Polyamorisen ihmisen hyväksikäytön seurauksista

Kun jostain löytäisi voimia pysähtyä ja antaa ajan kulua, on niin kuluttavaa tämä elämä tällä hetkellä, niiden kokemusten seurauksena.

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Se, että pistät välit poikki ihmisiin, jotka satuttavat sinua, on askel kohti parantumista. Se on sitä itsensä arvostamista ja rajan vetoa.

Olet luultavasti läheisriippuvainen, jonka takia hylätyksi tuleminen tai yksinäisyys tuntuu niin pelottavalta. Tuollaiset ihmissuhteet kuitenkin varmasti vain huonontavat oloasi.

Rupea tekemään omia juttuja, ehkä huomaat pikkuhiljaa, että pärjäät seistä omilla jaloillasi. Et tarvitse noita ihmisiä mihinkään. Etsi muita ihmiskontakteja, ei sinun tarvitse yksin jäädä.

-sama

Lisään vielä tähän, että ei sinun tarvitsekaan keneenkään tuntemattomaan luottaa. Tutustumisen myötä huomaa voiko johonkin henkilöön luottaa.

-sama

Kiitos vinkeistä, hyvältä kuulostaa ja antaa toivoa paremmasta. Painaa kuitenkin se miten pitkä tie tämä tuleekaan olemaan, kun vuodessa ei ole juuri edistymistä tapahtunut. Mutta ehkä päivä kerrallaan saa itseään kokoon taas. Voi olla että olen läheisriippuvainen, en osaa sanoa.

Kyllä pikkuaskeleetkin aina vievät eteenpäin, ja välillä saattaa yhtäkkiä tulla isojakin harppauksia! Pääasia, että lähtee liikkeelle :)

-sama

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskylä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siihen kuuluu se, että opettelee tunnistamaan ja vetämään omat rajat. Ei enää suostu tekemään asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Ne voivat olla koknrettisia tekoja, mutta myös sitä, ettei vaikka ole aina saatavilla muille jos ei siltä tunnu. Vaikka että laittaa puhelimen joskus äänettömälle. Tai että että jättää kokonaan taakseen ihmiset, jotka ovat myrkyllisiä. Laittaa oman hyvän olonsa muiden miellyttämisen edelle.

Se tarkoittaisi kohdallani täydellistä yksinäisyyttä, enkä sitäkään elämältäni haluaisi. Enkä osaa päästä irti noista kokemuksista, niin pahasti ne sattuivat.

Haluatko siis jatkossakin olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttivat sinulle traumoja? Minusta tämä kuulostaa vähän joltain riippuvuussuhteelta. Eikö olisi parempi hankkiutua uusiin ympyröihin? Silloin pääsisit myös käsittelemään asioita eteenpäin helpommin.

-sama

En halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä. Minulle on kuitenkin todella vaikea löytää uusiakaan ihmisiä eläämäni, erityisesti nyt kun en osaa luottaa enää oikein kehenkään.

Se, että pistät välit poikki ihmisiin, jotka satuttavat sinua, on askel kohti parantumista. Se on sitä itsensä arvostamista ja rajan vetoa.

Olet luultavasti läheisriippuvainen, jonka takia hylätyksi tuleminen tai yksinäisyys tuntuu niin pelottavalta. Tuollaiset ihmissuhteet kuitenkin varmasti vain huonontavat oloasi.

Rupea tekemään omia juttuja, ehkä huomaat pikkuhiljaa, että pärjäät seistä omilla jaloillasi. Et tarvitse noita ihmisiä mihinkään. Etsi muita ihmiskontakteja, ei sinun tarvitse yksin jäädä.

-sama

Lisään vielä tähän, että ei sinun tarvitsekaan keneenkään tuntemattomaan luottaa. Tutustumisen myötä huomaa voiko johonkin henkilöön luottaa.

-sama

Kiitos vinkeistä, hyvältä kuulostaa ja antaa toivoa paremmasta. Painaa kuitenkin se miten pitkä tie tämä tuleekaan olemaan, kun vuodessa ei ole juuri edistymistä tapahtunut. Mutta ehkä päivä kerrallaan saa itseään kokoon taas. Voi olla että olen läheisriippuvainen, en osaa sanoa.

