Lue keskustelun säännöt.
Henkinen paha olo avioliitossa
06.09.2015 |
Hei, mitä tehdä enää. Olemme kaksilapsinen perhe ja koen valtavaa ahdistusta avioliitossani. Kun mieheni lähtee pois joskus kotoa niin voin hengittää ja olla normaalimpi taas. Meillä on ollut ja minulla varsinkin paljon vaikeuksia viime vuosina. Nyt koen että vaikeudet ovat tulleet osaltaan siitä kuinka huonosti voin avioliitossani. Varsinkin sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet tästä. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni mutta nykyään olen mieluummin yksin. Ennen olin iloinen ja nyt tuntuu että en pysty sitä olemaan mieheni seurassa. Valehtelu mieheni puolelta on ollut kova pala minulle, koska itse en pysty siihen. Kärsin vaikka siitä että sanon miten asiat on kuin kiertelen totuutta. Auttakaa. Mitä tehdä kun voimat loppuu jo tähän oloon:(
Kommentit (53)
Eikä ero aina onnea tuo vaikka moni niin luulee. Joillekin tuo, joillekin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ero olisikin viimeinen vaihtoehto. Mutta jos ei ole haluja keskustella muista vaihtoehdoista tai muutoksista mitä voisi ehkä tehdä että liitto pelastuu, se on itsekkyyttä toiselta mielestäni. Ei silloin toista kunnioita yhtään. Pahassa olossa on raskasta elää:(
Onko sitten niin että suurin osa avioliitoista on onnettomia. Yhdessä pysytään lasten tai jonkun muun syyn vuoksi. Vaikka itsellä olisi huono olo joka päivä, niin halutaan esittää että kaikki on hyvin. Minusta se on valehtelua. Ei olla rehellisiä omasta olostaan. Onko tosiaan näin että avioliitossa ei saa edes olla onnellinen. -AP
Jos mulla olisi paha olla parisuhteessa eikä mies tue eikä ymmärrä tai halua edes yrittää menisin jo lasteni vuoksi terapiaan. Mies mukaan(selväksi miehelle että sieltä saa työkaluja rakentaa suhde uudelle avoimelle polulle) ja jos ei lähde niin varmaan olisin läheisille ainakin avoin tilanteesta että osaisivat sieltä kautta tukea elämääni. Älä jää yksin suremaan tilanteeseen ja todella jos miehesi ei lähde tee hälle selväksi se että lapset ja sinä kärsitte tilanteesta.
Kuulostaa siltä että miehellään on pahoja sisäisiä tunnelukkoja joita ei omin avuin saa purettua. Onko miehesi käynyt terapiassa?
P.s. jos pääset häpeän ylitse, siitä lähtee parantuminen.
Kerroit olevasi aina rehellinen. Oletko kertonut rehellisesti näistä tunteista miehellesi? Oletko selvästi sanonut, että sinä et voi hyvin, sinun on paha olla avioliitossanne etkä aio jatkaa parisuhteessa ellei tapahdu isoja muutoksia. Miehen etäisyys ja puhumattomuus on asioita, joita voi muuttaa mutta miehellä pitää olla oikeasti halua ja tahtoa. Hänen tulee myös selvästi tietää missä mennään eli sinun tulee avoimesti kertoa hänelle tunteistaan. Minusta miehiin tehoaa selvät ja yksinkertaiset "ohjeet" eli minun on paha olla, tulen jatkamaan elämääni yksin JOS ei tapahdu seuraavia muutoksia: läheisyyttä enemmän, etäisyyttä vähemmän ja asioista puhutaan.
Itsekin suosittelen pariterapiaa. Jos mies ei lähde, mene yksin niin voit selvitellä asioita itsesi kanssa ja olet henkisesti vahvempi jos eroatte. Kannattaa erota niin, että sinulla on tunne siitä, että olet tehnyt kaikkesi avioliittonne pelastamiseen. Yksin et sitä kuitenkaan voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut aina miltä tuntuu rehellisesti. Jos hän joskus jotain vastaa niin se vastaus saa minut tuntemaan että olen itse syyllinen olooni tai että valitan turhasta. Nyt tilanne menee kuitenkin pahempaan suuntaan ja merkkinä siitä juuri se että voin paremmin ollessani pois mieheni seurasta. Se pelottaa, koska jos näin jatkuu niin en voi elää enää hänen kanssaan. Ahdistaa myös miehen asenne rehellisyyteen. Hän ei pidä valehtelua kovinkaan pahana. Ei ymmärrä että se loukkaa jos sen tekee tarkoituksella. Yksi asia on vaivannut jo vuoden ajan. Hän on kieltänyt tähän päivään asti ettei ole yhtä viestittelyohjelmaa puhelimessa mutta hänen numerolle on löytynyt se. Sitä ei ole kuitenkaan hänen puhelimessaan joka hänellä on käytössä- työpuhelin siis. Muuten hyvä kiltti osallistuva mies mutta tämmöinen kääntöpuoli hänestä löytyy:( luottamuspula välillä on ollut nolla:(
[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 15:20"]Onko sitten niin että suurin osa avioliitoista on onnettomia. Yhdessä pysytään lasten tai jonkun muun syyn vuoksi. Vaikka itsellä olisi huono olo joka päivä, niin halutaan esittää että kaikki on hyvin. Minusta se on valehtelua. Ei olla rehellisiä omasta olostaan. Onko tosiaan näin että avioliitossa ei saa edes olla onnellinen. -AP
[/quote]
Onni vaihtelee. On hyviä ja huonoja kausia. Aika paljon on kiinni myös muista asioista: onko töissä hyvä henki, surua lapsuudenperheessä, lapsilla terveysongelmia tms. Ne kaikki heijastuu parisuhteeseen. Myös ikäkriisi kriisiyttää suhteen.
Vaikuttaa siltä että olet hyvon loukkantumut miehellesi, kestoloukkaantumut? Epäilet jänen uskollisuuttaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen välillä miettinyt myös hänen uskollisuuttaan. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko se että kirjoittaisitte toisille kirjeellä tunteista?
Avioeron jälkeen olen ollut onnellinen ja hyvinvoiva. Minäkin olin avioliitossa ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyhien jälkeen K-rautaan ja sieltä narua & rasvaa, loppuu se ahdistus aikas äkkiä. Kysyttävää ??
Mikä ihmeen oikeus olla onnellinen? Vähän niin kuin oikeus työttömyystukeen? Ei elämässä ole sellaista. Elämä on valintoja. Mutta oikeutta onneen ei ole.