Miksi minun kaltaisiini suhtaudutaan vihamielisesti?
Olen tavallisen näköinen, tavallisen kokoinen, hyvin käyttäytyvä keski-ikäinen nainen. Nuorempana olin aina-ei-niin-hyvin-käyttäytyvä, enimmäkseen kuitenkin, hoikempi, tavallinen nuorempi nainen. Paitsi. En pidä pullista, kakuista, piirakoista, tortuista, en mistään, missä on sokeria, rasvaa ja jauhoja. Tämän vuoksi en mielelläni kyseisiä tarjoomuksia syö, ja siksikin, että jos kuitenkin kohteliaisuuttani syön vähän, saan vatsani kipeäksi. Eikä kyseessä oli keliakia, tutkittu on. Sitä paitsi se vähän syöminen ei auta mitään, vaan sitten moititaan että miksi niin vähän ja miksi ei tuota toistakin sorttia.
Olen oppinut ymmärtämään olevani kummajainen tässä makeiden leivonnaisten vieromisessa (enkä oikein välitä muistakaan ällösokerisista jutuista kuten karkeista ja jäätelöstä), mutta miksi tämä aiheuttaa niin suurta vihamielisyyttä?
Kommentit (31)
Samoja kokemuksia. En vain pidä makeasta. Se on asia, joka näyttää olevan ihan hirveän vaikeata ymmärtää. Ettei joku pidä pullasta tai leivoksista. Aina tulee se sama " o eihän sinun tarvitse laihduttaa, maista nyt ihan vähän..." Mutta kun en PIDÄ makeasta!!!
Ihmiset on outoja. Minua ei kyllä kiinnosta muiden syömiset, pelkästään omat. Oon kyllä tosin itsekin outo monilla muilla tavoilla.
Sama ongelma täällä. Minun kohdallani tätä vihamielistä suhtautumista varmaan lisää myös se, että olen ylipainoinen. Koska kaikki lihavat ilmeisesti syövät pullaa ja kakkua päivät pitkät. Itse olen lihonut ihan vaan hyvällä kotiruoalla, makeasta en ole välittänyt koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikein usko tai sitten vihamielisyydellä on sinulle toisenlainen merkitys kuin minulla.
Niin. No tää on ehkä samanlainen tilanne kuin että miespuolisen, joka itse käyttäytyy aina naisia ja tyttöjä kohtaan korrektisti, on vaikea uskoa, miten monet lajitoverinsa eivät todellakaan käyttäydy samalla tavalla korrektisti...
Vihamielisyyden tunnen siten, että minua pidetään valehtelijana, epäuskottavana, teeskentelijänä, en tiedä minä kaikkena. Itselleni tulee se tunne. Ihan kuin että oikeasti tykkäisin mutta jotenkin en ole tykkäävinäni koska muka haluaisin loukata sitä leipojaa tai kakunpalan ostajaa, kuka sitten lieneekin. Tai että en luottaisi jonkun leipomiskykyihin tai jotain. Tai että pitäisin itseäni jostain syystä parempana.
Olisi mukavaa kyllä jos meille makeaa syömättömillekin annettaisiin ns. ruokarauha. Kyllähän mä toisaalta ymmärrän, jos toinen on laittanut lähes sielunsa peliin jotain ihmeellistä kakkua leipoessaan, ja toinen ei osaa sille sitten antaa mitään arvoa. Mutta tuntuu, että kaikkea muuta saa olla syömättä (lihaa, kalaa, tomaattia, siipikarjaa, äyriäisiä, pähkinöitä, bataattia, jne jne) mutta jos et ota tätä kakkua niin saat pahaa silmää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikein usko tai sitten vihamielisyydellä on sinulle toisenlainen merkitys kuin minulla.
Niin. No tää on ehkä samanlainen tilanne kuin että miespuolisen, joka itse käyttäytyy aina naisia ja tyttöjä kohtaan korrektisti, on vaikea uskoa, miten monet lajitoverinsa eivät todellakaan käyttäydy samalla tavalla korrektisti...
Vihamielisyyden tunnen siten, että minua pidetään valehtelijana, epäuskottavana, teeskentelijänä, en tiedä minä kaikkena. Itselleni tulee se tunne. Ihan kuin että oikeasti tykkäisin mutta jotenkin en ole tykkäävinäni koska muka haluaisin loukata sitä leipojaa tai kakunpalan ostajaa, kuka sitten lieneekin. Tai että en luottaisi jonkun leipomiskykyihin tai jotain. Tai että pitäisin itseäni jostain syystä parempana.
Olisi mukavaa kyllä jos meille makeaa syömättömillekin annettaisiin ns. ruokarauha. Kyllähän mä toisaalta ymmärrän, jos toinen on laittanut lähes sielunsa peliin jotain ihmeellistä kakkua leipoessaan, ja toinen ei osaa sille sitten antaa mitään arvoa. Mutta tuntuu, että kaikkea muuta saa olla syömättä (lihaa, kalaa, tomaattia, siipikarjaa, äyriäisiä, pähkinöitä, bataattia, jne jne) mutta jos et ota tätä kakkua niin saat pahaa silmää.
ap
No ei kyllä kuulosta kivalta. Ei tulisi mieleenkään ahdistella ketään, joka ei halua tai voi syödä leipomuksiani, kyllä sellainen asia on jokaisen yksityinen, mitä syö tai jättää syömättä.
