Miksi lapsilla isän sukunimi?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:38"]

Se on perinne ja ihan hyvä käytäntö. Ei ole syytä muuttaa sitä, koska nimi on joka tapauksessa mielivaltainen juttu. Miksei vaan voitaisi toimia tällä tavalla, ettei tarvitsisi kaiken maailman nimiarkistoja muutella? Jos se lapsi sitten noin täysi-ikäisenä haluaa muuttaa nimensä, niin siitä sitten vaan. Se on kuitenkin sen lapsen nimi, ja tämmöisessä pienessä asiassa nyt voitaisiin mennä sovitulla käytännöllä.

[/quote]

Mikä ihmeen perinne? Ei ole koskaan ollut pakko antaa isän nimeä lapselle. Joskus aikanaan sukunimi on tullut esim. talon nimen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:26"]Jos meinaa olla yhdessä avioliitossa koko ikänsä, niin silloin nyt ei niin väliä vaikka olisikin ne kolme lasta isän sukunimellä ja äidillä eri sukinimi.

[/quote]Ei taida olla kovin montaa ihmistä, jotka eivät meinaisi olla vain yhdessä avioliitossa koko ikäänsä. Elämä vain joskus vie toisin.

Suomessa ei sentään kielletä menemästä avioliittoon useammin kuin kerran. Siitä saisi olla tyytyväinen, eikä arvostella niitä, jotka menevät vaikka viidesti ja sen myötä kaikki lapset saavat eri sukunimet.

Mulla on harvinainen ja miehellä yleinen sukunimi, mutta miehelle oli tärkeää, että lapset saisivat hänen nimensä. Eipä tuo nimi lapsia pahenna.

En ymmärrä. Koska ei oltu naimisissa, en edes harkinnut että lapsi menisi isän nimelle. Vasta jälkikäteen kuulin, että tämä ei olekaan se yleisempi käytäntö.

Ja tosiaankin, minä niitä muksuja raahasin neuvolat ja muut läpi, joten samalla sukunimellä mennään.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:12"]Ihan samaa olen miettinyt, ei mitään järkeä! [/quote] Pointti on lähinnä siinä, että ihmiset yleensä haluavat antaa itsestään hyvän kuin huonon kuvan. Äidin tyttönimi lapsella viittaa yksinhuoltajuuteen ja todennäköiseen köyhyyteen. Holtittomaan elämäntyyliin, siihen, ettei isä ehkä ole edes tiedossa. Näinhän asia ei välttämättä aina ole, mutta isän nimi lapsella kertoo isän olevan elämässä mukana. Vielä jos äidillä on kaksiosainen nimi, tuntemattomatkin tajuavat, että naimisiin on päästy ja lapsen isä on kuvioissa.

[/quote]

No jos ihan tilastoja katsotaan niin äidin sukunimi lapselle ei korreloi yksinhuoltajuuteen, sen sijaan se korreloi äidin korkeaan koulutustasoon.

Minun sukunimessä on öötä ja äätä, miehen nimi on lyhyt ja näpsäkkä, toimii hyvin ulkomaillakin, joten lapset saivat miehen sukunimen. Meillä on ollut alaikäisiä lapsia perheessä yli 20 vuoden ajan ja vain kaksi kertaa on tullut ihmettelyä sukunimestä. Toisella kertaa varasin sekä itselle ja lapselle lääkäriaikaa, jolloin vastaanottovirkailija rupesi etsimään lapsen tietoja minun sukunimelläni.

Vau - klikkasin otsikkoa ja yhtäkkiä päädyin Keskiaika-av:lle!

koska olet lapsen synnyttänyt, olet kiistatta lapsen äiti. Isän osuus ei ole niin kiistaton joten se alleviivataan sukunimellä

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:08"]

Meillä lapsilla on isän sukunimi koska se on todella harvinainen.

[/quote]

Sama juttu. En ole kokenut ongelmalliseksi, että lapsillani on eri sukunimi kuin minulla.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:12"]Ihan samaa olen miettinyt, ei mitään järkeä! [/quote] Pointti on lähinnä siinä, että ihmiset yleensä haluavat antaa itsestään hyvän kuin huonon kuvan. Äidin tyttönimi lapsella viittaa yksinhuoltajuuteen ja todennäköiseen köyhyyteen. Holtittomaan elämäntyyliin, siihen, ettei isä ehkä ole edes tiedossa. Näinhän asia ei välttämättä aina ole, mutta isän nimi lapsella kertoo isän olevan elämässä mukana. Vielä jos äidillä on kaksiosainen nimi, tuntemattomatkin tajuavat, että naimisiin on päästy ja lapsen isä on kuvioissa.

