Lue keskustelun säännöt.
En saa 4-vuotiasta syömään mitään
24.03.2022 |
Ainakaan kolmeen päivään ei ole syönyt minun mielestäni mitään. Ehkä haukkasun banaanista tai leivästä ja lusikallisen jogurttia... Sanoo että on nälkä, mutta kuitenkin ruokapöydässä kiljuu että ei tykkää eikä syö. Olen koittanut tehdä sellaisia ruokia, joista poika ennen on tykännyt (makarooni + jauhelihakastike, kalapuikot ja muusi...), mutta nyt se ei enää suostu niitäkään syömään. Koko aamun huusi että on nälkä, mutta kun laitoin aamupalaa (banaania, leipää ja kaurapuuroa) niin ei syönyt mitään. Kysyin jo häneltä, että mitä hän haluaa syödä niin raivosi että ei mitään... Melkein sorruin antamaan suklaata, mutta sitten aloin miettimään, että se ei voi olla ratkaisu. Ihan hirveä huoli hänestä. Ikinä ei ole ollut syömälakossa tuolla tavalla vaan on oikeastaan ollut todella hyvä syömään. Auttakaa, mitä mä teen? Mitä teillä on toiminut?
Meillä on 2vko ikäinen vauva ja en tiedä johtuuko tämä nyt siitä...
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Jännä tää ajatus siitä, että yrittää saada valtaa. En oo koskaan oikein ymmärtänyt tätä.
Ihan tuikitavallinen juttu, ihan googlamalla löytyy :https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/26/lapsen-ruokailu-voi-olla-hanka…
https://neuvokasperhe.fi/ammattilaiset/annetaan-tukea-kun-syomisen-kans…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna suklaata. Saa edes jostain energiaa.
En voi antaa suklaata ruoan korvikkeena. Poika oppii pian, että ei tarvitse syödä oikeaa ruokaa jos ei halua, sillä kiukkuamalla saa suklaata tai herkkuja. Eri asia, jos olisi syönyt edes vähän jotain. Sitten olisin voinut antaa vähän suklaatakin. Ap
Oletko kokeillut sanoa, että jos syöt ruuan niin saat suklaata? Ja laittanut suklaan näytille odottamaan.
Minulle tehtiin lapsena noin eli ruokaa lautaselle, suklaalevystä 2 palaa toiselle puolelle pöytää odottamaan ja sitten sanottiin, että saan suklaat, jos syön. No en syönyt enkä edes vilkaissut suklaata. En halunnut pääsiäismunia, en kylässä karkkia jne., koska yhdistin sen yököttävään oloon, jonka tietty ruoka aiheutti ja siihen palkaksi esillelaitettuun suklaaseen, joka tavallaan kruunasi koko homman. Olin se lapsi, joka ei kahvipöydässä ottanut mitään, koska yhdisti pakkosyömisen kaikkeen makeaan ja koki, ettei ole sen arvoinen.
Näin aikuisena kuittaan joskus koko aterian jälkiruuilla.
Ei ole omia lapsia, mutta vaativa ADHD- hoitolapsi on. Meitä on auttanut, kun olemme yhdessä esim. leikanneet leipiin paprikasta ja juustosta naurunaamoja ja hän on saanut itse leikata (vahdittavana tietty) kurkkuja ja sekoittaa kermaviilistä dippiä. Hurjan villi 4v rauhoittui ja keskittyi, kun tulostin selkeän ohjeen välipaloihin.
Mä olisin kyllä jo vienyt päivystykseen. Useamman päivän syömättömyys tuon ikäisellä ei ole ok. Voi olla esim jotain kipuja, joita ei vain osaa sanoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omia lapsia, mutta vaativa ADHD- hoitolapsi on. Meitä on auttanut, kun olemme yhdessä esim. leikanneet leipiin paprikasta ja juustosta naurunaamoja ja hän on saanut itse leikata (vahdittavana tietty) kurkkuja ja sekoittaa kermaviilistä dippiä. Hurjan villi 4v rauhoittui ja keskittyi, kun tulostin selkeän ohjeen välipaloihin.
Kenellä nykypäivänä on joku tulostin :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmastikin tilanne johtuu siitä, ettei ole vielä ihan sopeutunut siihen, että perheeseen on tullut vauva. Jospa tilanne muutamassa päivässä rauhoittuisi, kun hän "tottuu" vauvaa. Ei varmaan haittaa, jos muutama päivä menee pienillä syömisillä. Toki kannattaa ottaa asia puheeksi vaikka seuraavalla vauvan neuvolareissulla, siellä nämä tilanteet ovat terveydenhoitajalle ihan taatusti tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Jännä tää ajatus siitä, että yrittää saada valtaa. En oo koskaan oikein ymmärtänyt tätä.
