Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsilla isän sukunimi?
07.09.2015 |
Siis tapauksissa, joissa nainen ei ole ottanut miehensä sukunimeä, miksi lapsille laitetaan isän sukunimi? Äiti kuitenkin etenkin lapsen ollessa pieni vie lasta ties mihin neuvoloihin yms., niin eikö vaan olisi helpompaa, että lapsen sukunimi olisi sama kuin äidin? Todennäköisemmin erossakin lapsi jää enemmän tai kokonaan äidille kuin isälle. Olen myös huomannut, että vaikka vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen syntyessä, niin silti lapsen sukunimeksi annetaan isän sukunimi, vaikka isä ei välttämättä muuten halua edes olla lapsen elämässä juurikaan, kunhan ilmeisesti haluaa lapselleen oman sukunimen. Mikä järki?? Itsekin harrastustoiminnassa olen huomannut, miten nykyisin nainen saattaa ilmoittaa vaikkapa kolmekin omaa lastaan jonnekin leirille ja kaikilla lapsilla eri sukunimi! Yrittääkö naiset niin mielistellä sitä siittäjää, vaikka on selvää, ettei se mies niitä lapsia hoida edes.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:55"]
koska olet lapsen synnyttänyt, olet kiistatta lapsen äiti. Isän osuus ei ole niin kiistaton joten se alleviivataan sukunimellä
[/quote]
Ei kai se päälle päin näy, että on jonkun lapsen äiti? Voihan lapsi olla ihan eri ihonväriäkin, jolloin saattaa muistuttaa ulkonäöllisesti enemmän isäänsä kuin äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:51"]Ei taida olla kovin montaa ihmistä, jotka eivät meinaisi olla vain yhdessä avioliitossa koko ikäänsä. Elämä vain joskus vie toisin.
Suomessa ei sentään kielletä menemästä avioliittoon useammin kuin kerran. Siitä saisi olla tyytyväinen, eikä arvostella niitä, jotka menevät vaikka viidesti ja sen myötä kaikki lapset saavat eri sukunimet.
[/quote]
Miksei saa arvostella? Minulle avioliitto on pyhä ja se solmitaan vain kerran elämässä ja se kestää kuolemaan saakkaa. Jollekin muulle avioliitto voi olla vain joku paperinpala, mutta minulle se on enemmän. Eli kyllä minä saan arvostella. Toki olen kohtelias, enkä nyt asioita ääneen sano, mutta mielessäni kyllä arvostelen.
Aika usein se vaan on se miehen sukunimi. valtaosassa avioliitoistakin otetaan miehen sukunimi. Ihan vapaasti sen saa päättää.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 13:18"]
Jos perustat perheen, etkä vaihda nimeä, lapset kokevat sinun arvottavan jonkun aatteen heidän ja perheenne edelle.
[/quote]
Lapset ei ole noin ennakkouluuloisia.
Äidillä, äidin veljellä ja äidin veljentyttärellä on äidin isän sukunimi. Mun lapsella, isällään ja isän isällä on heidän sukunsa nimi. Äidin äidillä on (avioeron jälkeen) oman isänsä sukunimi. Lapsi näitä hetken mietti ja sanoi "aha" ja asia oli sillä selvä.
Nimiä riittää, mutta sukulaisuussuhteet ei ole koskaan menneet sekaisin.
16&31
En ole koskaan halunnut antaa omaa nimeäni lapsilleni. Eikä sillä muuten ole väliä, minusta paljon helpompi antaa miehen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin aika usein avioliitossakin otetaan miehen sukunimi. jos lapsi syntyy jo avoliitossa ja ajattelet itse ottaa miehen sukunimen jos joskus menette naimisiin niin miksi ei kannataisi lapselle laittaa silloin tietty isän sukunimeä?
tiedän useita aviopareja missä nainen on halunnut pitää oman sukunimen ihan vain sen sukunimen harvinaisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko sanoa etten tiedä yhtäkään lasta jolla olisi äidin sukunimi.
