En saa 4-vuotiasta syömään mitään
Ainakaan kolmeen päivään ei ole syönyt minun mielestäni mitään. Ehkä haukkasun banaanista tai leivästä ja lusikallisen jogurttia... Sanoo että on nälkä, mutta kuitenkin ruokapöydässä kiljuu että ei tykkää eikä syö. Olen koittanut tehdä sellaisia ruokia, joista poika ennen on tykännyt (makarooni + jauhelihakastike, kalapuikot ja muusi...), mutta nyt se ei enää suostu niitäkään syömään. Koko aamun huusi että on nälkä, mutta kun laitoin aamupalaa (banaania, leipää ja kaurapuuroa) niin ei syönyt mitään. Kysyin jo häneltä, että mitä hän haluaa syödä niin raivosi että ei mitään... Melkein sorruin antamaan suklaata, mutta sitten aloin miettimään, että se ei voi olla ratkaisu. Ihan hirveä huoli hänestä. Ikinä ei ole ollut syömälakossa tuolla tavalla vaan on oikeastaan ollut todella hyvä syömään. Auttakaa, mitä mä teen? Mitä teillä on toiminut?
Meillä on 2vko ikäinen vauva ja en tiedä johtuuko tämä nyt siitä...
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua, jos aiemmin syönyt hyvin. Yritä nyt huomioida esikoista paljon.
Tässä tulee niin riittämätön olo :/ olen yrittänyt, mutta eihän se enää ole ihan samanlaista kuin ennen. Toki ollaan käyty jo vähän puistossa kahdestaan ja rakennettu legoilla kun vauva nukkuu, mutta silti on riittämätön olo. Ap
Kuulostaa hyvältä. Oletko myös jutellut esikoiselle tilanteesta? Kyllä nelivuotias jo ymmärtää. Voithan myös kysyä häneltä, mitä ruokaa toivoisi. Se voisi auttaa. Mites sellaiset imettävät hedelmäsoseet? Moni tykkää niistä. Voisi välipalaksi tarjota. Voi olla, että jos lapsen saa syömään jotain, se voi innostaa syömään0 muutakin.
Ai että kun tarpeeksi kauan kiukuttelee niin saa makeata mössöä....joopajoo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua, jos aiemmin syönyt hyvin. Yritä nyt huomioida esikoista paljon.
Tässä tulee niin riittämätön olo :/ olen yrittänyt, mutta eihän se enää ole ihan samanlaista kuin ennen. Toki ollaan käyty jo vähän puistossa kahdestaan ja rakennettu legoilla kun vauva nukkuu, mutta silti on riittämätön olo. Ap
Kuulostaa hyvältä. Oletko myös jutellut esikoiselle tilanteesta? Kyllä nelivuotias jo ymmärtää. Voithan myös kysyä häneltä, mitä ruokaa toivoisi. Se voisi auttaa. Mites sellaiset imettävät hedelmäsoseet? Moni tykkää niistä. Voisi välipalaksi tarjota. Voi olla, että jos lapsen saa syömään jotain, se voi innostaa syömään0 muutakin.
Ai että kun tarpeeksi kauan kiukuttelee niin saa makeata mössöä....joopajoo...
Onpa erikoinen tulkinta sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Onko juonut kuitenkin? Olisiko sinulla mahdollisuus antaa aikaa lapselle esim että yhdessä leivotte sämpylää tai pullaa tai teette ruoan tai jälkkärin. Jos sitten oma tekemä maistuisi.
Juo onneksi aina ulkoilun jälkeen. Muuten ei oikein sitäkään. Illalla mies on kotona ja voitaisiin pojan kanssa jotakin kokeilla tehdä. Kiitos vinkistä. Ap
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Jännä tää ajatus siitä, että yrittää saada valtaa. En oo koskaan oikein ymmärtänyt tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna suklaata. Saa edes jostain energiaa.
En voi antaa suklaata ruoan korvikkeena. Poika oppii pian, että ei tarvitse syödä oikeaa ruokaa jos ei halua, sillä kiukkuamalla saa suklaata tai herkkuja. Eri asia, jos olisi syönyt edes vähän jotain. Sitten olisin voinut antaa vähän suklaatakin. Ap
Oletko kokeillut sanoa, että jos syöt ruuan niin saat suklaata? Ja laittanut suklaan näytille odottamaan.
En ole, koska mua on pelottanut että se ei toimi (poika ei syö) ja pojalle tulee paha mieli kun ei saa sitä suklaata, joka siinä odottaa... Toisaalta pitää varmaan jotain tällaista uskaltaa kokeilla. Ap
Älä kokeile. Tulee vain pettymyksiä, mitä itsekin epäilet ja pelkäät.
Vierailija kirjoitti:
On taas jollakin vanhemmuus hukassa.
Sanoisin, että vanhemmuus on hukassa sellaisella joka ei välittäisi lapsestaan tällaisessa tilanteessa.
Kyllähän lapsilla noita vaiheita riittää.
Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.
Entä jos menette syömään vaikka ulos ? Puistoon ja siellä vähän eväitä ? Olisi mukava ilmapiiri ja ei sidoksissa ikävää keittiöön jossa pitää kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.
Oletko se, joka kirjoitti myös "vanhemmuus hukassa" -kommentin?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.
Mitä vihjailet? Lapsi joka on aiemmin syönyt hyvin, lopettaa syömisen niin nyt ollaan sitten huonoja vanhempia ?
