Äitini reaktio vauvahaaveisiini
Tässä eräänä päivänä kotona käydessäni keskustiin äidin kanssa tulevaisuudesta yms. ja sanoin että haluan lapsia. No siitä äiti sitten mykistyi ja katsoi epäuskovasti ''jaa lapsia SINULLE?'' ja pyöritteli silmiään.
No aloinkin vähän epäröimään haaveitani, en ole koskaan leikkinyt kotia yms. nukeilla, sukulaisten vauvoista en ole kiinnostunut ja pitkin hampain olen niitä sylissä pitänyt. Myöskin urahaaveeni tutkijana taitaa olla lapsensaantia vastaan.
Voiko olla hyvä äiti, jos ei ole sitä tyypillistä hoivaviettiä?
Kommentit (5)
Ilman muuta voit olla hyvä äiti:)
Tutkijan ura ei asiaa sulje pois.
Tietenkin voi olla hyvä äiti! Vauva huolehtii kyllä siitä, että normaalilla järjellä varustettu nainen löytää itsestään sen hoivaajan suhteessa vauvaan itseensä.
Ainakin omalla kohdallani näin kävi, en ole mikään hoivaajatyyppi minäkään, hoivaleikkejä en ole lapsena leikkinyt, eikä muiden vauvan saaneet koskaan sydäntä sen kummemmin sulamaan. Muutama tuttavani oli hämmentynyt, kun raskaudestani kerroin. En siis heidän mielestään ollut "äiti-tyyppiä."
Mun äiti on juuri sellainen "ei-muumimamma", aika jurokin. Oli lapsena poikatyttö eikä vieläkään välitä esim. naistenlehdistä ja meikkaamisesta. Silti hän on aivan mahtava äiti.
Kiitos kommenteista, tuli paljon parempi olo :) Kerrankin tällä palstalla tuli muuta kuin kuraa niskaan
Voi olla. En minäkään muiden lapsista suuremmin välittänyt,kummipoikaa välillä hoidin. Omia lapsiakaan en nuorempana halunnut ja jos olisin jälkikasvusta haaveillut niin kyllä olisi vanhemmat kauhistuneet :D Ikää tuli ja oikea mies,kolmas lapsi tulossa nyt. Äitini ei heitä kerennyt näkemään,mutta isäni suusta olen kuullut hänen olevan ylpeä,tyttärestään kasvoi kaikesta huolimatta aikuinen ja hyvä äiti :)