[/quote]

Tuollaista ajattlua vastustan ja vastustaminen ilmenee mm. oman nimen pitämisellä mahdollisesta avioliitosta huolimatta. Eli avoliitossa vielä, mutta tarvinnee mennä naimisiin ihan vaan perintösuunnittelun vuoksi -> jos mulle jotain käy niin haluan turvata miehen talouden, itse pärjään vastaavassa tilanteessa ihan omillani.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:08"]Meillä lapsilla on isän sukunimi koska se on todella harvinainen.
[/quote]

Samoin. Itse en miehen sukunimeä kuitenkaan ikinä ota.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:12"]Ihan samaa olen miettinyt, ei mitään järkeä! [/quote] Pointti on lähinnä siinä, että ihmiset yleensä haluavat antaa itsestään hyvän kuin huonon kuvan. Äidin tyttönimi lapsella viittaa yksinhuoltajuuteen ja todennäköiseen köyhyyteen. Holtittomaan elämäntyyliin, siihen, ettei isä ehkä ole edes tiedossa. Näinhän asia ei välttämättä aina ole, mutta isän nimi lapsella kertoo isän olevan elämässä mukana. Vielä jos äidillä on kaksiosainen nimi, tuntemattomatkin tajuavat, että naimisiin on päästy ja lapsen isä on kuvioissa.

[/quote]

Ei helvetti, tää oli hyvä :-D
[/quote]

Ei ehkä tänä päivänä oo niin paha, mutta äitini häpesi, kun joutui antamaan mulle tyttönimensä. Mutta ei se varmaan olis hävennyt jos olis sopinut asiasta miehensä kanssa vaan juuri sitä vahinkoraskautta ja yksinhuoltajuutta ja köyhyyttä.

Kiva näin vanhemman ihmisen korvaan kun puhutaan perinteistä, kun synnyin oli Suomessa vasta ihmisillä yhdellä sukupolvella siis 40 vuoden ajan ollut kaikilla ylipäätänsä jokin sukunimi.
Paras juttu kun vuonna 2009 mainostettiin perinteistä tapahtumaa jo vuodesta 2009.
Olen nuorena tavannut ihmisiä, joiden piti vaan jostain keksiä sukunimi. Nyt ne sukunimet voi tunutua perinteisiltä, mutta isoisoisä on voinut vaihtaa nimeään montakin kertaa ennen kuin se perinteinen nimi löytyi.
Paljon vapaampaa oli perinteisesti sukunimet, joita länisisuomessa ei ollut kuin aatelisille ja oppineilla. Itäsuomalaisella sukunimet on olleet aina, mutta nainen ei vaihtanut sukunimeä kun meni naimisiin. Lännessä ei tavallisilla ihmisillä ollut suku nimiä, mutta tallilla oli nimet. Kun sukunimi tuli kokomashan pakolla, niin talossa asuvat ihmiset saivat sukunimekseen talon nimen.
Ja koska useammin oli tapana että miniä muuttaa kuin että vävy muuttaa, tuli sitten lakiin tämä että nainen ottaa miehen nimen.
Oma sukunimen on peräisin päin vastaisesta tapauksesta vanhin poika sai Hämeessä suvun kotitalon, niin nuorempi meni myös suureen taloon kotivävyksi, kuten silloin sanottiin, eli minun sukunimi on tullut sukuun naisen tuomana.
Hauskaa muuten keskustella sukujuurista ulkomaalaisten kanssa amerikkalaiset lähinnä tietävät mitä kansallisuuksia suvussa on isovanhemmista eteenpäin on monella vaikeaa. Itse pysystyn nimeämään sukulaiseni ajalta ennen kuin koko Amerikasta mitään tiedettiin.
Exä pääsee vielä pidemmälle hänen sukunimi, joo kyllä sukunimet olivat Karjalassa ainakin tuhat vuotta ennen kuin Länsisuomessa, niin Paavin bullassa on nimetty noin tusinan verran suomalaisia nimeltä jostain vähän pienemmästä rötöksestä kuin piispa Henrikin tappaminen.

Olisi todella paljon kätevämpää, jos perheen jokaisella lapsella olisi äidin sukunimi eikä ( eri) isän nimi. Monet meistä vaan ajattelevat olla ja elää lapsensa isän kanssa pitempään, eli siksi tällä ei ole merkitystä.

