämisen edellytyksiä. Ja meillä asiaa kokemattomilla ei voi olla käsitystä siitä, miltä tuntuu kantaa kohdussaan lasta, jonka tietää kuolevan milloin tahansa. Nämä täällä kuvatut kromosomivauriot ovat todella vakavia.
En ymmärrä, miksi kärsimystä pitäisi pidentää. Ja nimenomaan TOISEN ihmisen. Olen itse joutunut tekemään mm. päätöksen siitä, että lemmikkikoirani lopetetaan. Koirani olisi elänyt vielä jonkun aikaa, mutta sydän oli täysin loppu ja koiralla oli suuria kipuja. Olisin kokenut itseni rääkkääjäksi, jos olisin päättänyt toisin. Koira on eri asia kuin lapsi, toivon, ettei kukaan pahastu rinnastuksesta. Päätös oli kuitenkin aikanaan itselleni tosi raskas. Ja siinä oli samoin kyse toisen elävän olennon kärsimysten lopettamisesta.
Itse en ainakaan kestä yhtään, jos lapsillani on mitään kipuja. Ottaisin niin tosi mielelläni kaikki heidän vaivansa itselleni. Ymmärrän siksi täysin täällä kirjoittaneita äitejä ja toivon heille kaikkea parasta ja voimia.
Aluksi voimia ap:lle.
En ole aiemmin keskustelua seurannut, äsken vasta luin. En ole myöskään aiemmin törmännyt Emilyn kommentteihin, joten en tiedä hänen " maineestaan" . Huomasin monen haukkuvan Emilyä ja moittivan häntä kommenteistaan. Yritin etsimällä etsiä sitä hänen viestiään, missä olisi jotain kamalan pahaa sanottu, mutten löytänyt. Löysin vain viestin, jossa on normaali, järkevä mielipide.
Siitä olen Emilyn kanssa eri mieltä, että ultrissa ei kannattaisi käydä. Itse en missään tapauksessa olisi päätynyt raskauden keskeytykseen, mutta molemmissa raskauksissani olen kummassakin ultrassa käynyt. Syynä juuri se, mitä edellinen kirjoittaja mainitsi eli jos havaitaan jotain, minkä tietäminen pelastaa lapsen hengen. Jotain, johon on hyvä olla varautunut, kun synnytys käynnistyy.
Mutta mielestäni ei ole väärin sanoa, ettei hyväksy aborttia. Itse olen sitä mieltä, että elävän ihmisen alun tappaminen on väärin kaikissa olosuhteissa. Piste.
Myönnettäköön, että tämä ei kyllä ole oikea ketju tälle keskustelulle, pahoittelut ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville.
Emilylle sympatiat hirmuisen haukkuryppään alle suotta joutumisesta...
Keskustelua seuranneena ja siihen aiemminkin osaa ottaneena lisäisin...
Monesti on helppo sanoa että ei hyväksy raskaudenkeskeytystä, entäs sitten kun se lapsen kuolema osuu omalle kohdalle... ei tämä elämä ole niin mustavalkoista. Kun katselee oman vauvan elvytystä, joka johtaa kuitenkin lapsen menetykseen, pistää miettimään asioita uusista näkökulmista... Että ehkäpä tämä keskustelu ja aihe sopisivat lähinnä niille joilla on jonkinlaista kokemusta liittyen aloittajan kysymyksiin...
Kuinka kukaan muu voisi edes ymmärtää...
Tämä siis oma mielipiteeni...
Sippu
Minä en ainakaan edes väitä tietäväni tai voivani kuvitella, että miltä tuntuisi, jos oma lapsi olisi vakavasti sairas tai kuolisi. Sitä ei varmasti voi kukaan " ulkopuolinen" ymmärtää. Ja niitähän se ap kysyikin, siis saman kokeneita. Edellisessä viestissäni jo mainitsinkin, että tämä keskustelu taidetaan käydä väärän otsikon alla. Ap kysyi kokemuksia ja muut jutut eivät tähän otsikkoon kuuluisi, mutta raskauden keskeytyksestä ja vaikeasti vammaisen lapsen tappamisesta voivat kyllä kaikki keskustella - vaikka vain terveitä lapsia itsellä olisikin.
Mutta en myöskään kerta kaikkiaan ymmärrä, miten joku voi päättää, että oman pienen mahassa kasvavan vauvan alun voi tappaa. On varmasti järkyttävää seurata, kun joku yrittää elvyttää tuloksetta omaa vauvaa, mutta entä sitten seurata sitä, kun joku tappaa vauvan mahaan...
Minusta tämä on mustavalkoista siinä kohtaa, että vauvaa ei saa tappaa.
elovauveli:
Mutta en myöskään kerta kaikkiaan ymmärrä, miten joku voi päättää, että oman pienen mahassa kasvavan vauvan alun voi tappaa. On varmasti järkyttävää seurata, kun joku yrittää elvyttää tuloksetta omaa vauvaa, mutta entä sitten seurata sitä, kun joku tappaa vauvan mahaan...
