Voiko teidän perheessä äiti sairastaa pikkuflunssaa?
Olen nuhainen, tukkoinen, lihaksia särkee muttei kuumetta. En siis sänkykunnossa mutten tervekään. Kaikissa ohjeissa sanotaan että flunssaa kannattaa hoitaa levolla ( ja särkylääkkeellä) Mutta miten hitossa lepääminen onnistuu kun pitää hoitaa lasten harrastuskuskauksen, ruoanlaitto, keittiöraivaus ja pyykkihuolto? Mies puuhaa pihalla ja autotallissa; joko teen nämä hommat itse tänään tai ne on tekemättöminä huomenna ( siis toi pyykkihuolto on käytännössä ainoa homma jonka voi oikeasti jättää tekemättä) Ja jos hetkeksi telkkarin/läppärin ääressä olen lepäämässä niin eikö joku tule ja keskeytä " äiti, missä on x tavara ja y paperi jne." " äiti, mulla on nälkä" "äiti!" ARGHHHHHHHHHH Haluan olla rauhassa! Ja te superihmiset, jotka ette koskaan sairasta/ joita pieni flunssa ei haittaa/ siirtykää please seuraavaan ketjuun/asiaan/aiheeseen
Miten teillä parisuhteet ajautuvat tuollaisille urille? Eikö liitossa päinvastoin pitäisi "palvella" toista oikealla tavalla, huomioida, huomata, helliä? Eivätkä ne huomionosoitukset ole mitenkään pisteytettyjä ja pidetä mitään tilastoa kumpi nyt sai vähemmän ja kumpi viimekin vuonna enemmän. Se tekee, joka paremmin jaksaa, yksilöitä siinäkin ollaan.
Jos mies on sairaana ja kokee itsensä ihan voimattomaksi pikkuflunssassa, niin kyllä minulta irtoaa myötätuntoisia silityksiä, viltti päälle sohvalle ja keittelen vaikka kaakaot. Ja vastaavasti jos itse poden vaikka päänsärkyä, niin kyllä toinen on heti kehottamassa menemään lepämään pimeään makkariin ja tarttuu puikkoihin talon ja lasten kanssa.
Mitä enemmän toiselle jaksaa olla huomaavainen ja hellä, sitä enemmän sitä saa takaisin itselleenkin ihan pisteitä laskematta. T: kääkkäikäiset yli 45 vee