Voisitko muuttaa miehen/naisen perässä 400km päähän?

Parikymppisenä muutettiin miehen kanssa yhdessä hänen työnsä perässä ja sitten sain  töitä minäkin. Molemmille paremmat mahdollisuudet saada työtä isossa kaupungissa kuin tuppukylässä. Tällä tiellä ollaan edelleen yhdessä. Tuskin lähtisin enää näin vanhempana

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos olisi varma työpaikka tiedossa, edullinen asunto joko yksin tai yhdessä, paikkakunnalla itseäni kiinnostavia harrastusmahdollisuuksia, oltaisi tutustuttu toisiimme pitkään ja kunnolla eli niin että kumppani on myös riittävästi käynyt minun kotipaikkakunnallani ja päätös olisi perusteltavissa järkevästi näin päin, eikä niin että automaattisesti minä naisena muutan ja mies ei halua sitä edes harkita.

No mä muutin kolmen tapaamisen jälkeen miehen kotikaupunkiin. Mutta mä muutin omaan asuntoon ( vuokra) ja ennen muuttoa hommasin sieltä työpaikan.

Lopulta 7 vuotta olimme yhdessä, joista yhdessä asumista 5v.

Mutta se oli sitä aikaa kun työpaikan sai helposti jokainen. Tässä samassa kaupungissa asun edelleen.

En muuttaisi enää minnekään. Asun pääkaupunkiseudulla ja täällä on kaikki, eli lapseni, iäkkäät vanhempani ja työpaikkani. Voisin muuttaa parikymmentä kilometriä vaikka länteen päin, mutta en kauemmaksi. N47

Olen muuttanut. Miksi tarvitsee perustella? Parisuhteen takia teen mitä vaan.

Mun avomies muutti juuri 3600 km päästä tänne. Muuttaisin itsekin ja tulenkin muuttamaan kun lasten aikuistuttua mennään asumaan hänen kotimaahansa. 

Muutin jo, Helsingistä Ouluun. En kadu hetkeäkään. Erinomainen päätös ja kavereita ja vanhempiani käydään näkemässä säännöllisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut. Miksi tarvitsee perustella? Parisuhteen takia teen mitä vaan.

Vai teet parisuhteen vuoksi mitä vaan, kuulostaapa epätoivoiselta. Etkö pärjää yksin?

Mielummin autossa tai junassa.

Minä muutin, 11 vuotta sitten. Ja toiseen maahan.

Nyt olen asunut täällä 10 vuotta, olemme ostaneet asunnon ja talon osto on hankkeissa.

Sain töitä pankista kun tulin tänne, ja sen jälkeen pääsin tähän firmaan jossa nyt työskentelen. Mieheni on samassa firmassa hieman eri tehtävässä.

Emme halua lapsia ja niitä meillä ei siis ole. Kolme kissaa ja koira on.  Olemme kihloissa emme naimisissa. Ehkä myöhemmin menemme ehkä vihille tai sitten ei.

Olin 21 kun tapasimme, mies 20. Tapasimme Suomessa eräillä festareilla ja siitä alkoi etäsuhde jota kesti vuoden. Sen jälkeen oli selvää että tämä on se jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja vuokrasimme asunnon yhdessä ja myöhemmin sitten ostimme tämän jossa nyt asumme. 

En ollut seurustellut vakavasti kenenkään kanssa ennen häntä. Jonkinlaisia suhteita oli ollut mutta ketään en ollut ottanut vakavasti. en halunnut heittäytyä kenen tahansa kelkkaan vaan halusin olla varma valinnastani. Ja näin kävi.

Hetkeäkään en ole katunut, löysin sielunkumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin, 11 vuotta sitten. Ja toiseen maahan.

Nyt olen asunut täällä 10 vuotta, olemme ostaneet asunnon ja talon osto on hankkeissa.

Sain töitä pankista kun tulin tänne, ja sen jälkeen pääsin tähän firmaan jossa nyt työskentelen. Mieheni on samassa firmassa hieman eri tehtävässä.

Emme halua lapsia ja niitä meillä ei siis ole. Kolme kissaa ja koira on.  Olemme kihloissa emme naimisissa. Ehkä myöhemmin menemme ehkä vihille tai sitten ei.

Olin 21 kun tapasimme, mies 20. Tapasimme Suomessa eräillä festareilla ja siitä alkoi etäsuhde jota kesti vuoden. Sen jälkeen oli selvää että tämä on se jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja vuokrasimme asunnon yhdessä ja myöhemmin sitten ostimme tämän jossa nyt asumme. 

En ollut seurustellut vakavasti kenenkään kanssa ennen häntä. Jonkinlaisia suhteita oli ollut mutta ketään en ollut ottanut vakavasti. en halunnut heittäytyä kenen tahansa kelkkaan vaan halusin olla varma valinnastani. Ja näin kävi.

Hetkeäkään en ole katunut, löysin sielunkumppanin. 

Sellainen tarina....Asutko jossakin päin keski- Eurooppaa?

Riippuu millaiselta seudulta lähtisin ja millaiselle menisin (tyyliin Helsingistä maalle) sekä työllistymisestä.

Avioliitossa kyllä jos suuntaamme ulkomaille. Suomessa en muuta mihinkään tuppukylään. 

Kyllähän näitä on nähty, kun naiset muuttaa miehen perässä ja menettää kaiken. Ei työpaikkaa, ei opiskelupaikkaa, ei ystäviä/kavereita, ei tukiverkkoja, mies lähti sittenkin exänsä mukaan jne. Harvemmin miehet tekee noin uhkarohkeita päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, minne ilmansuuntaan. Täältä kun on tuonne itänaapuriinkin alle 400km. Ja sinne en muuttaisi missään olosuhteissa. 

no saatiinhan se venäjä mukaan tähänkin keskusteluun! hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, minne ilmansuuntaan. Täältä kun on tuonne itänaapuriinkin alle 400km. Ja sinne en muuttaisi missään olosuhteissa. 

no saatiinhan se venäjä mukaan tähänkin keskusteluun! hienoa.

Sori Jelena jos meni tunteisiin!

En. Suomen sisällä tuo tarkoittaisi muuttamista pohjoisempaan ja 400 km pääkaupunkiseudusta pohjoiseen on jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä on nähty, kun naiset muuttaa miehen perässä ja menettää kaiken. Ei työpaikkaa, ei opiskelupaikkaa, ei ystäviä/kavereita, ei tukiverkkoja, mies lähti sittenkin exänsä mukaan jne. Harvemmin miehet tekee noin uhkarohkeita päätöksiä.

Elämässä pitää ottaa vähän riskejä, muuten jumittuu sinne kotikylään loppuiäkseen ajamaan ympyrää. Tietenkin olisi hyvä suunnitella fiksusti ettei jää tyhjän päälle.

Voisin. Mutta tuolla kilometrimäärällä vain länteen / luoteeseen. Joutuisin ilmeisesti Ahvenanmaalle :D

En. Työpaikka on täällä ja toista yhtä hyvää ei helposti löydy, kun koko maassa paikkoja on muutamia.

Olen muuttanut. Suunta oli etelästä pohjoiseen ja syynä miehen työpaikka. Minun oli helpompi työllistyä miehen asuinpaikkakunnalla kuin miehen minun paikkakunnalla. Oli helppo päätös, yli 20 vuotta ollaan oltu yhdessä.