Meillä isän nimi siksi, että asumme isän kotipaikassa, eli perinteiseen tapaan sukunimi on määräytynyt tai otettu paikan mukaan. Vasta 1920-luvulla nimi alkoi tulla suvun mukaan.

Naapurilla toinen tapa, eli isän kotipaikassa asuvat mutta lapsilla on äidin nimi. Eikä ole korkeamminkoulutettuja kuin me, jos sen nyt jotakuta kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:01"]

Siis tapauksissa, joissa nainen ei ole ottanut miehensä sukunimeä, miksi lapsille laitetaan isän sukunimi? Äiti kuitenkin etenkin lapsen ollessa pieni vie lasta ties mihin neuvoloihin yms., niin eikö vaan olisi helpompaa, että lapsen sukunimi olisi sama kuin äidin? Todennäköisemmin erossakin lapsi jää enemmän tai kokonaan äidille kuin isälle. Olen myös huomannut, että vaikka vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen syntyessä, niin silti lapsen sukunimeksi annetaan isän sukunimi, vaikka isä ei välttämättä muuten halua edes olla lapsen elämässä juurikaan, kunhan ilmeisesti haluaa lapselleen oman sukunimen. Mikä järki?? Itsekin harrastustoiminnassa olen huomannut, miten nykyisin nainen saattaa ilmoittaa vaikkapa kolmekin omaa lastaan jonnekin leirille ja kaikilla lapsilla eri sukunimi! Yrittääkö naiset niin mielistellä sitä siittäjää, vaikka on selvää, ettei se mies niitä lapsia hoida edes.

[/quote] Se on kunkin parin oma valinta, minkä nimen antaa.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:53"]

Vau - klikkasin otsikkoa ja yhtäkkiä päädyin Keskiaika-av:lle!

[/quote]

Et päätynyt, sillä keskiajalla ei käytetty sukunimiä, ei ainakaan Suomessa. Islannissa on kai vieläkin son- ja dottir-päätteet eli patronyymit käytössä.

34 tabletit jäi ottamatta ja nirjoitin sellaisella. Muuttaa oikeat sanat vääriksi ja ei kotjaa väärin kirjoitettuja.

Kyllä mekin siitä sukunimestä taisteltiin... 
Olisin halunnut omani pojalla pitää, mutta kun nyt kerran "joskus kuitenkin mennään naimisiin niin otat sitten minun sukunimen myös, niin on kaikilla sama sukunimi..". En ehkä ota. Saatan pitää omani, koska se on kauniimpi. :) 

Kukin tyylillään. 

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:12"]Ihan samaa olen miettinyt, ei mitään järkeä! [/quote] Pointti on lähinnä siinä, että ihmiset yleensä haluavat antaa itsestään hyvän kuin huonon kuvan. Äidin tyttönimi lapsella viittaa yksinhuoltajuuteen ja todennäköiseen köyhyyteen. Holtittomaan elämäntyyliin, siihen, ettei isä ehkä ole edes tiedossa. Näinhän asia ei välttämättä aina ole, mutta isän nimi lapsella kertoo isän olevan elämässä mukana. Vielä jos äidillä on kaksiosainen nimi, tuntemattomatkin tajuavat, että naimisiin on päästy ja lapsen isä on kuvioissa.

[/quote]

Tuollaista ajattlua vastustan ja vastustaminen ilmenee mm. oman nimen pitämisellä mahdollisesta avioliitosta huolimatta. Eli avoliitossa vielä, mutta tarvinnee mennä naimisiin ihan vaan perintösuunnittelun vuoksi -> jos mulle jotain käy niin haluan turvata miehen talouden, itse pärjään vastaavassa tilanteessa ihan omillani.
[/quote]

Jos olisit itsevarma nainen voisit valita otatko miehen nimen, nyt et voi valita.

Jos et halua korostamalla korostaa päässeesi naimisiin, älä ota kaksoisnimeä, jos tyttönimesi on tylsä, tavallinen tai vähemmän kaunis. Muussa tapauksessa kyse ei ole korostamisesta.

Jos et aio perustaa perhettä on järkevintä olla ottamatta yhteistä sukunimeä.

Jos perustat perheen, etkä vaihda nimeä, lapset kokevat sinun arvottavan jonkun aatteen heidän ja perheenne edelle.

Veikkaanpa, että tuo naimisiin pääsyn korostaminen oli ironinen kommentti.