uskonto
Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi?
Kommentit (11)
Olen ateisti, vanhempia luterilaisia.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote] En ole uskovainen. Olen tavis luterilaisesta perheestä ja lapsena kävin seurakunnan poikakerhossa, sekä kesäleireillä, mutta se nyt oli vain tapana siihen aikaan, eikä liittynyt mitenkään uskovaisuuteen. Myös pyhäkoulussa muistan pari kertaa käyneeni, mutta nekin lähinnä siskon pakottamana sieltä kun kuulemma sai kiiltokuvia. Lapsuuden jälkeen en ollut kirkon kanssa muuten tekemisissä, muuta kuin pakollisten kirkossa käyntien muodossa, eli riparin pakolliset, sekä hautajaiset. Aikuisiällä ajattelin kirkosta eroamista moneen kertaan, koska mielestäni oli järjetöntä maksaa satojen eurojen vuosittaista jäsenmaksua puulaakille, jonka toiminnassa en ollut mitenkään mukana, enkä muutenkaan ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua kun vasta yli nelikymppisenä, kiitos Eroakirkosta.fi palvelun, joka teki asiasta helpomman. Toki siihen vaikutti myös uusi työpaikka ja sen myötä jäsenmaksun nouseminen lähelle tuhatta euroa. Olen lähinnä agnostikko, enkä siis kiellä jonkun ylemmän voiman mahdollisuutta, mutta en myöskään tule sellaiseen koskaan uskomaan ennen kuin pöytään lyödään pitävät todisteet sen olemassaolosta. Mihinkään uskontoihin en tule koskaan enää liittymään, enkä niihin uskomaan. Ne on ihmisten keksimiä satuja ja kehitetty ainoastaan bisnesmielessä, sekä hallitsemaan ja kahlitsemaan ihmisiä.
[/quote]
Miksi?
Olen ns. uskovainen, kuulun ev.lut.-seurakuntaan, ja tulin uskoon aikuisiällä. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta eivät ole ns. uskossa.
Olen uskovainen, en usko uskontoon vaan elävään Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen vapahtajanani. Kotini on tapaluterilainen, vanhempieni henkilökohtaisesta uskosta en tiedä. Itse olen lut. kirkon jäsen, mutta kirkko ja seurakunta ei määritä uskoani. Olen ihan itse pohtinut asiat omassa päässäni, kenenkään aivopesemättä. En ole hurahtanut uskoon enkä kokenut mitään sen erityisempää hengellistä hurmosta. En kulje yhdenkään ihmissaarnaajan jalanjäljissä. Uskoni on pitkän ajattelun ja pohtimisen tulos, ihan omani. Olen maailmaa laajalla näkökulmalla ajatteleva ja tekopyhyys ja hurskastelu on jotain mitä inhoan.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 07:39"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 06:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi? [/quote] En ole uskovainen. Olen tavis luterilaisesta perheestä ja lapsena kävin seurakunnan poikakerhossa, sekä kesäleireillä, mutta se nyt oli vain tapana siihen aikaan, eikä liittynyt mitenkään uskovaisuuteen. Myös pyhäkoulussa muistan pari kertaa käyneeni, mutta nekin lähinnä siskon pakottamana sieltä kun kuulemma sai kiiltokuvia. Lapsuuden jälkeen en ollut kirkon kanssa muuten tekemisissä, muuta kuin pakollisten kirkossa käyntien muodossa, eli riparin pakolliset, sekä hautajaiset. Aikuisiällä ajattelin kirkosta eroamista moneen kertaan, koska mielestäni oli järjetöntä maksaa satojen eurojen vuosittaista jäsenmaksua puulaakille, jonka toiminnassa en ollut mitenkään mukana, enkä muutenkaan ollut heidän kanssaan missään tekemisissä. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua kun vasta yli nelikymppisenä, kiitos Eroakirkosta.fi palvelun, joka teki asiasta helpomman. Toki siihen vaikutti myös uusi työpaikka ja sen myötä jäsenmaksun nouseminen lähelle tuhatta euroa. Olen lähinnä agnostikko, enkä siis kiellä jonkun ylemmän voiman mahdollisuutta, mutta en myöskään tule sellaiseen koskaan uskomaan ennen kuin pöytään lyödään pitävät todisteet sen olemassaolosta. Mihinkään uskontoihin en tule koskaan enää liittymään, enkä niihin uskomaan. Ne on ihmisten keksimiä satuja ja kehitetty ainoastaan bisnesmielessä, sekä hallitsemaan ja kahlitsemaan ihmisiä.
