Pidättekö ammattiin valmistuneita yhtä arvokkaina kuin ylioppilaita?
Itse pidin aikaisemmin, mutta sitten sain sijaisuuden ammattiopistosta. Jokaisen amisoppilaan vanhempien pitäisi nähdä se meininki. Lukiossa voi saada kursseista hylättyjä ja yo-kokeet voi reputtaa, mutta amiksen pääsee satavarmasti läpi kunhan vaivautuu paikalle edes joskus. Ei tarvitse tehdä mitään eikä osata mitään ja silti voi saada ykkösen.
Kommentit (47)
Pidän molempia yhtä arvokkaina. Koulutus kun ei määrittele ihmisen arvoa. Sääliykkösiä miettiessä kannattaa muistaa, että ylioppilaaksikin pääsee aika vähällä osaamisella.
On kyllä nähty nää "kympin tytöt" jotka pänttää pänttäämistään lukiossa.
Sitten kun töissä pitäis jotain oikeasti osata niin mistään ei tule mitään.
En palkkaa enää yhtäkään kympin tyttöä. Amisjonne oppii käytännön työt 10x nopeammin...
Vierailija kirjoitti:
On kyllä nähty nää "kympin tytöt" jotka pänttää pänttäämistään lukiossa.
Sitten kun töissä pitäis jotain oikeasti osata niin mistään ei tule mitään.
En palkkaa enää yhtäkään kympin tyttöä. Amisjonne oppii käytännön työt 10x nopeammin...
Amisduuniin palkataan tietysti amisjonne. Kyllä kympin tytöistä tulee myöhemmin oikein hyviä lääkäreitä, psykologeja, dippainssejä jne.
Pidän ylioppilaita arvokkaampina kautta linjan. Ammattikoulujen taso on roskaa ainakin Suomessa. Ylioppilailla on yliopistoon tarvittava yleissivistys ja tieto siitä miten opiskeluun satsataan aikaa ja energiaa. Amiksilla ei ole. Mutta se, mitä ihminen tekee sen jälkeen, on tärkrämpää.
Jokaisella on oikeus olla olemassa, mutta tutkintona amista ei lasketa paitsi erityisnuorilla. Ylioppilaaksi tulee jokaisen normaalin nuoren päästä. Muuten häntä ei lasketa.
Yleisesti ottaen pidän. Toisaalta onhan niissä hieman eroja. Ammattiin valmistunut tulee siirtymään suoraan työelämään ja ns itsensä kustantava aikuinen. Ylioppilaalla on vielä koulunpenkkiä edessä ja opiskelu vaiheessa, mutta toki mahdollisesti korkeampi koulutus tulevaisuudessa näkyy sitten parempana palkkana yms.
Ihan sama minä sinä tai sun kaverit jotain pitää! Amiksesta voi tulla millainen ylioppilaitakin elättävä yrittäjä, tai sitten ei tule. Yleensä kuitenkin korkeakoulutetut pääasiassa työskentelee julkisella sektorilla eli elää amisten verorahoilla.
Arvostan amiksia, koska he voivat ryhtyä töihin vaikka saman tein. Ylioppilas ei ole pätevöitynyt mihinkään muuhin kuin opiskelemaan lisää.
En arvosta tai ole arvostamatta ketään pelkän (toisen asteen) koulutuksen perusteella.
Kielsin aikanaan ylioppilasjuhlieni järjestämisen sillä perusteella, että ammattikoulusta valmistuvien nimiä ei lehdissä listata kuten ylioppilaiden. Ja he sentään valmistuvat ammattiin!
Äitini oli aika epätoivoinen, koska halusi ehdottomasti juhlat. Vasta siinä vaiheessa, kun äiti muistutti, kuinka paljon rahaa ylioppilas voi saada lahjaksi, pääni kääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Olen arvostanut aina. Nykyään suorastaan kadehdin ihmisiä jotka ovat käyneet "vain" amiksen ja työllistyneet, itse päätin mennä yliopistoon ja täällä minä sitten mätänen. Amiksen käyneellä kaverilla menee kaikin tavoin paremmin.
Onnistuin käymään sellaisen amislinjan, joka ei työllistänyt. Ei työllistänyt yliopistokaan. Oma tieni amis-yliopisto-amis-amk ja vasta sitten sain töitä.
Älyllisesti: lähtökohtaisesti en. Näin se vaan on, ja kaikki sen tietää. Poikkeuksiakin on. Molemmin puolin. Ei se mitään, jonkun ne duunarityötkin pitää hoitaa, eikä siellä tarvikaan turhan terävä olla.
Vierailija kirjoitti:
Pidän ylioppilaita arvokkaampina kautta linjan. Ammattikoulujen taso on roskaa ainakin Suomessa. Ylioppilailla on yliopistoon tarvittava yleissivistys ja tieto siitä miten opiskeluun satsataan aikaa ja energiaa. Amiksilla ei ole. Mutta se, mitä ihminen tekee sen jälkeen, on tärkrämpää.
Minä tiedän pari amiksesta yliopistoon mennyttä ja maisterin tutkinnon suorittanutta. Ei amistausta ole este.
Ei kyllä ketään pitäisi kiinnostaa vaikka tämmönen asia jotakuta kiinnostaisi. Miks kaikki on niin hemmetin huolissaan siitä, mitä muut ajattelee. Tehkää mitä haluatte ja jos se jotakuta haittaa niin naurakaa hänelle.
Amiksen ja työhistorian kautta kokemukseni mukaan voi tulla viisas insinööri. Suoraan koulun penkiltä näyttää olevan sula mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen pidän. Toisaalta onhan niissä hieman eroja. Ammattiin valmistunut tulee siirtymään suoraan työelämään ja ns itsensä kustantava aikuinen. Ylioppilaalla on vielä koulunpenkkiä edessä ja opiskelu vaiheessa, mutta toki mahdollisesti korkeampi koulutus tulevaisuudessa näkyy sitten parempana palkkana yms.
Mahdollisesti näkyy parempana palkkana. Kaikki riippuu alasta, mihin opiskelee. Meillä valmistuu korkeakouluista/yliopistoista ihmisiä työttömiksi.
En pidä. Katson salaa alaspäin siinä valmistumisvaiheessa. Myöhemmin elämässä tilanne tasoittuu, jos henkilö on muuten normaaliälyinen.
Vierailija kirjoitti:
Amiksen ja työhistorian kautta kokemukseni mukaan voi tulla viisas insinööri. Suoraan koulun penkiltä näyttää olevan sula mahdottomuus.
Mutta onhan niillä se diplomi. Mutta joo, työ tekijäänsä opettaa ja vaikka viisas insinööri on harvinaisuus, juuri kuvaamallasi tavalla sellainenkin on mahdollista.
Riippuu tietysti aineesta, mutta musta on ihan normaalia että yliopistossa ei ole mitään pakkoa vaivautua luennoille. Kunhan pääsee tentit läpi niin osallistuminen on omalla vastuulla. Läsnäolopakko kuuluu kouluun ja amikseen.
Aloitukseen: en pidä ketään koulutuksen perusteella arvokkaampana kuin toista, en myöskään pidä ammattiin opiskellutta arvokkaampana kuin koulun kesken jättänyttä elämäntapatyötöntä. Mutta arvostanko ammattikoulutusta yhtä paljon kuin akateemista? No en tietenkään.