Mulla kolme lasta, esikoisella eri isä, kaikilla mun sukunimi. Kivaa ettei tarvii sitten yhtä eritellä, että ole sä Virtanen kun muut on Järvisiä. Etenkin kun esikoisen isä ei ole paljoakaan kuvioissa. Erään tutun ovi on niin huvittava, hänellä on siis kaksi lasta kahden eri miehen kanssa, näillä isiensä sukunimet, ja tämä tuttu on nykyään uudessa avoliitossa, niin ovessa lukee tyyliin: Laine Möttönen Nurminen Koivula :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:11"]Me olemme naimisissa, mutta minä pidin oman sukunimeni. Mies olisi halunnut että otan hänen nimensä, minä en halunnut, joten kompromissina lapset saavat kuitenkin hänen sukunimensä. Meillä isä on ollut mukana myös kaikissa neuvoloissa ja muutenkin on ihan yhtälailla mukana lasten elämässä kuin minäkin.
[/quote]
Meillä ihan samalla tavalla. Miehen sukunimi on lisäksi kaunis ja harvinainen, itselläni tusinanimi.
Minä tiedän yhden parin jotka otti naimisiin mennessä naisen sukunimen ja yhden parin jotka piti avioliitossa omat sukunimet ja vauvalle tuli äidin sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisella äidin nimi, kuopuksella isän nimi. Sukuni lähtömaassa on perinnettä äidinnimen perimisestä, siellä voidaan nimetä osa lapsista äidin ja osa isän mukaan. Myös siskoni olisi halunnut jatkaa molempien vanhempien nimiä lapsikatraassaan mutta Suomessahan tälläinen oli mahdollista vain koska esikoisella eri bioisä kuin toisella. Ehkä tämäkin joskus muuttuu.
Itselläni on yhdysnimi.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 13:43"]
pakko sanoa etten tiedä yhtäkään lasta jolla olisi äidin sukunimi.
[/quote]
Minulla ja sisaruksillani on äidin tyttönimi. Eli vanhempani ovat menneet vasta meidän syntymän jälkeen naimisiin ja heillä on isäni nimi. Äidilläni ei ole sisaruksia ja isälleni taas on monta veljeä. He olivat yhdessä päättäneet että me lapset jatkamme äidin suvun sukunimeä (isän veljellä oli jo lapsia omalla sukunimellään).
Meillä menee myös ehkä erikoisesti eli olen avoliitossa ja lapsella on minun sukunimi. Veljeni on avioliitossa ja hän otti vaimonsa sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulee minun sukunimi lapselle koska muuten "minun" suku ei jatku.. Miehen sukunimeä on niin paljon :D Lapsi saa kyllä vaihtaa sukunimensä joskus jos haluaa ja jos ja kun menemme mieheni kanssa naimisiin..
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:38"]
Se on perinne ja ihan hyvä käytäntö. Ei ole syytä muuttaa sitä, koska nimi on joka tapauksessa mielivaltainen juttu. Miksei vaan voitaisi toimia tällä tavalla, ettei tarvitsisi kaiken maailman nimiarkistoja muutella? Jos se lapsi sitten noin täysi-ikäisenä haluaa muuttaa nimensä, niin siitä sitten vaan. Se on kuitenkin sen lapsen nimi, ja tämmöisessä pienessä asiassa nyt voitaisiin mennä sovitulla käytännöllä.
[/quote]
Mikä ihmeen perinne? Ei ole koskaan ollut pakko antaa isän nimeä lapselle. Joskus aikanaan sukunimi on tullut esim. talon nimen mukaan.
[/quote]
Mitä ihmettä? Älä vastaa kommenttiin, jos et tiedä asiasta! Itä-Suomessa on ehkäpä maailman vanhin kansalle ominainen sukunimiperinne. Lapset ovat siis saaneet isän sukunimen perinteisesti.
Mut tästäkin nykymaailmassa aika triviaalista jutusta saadaan taistelu aikaan ihan vaan, koska tämäkin juttu koetaan kauheaksi epäkohdaksi ja vääryydeksi.
