Henkinen paha olo avioliitossa

Kuulostaa tutulta. Paitsi meillä mies ei koskaan käy missän. En kestä katsoa sitä olohuoneessa niin joudun olemaan kaikki päivät täällä makuuhuoneessa lueskellen / netissä roikkuen, ruuanlaitto/siivous/harrastusaika poislukien.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:21"]

Varmaan ja kannattaisi panostaa parisuhteeseenne enemmän. Oletko huomioinut puolisoasi tarpeeksi? Kuunnellut mitä hälle kuuluu? Ja toisin päin.

[/quote]

Ihan ohiksena: vaikuttaa siltä ettei ap:n mies ole panostanut parisuhteeseen mutta sinä olet heti naista syyttämässä/ohjeistamassa. Kiva asenne. Not.

Ala kirjoittaa päiväkirjaa. Yritä eritellä tosi tarkkaan mistä paha olo kumpuaa. Voihan olla että ero edessä, mutta itsesi takia sinun pitäisi tietää, miksi. Jos et saa sitä selvitettyä itsellesi, se toistuu seuraavassa suhteessasi.

Joskus myös (vain joskus!!) Tuo olo tulee kun aavistaa, että toisella on sivusuhde.

Ei kannata erota. Ongeanne kuulostavat aika normaaleilta. Jotain kevyttä ulkopuolista apua ehkä tarvitsisitte.

Muuta strategiaa. Jos kerran vittuilee, niin sanot suoraan, että "mitä siinä vittuilet! Puhun sinulle normaalisti ja yritän olla lähelläsi...mikä sinua vaivaa?" Älö mene marttyyriksi piiloon. Sanot vaan suoraan ja osoitat käytökselläsi, että nykyinen homma ei vetele. Sinä yrität ehkä liikaa olla aikuinen ja rakentava ..ja jos toinen ei sellaiseen mielestään teennäisen peliin halua. Sille pitää sanoa suoraan, että tämä ei käy. Muutosta tarvitaan. Osoittaa se paikka.

Älä turhaan miellytä...vaan mieti mitä sinä haluat? Toimi suoraviivaisesti. Mies ymmärtää sen.ota itsessäsi oleva henkinen voima oikeasti käyttöön. Sinussa on se voima. Nyt piilotan sen ja siksi masennut. Ole rohkea. Et menetä mitään. Vittuilu on inhottavaa. Sellaista ei tarvitse sietää. Jos ei tajua muuttua, niin mieti sitten mitä teet. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:23"]

Kuulostaa tutulta. Paitsi meillä mies ei koskaan käy missän. En kestä katsoa sitä olohuoneessa niin joudun olemaan kaikki päivät täällä makuuhuoneessa lueskellen / netissä roikkuen, ruuanlaitto/siivous/harrastusaika poislukien.

[/quote]

masentunut mies sulla siellä on. Jos et ole huomannut... Ehkä kannusta ja auta alkuun. Ja PuHU. Ja kuule.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 10:23"]

Kuulostaa tutulta. Paitsi meillä mies ei koskaan käy missän. En kestä katsoa sitä olohuoneessa niin joudun olemaan kaikki päivät täällä makuuhuoneessa lueskellen / netissä roikkuen, ruuanlaitto/siivous/harrastusaika poislukien.

[/quote]

masentunut mies sulla siellä on. Jos et ole huomannut... Ehkä kannusta ja auta alkuun. Ja PuHU. Ja kuule.

[/quote]

Puhuin sille kymmenisen vuotta. Nyt en enää jaksa. Eropaperit vetämässä.

Olen toivonut että asiat paranee. Ei ne parane. Olen vain nyt niin väsynyt henkisesti tähän. Koen että minullakin on oikeus olla joskus onnellinen rakastettu. Ei mieheni pysty vaan on etäinen jotenkin. Ollut jo pitkään. Muuten ulkoisesti ei pitäisi olla vikaa, olen pitänyt huolta itsestäni eikä äitiys ole muuttanut minua ulkoisesti vaan sisäisesti. Miksi on näin. Sitä olen miettinyt ja se pidemmän päälle vie voimia.

Hei ap, kuulostaapa ja vaikuttaa enemmän kuin tutulta tuo tilanteenne ja miehen valehtelut. Haluaisitko kirjoitella asioista jotenkin vaikkapa sähköpostitse kun ei täällä viitsi avata omaa elämäänsä niin kovin yksityiskohtaisesti eikä kovin pitkälle. Vertaistuki on aina hyvästä yleensä. Mutta joka tapauksessa tiedän kyllä miltä tuo paha olo tuntuu ja kuinka se vaan kasvaa ja kasvaa päivä päivältä :(

Voisitko mitenkään kertoa jotain mistä ahdistus johtuu. Olisin kiitollinen.

Toivoisin viimeiseltä vastanneelta jotain lisätietoa jos kokemusta tällaisesta. Vastaathan.

Mitä lisätietoja erityisesti haluaisit kuulla? On vaan niin vaikeaa kirjoittaa lyhyesti tänne ja ei tosiaan mielellään liikaa kerro mitään koska haluaa säilyttää varmasti asian siten ettei vaan kukaan sattuisi tunnistamaan. Varmasti ymmärrätkin sen.

Edes mihin asioihin voi liittyä tämmöinen tai on liittynyt sinulla. Avaa asiaa edes vähän mihin liittynyt.

Kiitos kaikille vastanneille. Toivottavasti saan asiat kuntoon liitossani.

Nostan vielä tätä keskustelua jos joku haluaa vielä vastailla. Tänään olen yrittänyt puhua tästä tilanteesta ja olostani liitossa. Mitään vastakaikua en saa. Kuin hänelle olisi sama miltä minun sisällä tuntuu, kunhan vain kukaan ulkopuolinen ei sitä tiedä. Ei halua puhua aiheesta, on kuin kaikki olisi ok jos vain minä olisin puhumatta koko asiasta. Olen umpikujassa. Onko niin että edelleen hän luulee etten voi lähteä kun on lapset tms koska en ymmärrä miksi torjuu koko asian. Surullista. Raskasta olla yksin tilanteessa joka koskettaa kuitenkin häntäkin yhtä paljon ja koko perhettä. Mitä tässä voi tehdä jos ei avaudu ja puhu miten toimitaan jatkossa?

Rakastako vielä häntä?

rakastan mutta myös nykyään aika ajoin vihaan häntä:( on olo kuin minun tunteilla ei olisi väliä voinko hyvin vai huonosti. Tunnen olevani yksin ainakin henkisesti.

Oletko ottanut eron mahdollisuuden puheeksi?

Joillakin ihmisillä menee tuodsa tilanteessa lukitus päälle. Eivät kotenkin tajua tilannetta. Pakko puhua täysin suoraan. Ihan selkokieltä.

Olen viimeksi tänään. Ehkä hänen on vaikea ymmärtää näiden vuosien jälkeen että minulla ja hänelläkin olisi oikeus olla onnellinen. Tietenkin yhdessä olisi se paras että voitaisiin olla onnellisia. On vain sanottu ehkä liian usein liian pahasti toiselle. Se satuttaa ja saa pahan olon aikaan. En tiedä kun toinen sulkeutuu, olen silloin yksin päätösteni kanssa. Yksinkö ne on tehtävä, kyse kuitenkin pitkästä liitosta.