Vahinkoraskaus - kuinka kolmen kanssa pärjää?
Kumi petti ja nyt on paniikki päällä. Kolmas lapsi ei todellakaan ollut suunnitelmissa, ei ainakaan moneen vuoteen. Vanhin olisi alle 5 tämän syntyessä.
Päällimmäisenä murheena on, että miten aika ja voimavarat riittäisi kaikille? Olen nähnyt paljon uupuneen näköisiä äitejä lapsilauman kanssa, en tahdo elämän olevan pelkkää arjesta selviytymistä! Ja pääsenkö koskaan töihin, olen yhä kotona eikä työpaikkaa odottamassa. Kotonaolo venyy siis 4-5 vuoteen! Mies on hyvä isä ja auttaa, asuntoonkin mahtuu, mutta silti mietityttää ja pelottaa. Toivon keskenmenoa. Pohdin keskeytystä, mutta pelkään sitäkin. Onko joku ollut samassa tilanteessa? Oon nyt pari päivää itkenyt kun oon niin hukassa. Viikkoja jotain 5-6, en tiedä tarkkaan.
Tuleeko joku kirkas hetki, jolloin päätös selviää? Se on kuitenkin tehtävä pian.
Meille kävi kans noin, ekat kaksi syntyneet -08 ja -10 ja tää kuopus -13. Olihan se aluksi shokki ja kun olin just saanu määräaikaisen työpaikankin. Aborttia en silti voisi millään tehdä, en vaikka neljäs tulisi. On ollut rankkaa ja on edelleeb mutta päivä kerrallaan mennään. Kuopus on vielä sellainen oikein vilkas oellavapäinen "Eemeli", ehtii joka paikkaan. :)