Me sovittiin, ennen kuin tiedettiin lapsen sukupuolta, että jos lapsi on tyttö minun sukunimi jos poika silloin miehen.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:01"]Siis tapauksissa, joissa nainen ei ole ottanut miehensä sukunimeä, miksi lapsille laitetaan isän sukunimi? Äiti kuitenkin etenkin lapsen ollessa pieni vie lasta ties mihin neuvoloihin yms., niin eikö vaan olisi helpompaa, että lapsen sukunimi olisi sama kuin äidin? Todennäköisemmin erossakin lapsi jää enemmän tai kokonaan äidille kuin isälle. Olen myös huomannut, että vaikka vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen syntyessä, niin silti lapsen sukunimeksi annetaan isän sukunimi, vaikka isä ei välttämättä muuten halua edes olla lapsen elämässä juurikaan, kunhan ilmeisesti haluaa lapselleen oman sukunimen. Mikä järki?? Itsekin harrastustoiminnassa olen huomannut, miten nykyisin nainen saattaa ilmoittaa vaikkapa kolmekin omaa lastaan jonnekin leirille ja kaikilla lapsilla eri sukunimi! Yrittääkö naiset niin mielistellä sitä siittäjää, vaikka on selvää, ettei se mies niitä lapsia hoida edes.
[/quote]
Tietenkin lapsellani on isän sukunimi. Isä hoitaa häntä vähintää yhtä paljon ja vain toisen nimen voi valita. Jollain ihme neuvolakäynneillä nyt ei ole mitään väliä tässä asiassa. Yhtä idioottimainen argumentti kuin tuo avioeroesimerkkikin.
En tajua tätä, että lasten pitää jatkaa suvun sukunimen käyttöä. Miksi ihmeessä? Kun se sukunimi saattaa kuitenkin vaihtua esimerkiksi lapsen mennessä naimisiin (tyttölapsi ottaa miehensä nimen tai poikalapsi vaimonsa).
Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessäni otan sen sukunimen, joka on minusta kauniimpi. Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, jonka nimi on hyvin yleinen ruotsinkielinen. En halua mitään ruotsinkielistä nimeä vaan aion pitää oman kauniin, suht harvinaisen nimeni. Jos mieheni sukunimi olisi mielestäni kauniimpi, ottaisin toki sen. Mitään sen isompaa kiintymystä minulla ei siis sinänsä ole omaan sukunimeeni. Minulla on yksi hailee, säilyttääkö mieheni oman sukunimensä (oletan näin) vai ottaako omani. Ei se sukunimi muuta sitä, että ollaan aviopari. Tosin se on minulle selvää, että lapseni tulevat saamaan minun sukunimeni. Jos joutun kärsimään yhdeksän kuukautta synnyttääkseni miehelle kaipaamansa lapset, niin lapset tulevat todellakin olemaan minun sukunimelläni varustettuja. Helpompaa myös matkustellessa ja muissa tilaisuuksissa.
Minulle oli todella tärkeä, että lapseni saa minun ruotsinkielisen sukunimen. Mies ymmärsi tämän,joten lapset ovat minun nimellä.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:51"]Ei taida olla kovin montaa ihmistä, jotka eivät meinaisi olla vain yhdessä avioliitossa koko ikäänsä. Elämä vain joskus vie toisin.
Suomessa ei sentään kielletä menemästä avioliittoon useammin kuin kerran. Siitä saisi olla tyytyväinen, eikä arvostella niitä, jotka menevät vaikka viidesti ja sen myötä kaikki lapset saavat eri sukunimet.
[/quote]
On kyllä jotain pielessä, jos on tarkoitus olla yhdessä koko loppuelämä avioliittoa sidottaessa, mutta sitten kuitenkin on päätynyt menemään VIISI kertaa naimisiin! Tuskin tällaiselle ihmiselle avioliitolla on juuri merkitystä. Eikä sinänsä, eihän sillä kaikille olekaan eikä tarvitsekaan olla, ellei ole juurikin esim. kristitty.