Kyllä pikkuaskeleetkin aina vievät eteenpäin, ja välillä saattaa yhtäkkiä tulla isojakin harppauksia! Pääasia, että lähtee liikkeelle :)

-sama

Kiitos!!!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa googlaa millä tavalla turvallinen ja vastuullinen bdsm sessio rakennetaan. Sellaisissa sovitaan aina etukäteen pelisäännöistä ja jokin ei tunnu mieluisalta idealta jollekkin niin sitä ei toteuteta. Vaikuttaa siltä että noissa kinky hommissa on mennyt perusasiat heti kättelyssä pieleen. 

Oikeassa taidat olla. Suurin virhe oli kuitenkin luottaa siihen ihmiseen, en ymmärtänyt minkälainen hän oikeasti on. Kai siitäkin jotain lopulta oppii, kunhan itsensä jaloilleen saa joskus nostettua.

Hyvä fyysinen kunto on avain mielenterveyteen. Treenaaminen auttaa myös unohtamaan ikävät asiat.

Valmistuuko seksuaaliterapeutteja muualta kuin Sexposta? Sexpo on vähän... jännä pulju. Siellä painopisteinä on lähinnä pervoilun ja polyamorian edistäminen. Lisäksi ihmisellä ei saa olla seksuaalisia rajoja esimerkiksi kumppanin kehollisten ominaisuuksien suhteen:

"Jos jokin ihmisryhmä suljetaan kategorisesti pois mahdollisista kumppaneista ennakkoluuloisin tai halveksuvin perustein, sellainen ajattelu on transfobista."

"Transihmisten nostaminen erityiseksi ongelmatapaukseksi vihjaa muista motiiveista kuin aidosta halusta kertoa omista mieltymyksistään. Vaikka itsellä olisikin rajoituksia kumppanin valinnassa, eri ihmisryhmistä pitää silti puhua vähintään neutraaliin tapaan."

https://sexpo.fi/blogi/transfobia-ja-seksikumppanit/

Vierailija kirjoitti:

Valmistuuko seksuaaliterapeutteja muualta kuin Sexposta? Sexpo on vähän... jännä pulju. Siellä painopisteinä on lähinnä pervoilun ja polyamorian edistäminen. Lisäksi ihmisellä ei saa olla seksuaalisia rajoja esimerkiksi kumppanin kehollisten ominaisuuksien suhteen:

"Jos jokin ihmisryhmä suljetaan kategorisesti pois mahdollisista kumppaneista ennakkoluuloisin tai halveksuvin perustein, sellainen ajattelu on transfobista."

"Transihmisten nostaminen erityiseksi ongelmatapaukseksi vihjaa muista motiiveista kuin aidosta halusta kertoa omista mieltymyksistään. Vaikka itsellä olisikin rajoituksia kumppanin valinnassa, eri ihmisryhmistä pitää silti puhua vähintään neutraaliin tapaan."

https://sexpo.fi/blogi/transfobia-ja-seksikumppanit/

En tiedä. Oma kokemukseni tukee tuota. Omia perverssejä halujani ylistettiin toisten ihmisten kustannuksella, annettiin ymmärtää miten ihana olen, miten minulla on oikeus ja vapaus toteuttaa seksuaalisuuttani ja monisuhteisuutta tuputettiin täysin kritiikittä useiden terapeuttien toimesta, samaten esimerkiksi pettämisen oikeutusta. Samaa viestiä sain kuulla ”eettisesti” monisuhteisilta ja polyamorisilta ihmisiltä muutenkin. Niihin neuvoihin sitten tartuin ja itselleni todella vahingollisiin ihmisiin tutustuin. Itseäni tietysti siitä saan syyttä että uskomaan ja luottamaan menin, mutta olisin toivonut kunnollista apua ja tukea ongelmiini, ne jäi saamatta. Rahat kyllä kelpasi, peruuttamattomasti, huonot valinnat menin tekemään ja seurauksien kanssa saan nyt sitten elää yksinäisyydessä ja rikki menneenä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä fyysinen kunto on avain mielenterveyteen. Treenaaminen auttaa myös unohtamaan ikävät asiat.