Kun tulee yksikin vastoinkäyminen niin kaikki on pielessä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua, jos aiemmin syönyt hyvin. Yritä nyt huomioida esikoista paljon.
Tässä tulee niin riittämätön olo :/ olen yrittänyt, mutta eihän se enää ole ihan samanlaista kuin ennen. Toki ollaan käyty jo vähän puistossa kahdestaan ja rakennettu legoilla kun vauva nukkuu, mutta silti on riittämätön olo. Ap
Kuulostaa hyvältä. Oletko myös jutellut esikoiselle tilanteesta? Kyllä nelivuotias jo ymmärtää. Voithan myös kysyä häneltä, mitä ruokaa toivoisi. Se voisi auttaa. Mites sellaiset imettävät hedelmäsoseet? Moni tykkää niistä. Voisi välipalaksi tarjota. Voi olla, että jos lapsen saa syömään jotain, se voi innostaa syömään0 muutakin.
Ai että kun tarpeeksi kauan kiukuttelee niin saa makeata mössöä....joopajoo...
Miten niin erikoinen, tuo on niin nähty ja koettu!
"Ai et syö, no ei se mitään, isi vie sut mäkkäriin" kun kakara sätkii lattialla eikä suostu syömään...
Onpa erikoinen tulkinta sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.
Mitä vihjailet? Lapsi joka on aiemmin syönyt hyvin, lopettaa syömisen niin nyt ollaan sitten huonoja vanhempia ?
Kun tulee yksikin vastoinkäyminen niin kaikki on pielessä ?
Ei hän vihjaile mitään, käy vain kirjoittamassa kommentin ja kokeilemassa, tarttuuko joku siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.
Oletko se, joka kirjoitti myös "vanhemmuus hukassa" -kommentin?
Sama hullu varmasti. Älä ap välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua, jos aiemmin syönyt hyvin. Yritä nyt huomioida esikoista paljon.
Tässä tulee niin riittämätön olo :/ olen yrittänyt, mutta eihän se enää ole ihan samanlaista kuin ennen. Toki ollaan käyty jo vähän puistossa kahdestaan ja rakennettu legoilla kun vauva nukkuu, mutta silti on riittämätön olo. Ap
Kuulostaa hyvältä. Oletko myös jutellut esikoiselle tilanteesta? Kyllä nelivuotias jo ymmärtää. Voithan myös kysyä häneltä, mitä ruokaa toivoisi. Se voisi auttaa. Mites sellaiset imettävät hedelmäsoseet? Moni tykkää niistä. Voisi välipalaksi tarjota. Voi olla, että jos lapsen saa syömään jotain, se voi innostaa syömään0 muutakin.
Ai että kun tarpeeksi kauan kiukuttelee niin saa makeata mössöä....joopajoo...
Miten niin erikoinen, tuo on niin nähty ja koettu!
"Ai et syö, no ei se mitään, isi vie sut mäkkäriin" kun kakara sätkii lattialla eikä suostu syömään...
Onpa erikoinen tulkinta sinulla.
Ainoa, joka on puhunut mäkkäriin viemisestä, olet sinä.
4-vuotiaalle on juuri syntynyt sisarus. Tähän asti hän on ollut ainoa lapsi. Se on aika iso järkytys lapsen elämässä.
Tuossa on kaksi melko ilmeistä syytä eli tuo syömättömyys on oireilua sisaruksen syntymästä ja syömättömyys voi olla myös keino saada sinulta huomiota. Nuo kyllä ajan kanssa helpottaa. Yritä olla vain rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna suklaata. Saa edes jostain energiaa.
En voi antaa suklaata ruoan korvikkeena. Poika oppii pian, että ei tarvitse syödä oikeaa ruokaa jos ei halua, sillä kiukkuamalla saa suklaata tai herkkuja. Eri asia, jos olisi syönyt edes vähän jotain. Sitten olisin voinut antaa vähän suklaatakin. Ap
Miksi teet ruuasta palkinnon? Syö tätä pahaa ruokaa, niin saat palkaksi hyvää ruokaa?
Ei se lapsi kiukkua, sillä on vähän samanlainen olo kuin sinulla olisi, kun mies tuo tyttöystävänsä kotiinne eli et tiedä, miten toimia, koska et halua luopua puolisosta, mutta suuttumalla tyttöystävälle myös mies lähtee.
Opettele itse ajattelemaan, että ei ole olemassa mitään oikeaa ruokaa, on vain ruokaa. Tarjoa sitä lapselle, mutta älä ryhdy keksimään, että syö lihapulla, niin saat palkinnon. Kyse ei nyt ole ruuasta, kyse on siitä, että sen 4v:n maailma on murskana.
Voi olla hampaat tulossa, kipeät. Koita banaanijugurttia, johon sekoitat lusikallisen rypsiöljyä. Myös kaakaoon voi kokeilla. Jos ei muutamaan päivään syö ja menee veteläks niin lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Valtajuttu voisi päteä jossain muussa tilanteessa, mutta kun taloon on juuri tullut vauva, lapsi on selvästi hädissään siitä, rakastetaanko ja hoivataanko häntä vielä. Silloin hän tarvitsee nimenomaan todisteita rakkaudesta ja hoivasta, ei päinvastaista.
Kolmen lapsen äiti
Jos kokeilet, kannattaa kokeilla jonkin pienen määrän kanssa. Eli suklaan ehtona ei ole se, että lapsi syö koko lautasen, vaan esim. se, että syö lihapullan. No ehkä itsekin ajattelet samoin, mutta tällainen huomio nyt kuitenkin.