Ihan normaalia lapsiarjessa. Ja pätee muillakin elämän alueilla kuin vain ruokailussa, eli lapsi yrittää kiukuttelemalla/muulla epätoivotulla käytöksellä saada tahtonsa läpi = valtaa vanhemmilta.
Jos antaa periksi, lapsi hoksaa, että tekemällä näin ja noin, saa asiat menemään juuri haluamallaan tavalla. Ja sitten ollaan pian tilanteessa, jossa pikku-Pertti terrorisoi koko perheen elämää (Super Nanny ohjelmasta saa aika hyvän kuvan tällaisesta), jos rajoja ei aseteta ja "valtaa" pidetä niillä, joilla se kuuluu kasvatuksessa olla: vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lopulta syö. Ei sellaista lasta ole joka itsensä nälkään tappaisi.
Et ole sitten koskaan kuullut anoreksiasta?
Ap: lle suosittelisin, että laittaa sellaista ruokaa esille, joka on helppo ottaa ilman suurta stressiä. Kirsikkatomaatteja, pieniä raakoja porkkanapaloja, jotain kauniiksi koristeltuja minileipiä, joissa päällä voita, kinkkua ja vaikka viinirypäleitä, minipizzoja, prinssinakkeja, juustotikkuja,
Ehkä kyse on ettei hän halua syödä sitä mitä teet ja tarjoat aina. Ravitsevaa ruokaa voi syödä monella tapaa monessa muodossa. Ei aina tarvitse syödä banaania ja kaurapuuroa tai jugurttia. Kokeile pannacottaa. vispipuuroa, mysliä, persikoita, päärynäviipaleita jne.
Ihmiset, joilla ei ole lasta, joka kieltäytyy syömästä, ei ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Oli aikoja, jos olisin ostanut mitä tahansa, kunhan hän olisi syönyt ihan mitä tahansa. Jopa sitä suklaata.
Tehkää yhdessä voileivät ja kuuma kaakao evääksi ja menkää ulos. Sitten eväshetki. Jos vauva nukkuu ja saisitte yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikahdeksankaksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu, koettaa saada valtaa! Älä anna valtikkaa! Kun ja jos ei syö, nostat ruoka-astiat pois, laitat biojätteeseen ja silleen, tai jääkaappiin. ÄLÄ sano mitään, yhtään mitään ruuasta. "nyt voit sitten mennä leikkimään" Kun alkaa huutaa, ettei ole syönyt niin silloin sanot että ruoka oli siinä, mikset syönyt. Jne. Kun ja jos pyytää sen ruuan niin toki voit lämmittää, hän ei kuitenkaan sitä sotaansa voittanut. Sama uudelleen, huomaa että et anna periksi.
Ja noi lahjontajutut unohda het alkuunsa!
Jännä tää ajatus siitä, että yrittää saada valtaa. En oo koskaan oikein ymmärtänyt tätä.
Ihan normaalia lapsiarjessa. Ja pätee muillakin elämän alueilla kuin vain ruokailussa, eli lapsi yrittää kiukuttelemalla/muulla epätoivotulla käytöksellä saada tahtonsa läpi = valtaa vanhemmilta.
Jos antaa periksi, lapsi hoksaa, että tekemällä näin ja noin, saa asiat menemään juuri haluamallaan tavalla. Ja sitten ollaan pian tilanteessa, jossa pikku-Pertti terrorisoi koko perheen elämää (Super Nanny ohjelmasta saa aika hyvän kuvan tällaisesta), jos rajoja ei aseteta ja "valtaa" pidetä niillä, joilla se kuuluu kasvatuksessa olla: vanhemmilla.
Aika tunnekylmä sellainen perhe, jossa oletetaan ettei vauvan syntyminen vaikuta koko perheen dynamiikkaan. Ap:n lapsi haluaa siis valtaa, koska hän on täysin eksyksissä elämässään ja on hoksannut, että kaikki entinen on lopullisesti ohi, hän ei enää saa samalla tavalla vanhempien aikaa ja huomiota kuin ennen.
Lapsella on oikeus tunteisiin ja helpoimmin ne tulevat esille tilanteissa, joissa vanhempi on paikalla. En halua syödä, koska tämä on päivän ainoa hetki, jolloin olen sinulle olemassa, haluan sinun huomaavan minut muutenkin. Eikä siinä auta, vaikka miten antaisi huomiota, vie aikansa, että lapsi tottuu uudenlaiseen elämään.