Kiitos. Tätä yritän mahdollisuuksien mukaan jo toteuttaakin.

Nykyään kyllä taas hahmotan hyvin miten vääränlainen seksuaalisesti olen ja että minun ei ole hyvä olla ihmisten kanssa seksuaalisesti tekemisissä. Kaduttaa vaan että menin niihin epäterveisiin ajatuksiin ja neuvoihin uskomaan. On vaikea päästä niistä eroon ja keskittyä elämään yksin loppuelämänsä, vaikka toedän sen olevan ainut hyvä vaihtoehto itselleni ja läheisilleni. Olen katkera sexpon toiminnalle.

Toivon että he ottaisivat edes vähän vastuuta omista toimistaan ja etteivät samanlaisia neuvoja muille antaisi. Niin pahasti menin elämäni heidän toimiensa seurauksena sotkemaan.

Missään nimessä ei kannata sinun tilanteessasi millään seksuaaliterapeutilla käydä! Nehän saattavat olla keitä vain kirjekurssilaisia ja maailmanparantajia, ei ole ammattisuojattu nimike.

Kuulostaa siltä, että sulla on hyvin rikkinäinen minäkuva, arvottomuuden tunnetta ja läheisriippuvuutta ja niistä on sitten seurannut traumaattisia kokemuksia. Tarvitset oikeaa psykoterapiaa, terveitä ja hyviä ihmissuhteita, rauhallista ja miellyttävää tekemistä, itsetutkiskelua ja kenties lääkitystä että pääset alkuun. Tie on pitkä, ehkä loppuelämän pituinen. Mutta toivoa on!

Vierailija kirjoitti:

Missään nimessä ei kannata sinun tilanteessasi millään seksuaaliterapeutilla käydä! Nehän saattavat olla keitä vain kirjekurssilaisia ja maailmanparantajia, ei ole ammattisuojattu nimike.

Kuulostaa siltä, että sulla on hyvin rikkinäinen minäkuva, arvottomuuden tunnetta ja läheisriippuvuutta ja niistä on sitten seurannut traumaattisia kokemuksia. Tarvitset oikeaa psykoterapiaa, terveitä ja hyviä ihmissuhteita, rauhallista ja miellyttävää tekemistä, itsetutkiskelua ja kenties lääkitystä että pääset alkuun. Tie on pitkä, ehkä loppuelämän pituinen. Mutta toivoa on!

Olen jo psykoterapiassa ja syön lääkkeitä, mutta ne eivät auta. Terveitä ihmissuhteita en taida osata rakentaa, kun kerta toisensa jälkeen saan huomata etten kelpaa sellaisena kuin olen, enkä osaa oikein itseäni muuttaakaan. Tekemisen kanssa on ongelmana etten nauti oikein mistään. Itsetutkiskelua olen harjoittanut jo pitkään, mutten tiedä olenko senkin kanssa aivan hakoteillä. Tiedän että tie on todella pitkä ja se tieto aiheuttaa pahaa voimattomuutta ja ahdistusta. Yksinäisyys on minulle todella kamalaa, mutta ihmisten kanssa tulen aina satutetuksi. En tiedä onko minulla toivoa. Seksuaaliterapiat ja se minua hyväksikäyttänyt poly antoivat minulle hetkeksi toivoa, mutta lopulta veivät sitten loputkin toivon rippeet, vaikka itseäni tietenkin saan asiasta syyttää. Tiedän olevani seksuaalisesti vääränlainen, mutta apua siihen ei ole ainakaan Suomessa saatavilla.

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään nimessä ei kannata sinun tilanteessasi millään seksuaaliterapeutilla käydä! Nehän saattavat olla keitä vain kirjekurssilaisia ja maailmanparantajia, ei ole ammattisuojattu nimike.