[/quote]
Miksi?
[/quote]
Miksi mitä???
Kaiken sen minkä kerroin myös perustelin. Mikä kohta jäi epäselväksi?
Mä oon katolilainen. Mun vanhemmat on uskonnottomia ja lapsena käytiin ev.lut-kirkossa kun oli pakko esim. häät ja rippijuhlat mutta muuten uskonnolla ei ollut mitään sijaa perheessä. Sisarukset ei ole uskossa mutta kuuluvat kuitenkin ev.lut-kirkkoon.
Olen VL ja rukoukseni on, että säilyn tässä uskossa elämäni loppuun saakka.
Vanhempani ovat myös samassa uskossa ja lähes kaikki sisarukseni.
Isä perus-tapauskovainen luterilainen, äiti kiivas ateisti joka suorastaan inhoaa uskontoja. Itse tulin uskoon helluntaiseurakunnan kesäleirillä noin 10-vuotiaana. Nykyisin olen luterilainen uskova.
Usko ja uskonto eivät ole sama asia.
Mitään merkitystä ei ole mihin kirjaan nimesi on täällä merkitty vaan sillä, että.se on elämän kirjassa taivaassa. Vain henkilökohtainen usko Jeesukseen vie sinut siihen kirjaan
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi?
[/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi?
[/quote][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 01:06"]Oletko uskovainen? Oliko vanhempasi/ kasvattajasi saman uskonnon edustajia kanssasi?
[/quote]
En ole uskovainen. Olen tavis luterilaisesta perheestä ja lapsena kävin seurakunnan poikakerhossa, sekä kesäleireillä, mutta se nyt oli vain tapana siihen aikaan, eikä liittynyt mitenkään uskovaisuuteen. Myös pyhäkoulussa muistan pari kertaa käyneeni, mutta nekin lähinnä siskon pakottamana sieltä kun kuulemma sai kiiltokuvia.
Lapsuuden jälkeen en ollut kirkon kanssa muuten tekemisissä, muuta kuin pakollisten kirkossa käyntien muodossa, eli riparin pakolliset, sekä hautajaiset. Aikuisiällä ajattelin kirkosta eroamista moneen kertaan, koska mielestäni oli järjetöntä maksaa satojen eurojen vuosittaista jäsenmaksua puulaakille, jonka toiminnassa en ollut mitenkään mukana, enkä muutenkaan ollut heidän kanssaan missään tekemisissä.
En kuitenkaan saanut aikaiseksi erottua kun vasta yli nelikymppisenä, kiitos Eroakirkosta.fi palvelun, joka teki asiasta helpomman. Toki siihen vaikutti myös uusi työpaikka ja sen myötä jäsenmaksun nouseminen lähelle tuhatta euroa.
Olen lähinnä agnostikko, enkä siis kiellä jonkun ylemmän voiman mahdollisuutta, mutta en myöskään tule sellaiseen koskaan uskomaan ennen kuin pöytään lyödään pitävät todisteet sen olemassaolosta. Mihinkään uskontoihin en tule koskaan enää liittymään, enkä niihin uskomaan. Ne on ihmisten keksimiä satuja ja kehitetty ainoastaan bisnesmielessä, sekä hallitsemaan ja kahlitsemaan ihmisiä.