Lapsen voi toki nujertaa ja opettaa olemaan nälässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omia lapsia, mutta vaativa ADHD- hoitolapsi on. Meitä on auttanut, kun olemme yhdessä esim. leikanneet leipiin paprikasta ja juustosta naurunaamoja ja hän on saanut itse leikata (vahdittavana tietty) kurkkuja ja sekoittaa kermaviilistä dippiä. Hurjan villi 4v rauhoittui ja keskittyi, kun tulostin selkeän ohjeen välipaloihin.
Kenellä nykypäivänä on joku tulostin :DDD
Uskomattoman monella. Sähköinen allekirjoitus ei onnistu aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto alkaa jo reagoida kun ihmisiä on liikaa.
Lapsen ruokasuhde on vielä terve. Lapsi syö kun on nälkä. Ikävää että yrität väkisin tuhota tämän ruokasuhteen, niin että se miellyttää sinua ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmastikin tilanne johtuu siitä, ettei ole vielä ihan sopeutunut siihen, että perheeseen on tullut vauva. Jospa tilanne muutamassa päivässä rauhoittuisi, kun hän "tottuu" vauvaa. Ei varmaan haittaa, jos muutama päivä menee pienillä syömisillä. Toki kannattaa ottaa asia puheeksi vaikka seuraavalla vauvan neuvolareissulla, siellä nämä tilanteet ovat terveydenhoitajalle ihan taatusti tuttuja.
No ei välttämättä, jos on ihan vastavalmistunut terkka kuten meillä.
Ihan selvää, että hakee huomiota vauvan takia. Oletteko varmasti muistaneet huomioida lasta riittävästi? Onko vauva vienyt kaiken ajan ja syliajan? Miten valmistelitte lasta vauvan tuloon?
Hoitakaa ja huomioikaa tavallista enemmän ja muistakaa kertoa että rakastatte häntä yhtä paljon kuin ennenkin, eikä vauva ole häntä tärkeämpi.
Yrittäkää kiinnittää ruokailuun niin vähän huomiota kuin mahdollista, nyt lapsi käyttää teihin valtaa, kun on huomannut että syömälakko tepsii ja saa sillä teidän huomionne kiinnitettyä ja teidät hätääntymään. Tarjoatte ruokaa kuten aina ennenkin ja ruokailun ulkopuolella hellitte lasta riittävästi.
Toki on mentävä lääkäriin jos ei juo eikä syö päivä- tai viikkokausiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua, jos aiemmin syönyt hyvin. Yritä nyt huomioida esikoista paljon.
Tässä tulee niin riittämätön olo :/ olen yrittänyt, mutta eihän se enää ole ihan samanlaista kuin ennen. Toki ollaan käyty jo vähän puistossa kahdestaan ja rakennettu legoilla kun vauva nukkuu, mutta silti on riittämätön olo. Ap
Anna tissiä sille.
Tunnen tuskasi, meillä oli joskus samanlainen vaihe. Kaikki kolme lastani ovat hoikkia jo muutenkin niin syömättömyys aiheuttaa aina lisähuolta. Onneksi teillä on tuollainen erikoistilanne, mistä syömättömyys luultavasti johtuu - tilanne tulee siis helpottamaan myös itsellään jossain vaiheessa jos tuosta sisaruksen syntymästä johtuu.
Ehdotukseni: Vaikkei teidän ruokakulttuuriin sovi vaikkapa herkut niin poikkea joksikin aikaa osalla aterioista ns. Normaalista. Laitat siis ihan pokkana lautaselle vaikkapa ranskalaisia ja uunilohta tai hotdogin. Käytte "retkellä" ja haette hese/mäkkiruokaa. Tilaatte pizzan. Tai kotosalla valmistat napostelulautasen missä pari palaa suklaata, kukkakaalia, dippiä, lihapullaa/kalaa/kanaa/katkarapuja.. pastaa jne. Et arvota suklaata palkinnoksi tai sen kummemmaksi herkuksi, laitat tarjolle ja annat syödä mitä tarjolle asetetusta syö. (Älä anna lisää suklaata jos vain ne syö, jos syö lautasen kaikki jutut voit tietysti antaa kaikkea lisää). Nimeä ateria äidin erikoiseksi tms.
Aamupalaksi vaikka valmisruuista löytyviä pinaatti- porkkana tai rahkalettuja hillolla ja marjoilla (voit tietysti tehdä myös itse, mutta ajattelen voimavarojasi).
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Eihän täytä mahaansa maidolla tai muulla juotavalla? Toimisiko maistamislusikat? (lusikan muotoon leikattu kartonki jonka toisella puolella joku tarrakuva. Lusikat nurinpäin ja aina kun maistaa saa kääntää yhden katsoa mikä kuva paljastuu).
Mites tällänen mahdollisuus, että hänellä korona ja haju ja makuaisti hukassa? Meillä itse kärsin tuosta eikä kyllä ruoka maistunut.