Näitä pullan tyrkyttäjiä kyllä riittää lähipiirissä. Anoppini on heistä pahin. Muuten mukava ihminen muuttuu kahvipöydässä itse piruksi, joka ei vaan millään hyväksy ei:tä vastaukseksi.
Kappas. Meillä on uhriutuja. :D N24
Kyllä tuota tapahtuu ihan yleisestikin ainakin naisten keskuudessa. Se on verinen loukkaus, etenkin jos se on jonkun itseleipomaa, mitä ei nyt vaan sillä hetkellä halua/jaksa/voi syödä. Kontrollifriikkejä, ylistyksenhalusia sekopäitä, tuntevat itse huonoa omaatuntoa syödä jos joku ei syökään(?)jne. Kyllä abdolutistejakin yhä painostetaan juomaan alkoholia ja vihaisina tivataan mikset juo, edes vähän! Suomessa ei saa erottua mitenkään joukosta...
Jaa, tuollaistako ei o vi uskoa taas kerran, jos ei ole its ekokenut? En ole ap, mutta tuttua on. Jotkut haluavat mielellään kontrolloida elämässäsi (ihan aikuisenkin siis) KAIKEN, siis KAIKEN, juomisiasi ja syömisiäsi ja liikkumisiasi ym. myöten. Kiva toki, jos itse on säästynyt tältäkin väki vall alta.
Täällä myös yksi joka ei syö makeaa.
Poden ärtyneenpaskusuolen syndroomaa, ja sokeri ja vaalea vilja ei kerta kaikkiaan sovi.
Jos söin jotain "kiellettyä" sain niin kovat vatsakivut että välillä en pystynyt kuin makaamaan kippurassa ja itkemään. Kyllä siinä oppi mitä voi suuhunsa pistää.
Olen saanut ruokavaliolla suoleni suht hyvään kuntoon, enkä todellakaan aio haastaa sitä vain sen takia että joku loukkaantuu kun en syö hänen pullaansa.
Kun tätä nyt on muutaman vuoden jatkunut, ei mikään makea edes houkuta. En tunne jääväni mistään paitsi.
Minulle kukaan ei ole sanonut poikkipuolista sanaa kun sanon että ei kiitos, en voi syödä määrätynlaisia tarjoomuksia enkä karamelleja ja vastaavaa. Voi olla että joku ei usko mutta mitään ei ole ääneen sanottu.
Voisiko suhtautuminen sinuun johtua käytöksestäsi eli miten kieltäydyt tarjoamuksista? Vastaaja no11 tässä ketjussa sanoi, että hän kieltäytyy makeista tarjottavista sanomalla ettei pysty kyseisiä herkkuja syömään eikä häneen suhtauduta vihamielisesti.
No voihan se olla vähän vaikea uskoa, että miten joku ei muka pitäisi makeasta kun kuitenkin suurin osa ihmisistä on sen makean perään.
Sama kuin alkoholin suhteen. Ihmisten omat epävarmuudet siellä on taustalla, luulevat että kun joku jättäytyy itse hommasta ulkopuolelle hän samalla tuomitsee muut. Vaikka se ei olisi tottakaan.
Ei pidä tehdä numeroa siitä kieltäytymisestä. Sanot vaan että ei kiitos tällä kertaa, ihan kuin se olisi normaali asia MIKÄ SE ONKIN. Jos itse alkaa selittelemään ja poikkeaa normikahvipöytärutiinista niin tuleehan siitä haloota.
Mä en juo kahvia ja se tuntuu olevan loukkaus montaakin kohtaan. Ei, en halua sitä edes kermalla tai jäätelöpallolla!
Sota-aikana hurjimmat kamppailut tullaan käymään pommisuojissa, kun kehopositiiviset käyvät sumo-paini-otteluita viimeisestä suklaapatukasta XD
Vierailija kirjoitti:
No voihan se olla vähän vaikea uskoa, että miten joku ei muka pitäisi makeasta kun kuitenkin suurin osa ihmisistä on sen makean perään.
Tätähän se on. Ei vaan voida käsittää. Äitinikin on tällainen. Aina on tarjolla jotain sokerimunkkeja, eikä millään tajua että en tykkää. Minusta jopa hedelmät ovat liian makeita, en syö niitäkään juuri ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia. En vain pidä makeasta. Se on asia, joka näyttää olevan ihan hirveän vaikeata ymmärtää. Ettei joku pidä pullasta tai leivoksista. Aina tulee se sama " o eihän sinun tarvitse laihduttaa, maista nyt ihan vähän..." Mutta kun en PIDÄ makeasta!!!
Pidä tuo linja. Aina, kun joku ehdottaa tuollaisia, vastaa "ei kiitos, en pidä makeasta". Ja jos kysymys toistuu, sama vastaus vain, uudestaan ja uudestaan. Luulisi joskus menevän jakeluun.
Mä en juo kahvia enkä syö makeaa. Kukaan ei ole ollut mulle mitenkään vihamielinen sen takia. Ilmeisesti fiksumpia tuttuja/työkavereita mulla.
Enpä oikein usko tai sitten vihamielisyydellä on sinulle toisenlainen merkitys kuin minulla.