Minusta tämä on mustavalkoista siinä kohtaa, että vauvaa ei saa tappaa.
Ja tämä mielipde kertoo sinun kypsymättömyydestäsi ajatella asioita yhtään pidemmälle. On taatusti lapselle tuskallisempaa syntyä vaikeasti vammaisen ja kuolla sitten monien toimenpiteitten ja kärsimysten jälkeen kuin mahdollisen pienenä sikiönä. Minusta on suorastaan sadistista ajatella, että en päästä lastani tuskasta mahdollisimman aikaisin, vaan katson mielummin hänen kärsimyksiään syntymän jälkeen. Näinhän sinä ajattelet?
Ja tohon Emilyn säälimiseen voisin sanoa sen verran, että hänen viestejään ei täältä löydy todennäköisesti sen vuoksi, että palstan ylläpito on ne asiattomina poistanut.
Ei ne ultrat ole sitä varten keksitty että voidaan päättää vain abortista, kyllä niiden alkuperäinen ja nykyinen tarkoitus on pelastaa vauvojen henki. Hesarissa oli jokuaika sitten yhdestä tutkijasta vai mikä se nyt olikaan joka näitä sikiöseulontoja tekee, että hänestä on vähän väära sanoa siitä seulonnoiksi, että kysymys on kuitenkin siitä että jos sikiöaikana selviää esim jokin sairaus sitä voidaan ehkä jo hoitaa kun vauva masussa tai kun tiedetään että on tulossa lapsi jolla jokin hätä/sairaus niin osataan äiti ohjata sellaiseen sairaalaan jossa nämä vauvat heti osataan hoitaa ja vältytään esim kuolemalta.
Kyllä se työ mitä tuolla Helsingin Naisetenklinikalla sikiöseulontayksikössä tehdään vauvojen pelastamiseksi on arvokasta, heitä varmaaan loukkaa kun puhutaan että ultrat ovat vain sen takia että voidaan abortista päättää. Siellä ne tutkiivat tarkkaan kaikki tapaukset ja juttelevat vanhempien kanssa kaikki mahdollisuudet, hoidot ym. Ne ihmiset siellä eivät tee sitä työtään siellä että voisivat (sanotaanko näin rajusti), että tappaa !
Ne joilla on ollut raskas päätös niin menkää noille muille palstoille sieltä saa vertaistukea sitä ei kannata näiltä palstoilta pahemmin etsiä! täällä kun tulee vastaan ihan mitä vain!
Uskoisin, että moni rankan kokemuksen läpi käynyt onkin etsinyt sitä vertaistukea muista paikoista...ja omasta kokemuksesta sanoisin, että niiden palstojen jutut kyllä eroavat täällä kirjoitelluista. Siellä kun kirjoitellaan asioista niiden oikeilla nimillä...
Puhut ihan läpiä päähäsi. Nämä ihmiset tässä ketjussa puhuvat tilanteesta, jossa lapsella ei ole 100 -prosenttisella varmuudella minkäänlaisia selvitymismahdollisuuksia. Kyse ei ole mistään " vaivan välttelystä" . Luepa hieman tarkemmin tätä ketjua ja mene muualle jupisemaan jeesus -juttujasi. Minä aivan vielä kaiken lisäksi hyväksyn keskeytyksen muistakin syistä kuin vain niistä, että sikiölle on annettu varma kuolemantuomio.
Mitä tulee tuohon " ajattele jos joutuisit onnettomuuteen" -lauseeseesi, niin voinpa kertoa, että olen ajatellut! Ja siksi kaikki lähimpäni tietävät, että minut täytyy ottaa pois letkuista ja minun tulee antaa kuolla, jos elämäni on esim. vain koneiden varassa. Olen myös eutanasian kannattaja, sillä mielestäni ihmisellä on oikeus elää elämisen arvoista elämää!
Mikään ei ole niin 100 % varmaa kuin epävarma! Tietenkin luin tekstit ja ymmärsin kyllä mitä he halusivat sanoa, mutta olen kuullut montakin juttua, missä lääkäri ei anna vauvalle mitään elinmahdollisuutta ja kas kummaa, siellä onkin terve vauva! Ei koneet ole virheettömiä!! Ja nämä ei oikeesti ole mitään huhu juttuja! Vaikka varmasti niin heti aattelet!
Eikä tällä ole mitään tekemistä jeesus-juttujen kanssa, muuta kuin tuo runo, jonka löysin ja kuvaa minusta hyvin sitä tilannetta kun äiti saa tietää että vauva ei olekkaan terve! Se vaatii todella paljon, enkä sitä kenellekkään halua, mutta ne vauvat ovat silti ihmisiä siinä missä mekin!
Kyllä jokainen terve ihminen ymmärtää että kun abortoi vauvan, on ihan sama tappaako sen silloin kun se on mahassa vaiko silloin kun se on syntyny! Sama ihminen se on!!
Ja haluisitko sinä silloin, että sinun sukulaisesti ottaisivat sinut pois letkuista, jos tuntisit kipua? Oletko koskaan sitä miettinyt?! Ja vauva siellä mahassa tuntee kipua!