Kuulostaa siltä, että sulla on hyvin rikkinäinen minäkuva, arvottomuuden tunnetta ja läheisriippuvuutta ja niistä on sitten seurannut traumaattisia kokemuksia. Tarvitset oikeaa psykoterapiaa, terveitä ja hyviä ihmissuhteita, rauhallista ja miellyttävää tekemistä, itsetutkiskelua ja kenties lääkitystä että pääset alkuun. Tie on pitkä, ehkä loppuelämän pituinen. Mutta toivoa on!

Olen jo psykoterapiassa ja syön lääkkeitä, mutta ne eivät auta. Terveitä ihmissuhteita en taida osata rakentaa, kun kerta toisensa jälkeen saan huomata etten kelpaa sellaisena kuin olen, enkä osaa oikein itseäni muuttaakaan. Tekemisen kanssa on ongelmana etten nauti oikein mistään. Itsetutkiskelua olen harjoittanut jo pitkään, mutten tiedä olenko senkin kanssa aivan hakoteillä. Tiedän että tie on todella pitkä ja se tieto aiheuttaa pahaa voimattomuutta ja ahdistusta. Yksinäisyys on minulle todella kamalaa, mutta ihmisten kanssa tulen aina satutetuksi. En tiedä onko minulla toivoa. Seksuaaliterapiat ja se minua hyväksikäyttänyt poly antoivat minulle hetkeksi toivoa, mutta lopulta veivät sitten loputkin toivon rippeet, vaikka itseäni tietenkin saan asiasta syyttää. Tiedän olevani seksuaalisesti vääränlainen, mutta apua siihen ei ole ainakaan Suomessa saatavilla.

Ehkä psykoterapeutti ei ole sinulle oikea henkilö, pitäisikö miettiä vaihtamista? Ja myös pohtia psykiatrin kanssa, onko lääke oikea ja annos riittävä. Tosin aikaa täytyy antaa paljon, monta vuotta. Et ole vääränlainen. Sinun täytyy ensin oppia kelpaamaan itsellesi, ennen sitä et kelpaa muillekaan. Toiset ihmiset eivät voi eheyttää sinua. Terveitä ihmissuhteita pääsee syntymään vasta, kun arvostat itseäsi enemmän. Nyt hakeudut tahtomattasi suhteisiin, jotka syventävät traumaasi ja satuttavat sinua lisää.

Tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa itsen hyväksyminen voi olla. Itsekin opettelen. Nykyään nelikymppisenä uskon, että löydän sen vielä. Pääosin elämäni on hyvää, vaikka nuoruuden traumat ja läheisriippuvuus oireilevat vielä. Yritän hyväksyä itseni puutteineni. Uskon, että olen onnistunut melko hyvin mutta täydellistä ja tasapainoista minusta tuskin koskaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään nimessä ei kannata sinun tilanteessasi millään seksuaaliterapeutilla käydä! Nehän saattavat olla keitä vain kirjekurssilaisia ja maailmanparantajia, ei ole ammattisuojattu nimike.

Kuulostaa siltä, että sulla on hyvin rikkinäinen minäkuva, arvottomuuden tunnetta ja läheisriippuvuutta ja niistä on sitten seurannut traumaattisia kokemuksia. Tarvitset oikeaa psykoterapiaa, terveitä ja hyviä ihmissuhteita, rauhallista ja miellyttävää tekemistä, itsetutkiskelua ja kenties lääkitystä että pääset alkuun. Tie on pitkä, ehkä loppuelämän pituinen. Mutta toivoa on!

Olen jo psykoterapiassa ja syön lääkkeitä, mutta ne eivät auta. Terveitä ihmissuhteita en taida osata rakentaa, kun kerta toisensa jälkeen saan huomata etten kelpaa sellaisena kuin olen, enkä osaa oikein itseäni muuttaakaan. Tekemisen kanssa on ongelmana etten nauti oikein mistään. Itsetutkiskelua olen harjoittanut jo pitkään, mutten tiedä olenko senkin kanssa aivan hakoteillä. Tiedän että tie on todella pitkä ja se tieto aiheuttaa pahaa voimattomuutta ja ahdistusta. Yksinäisyys on minulle todella kamalaa, mutta ihmisten kanssa tulen aina satutetuksi. En tiedä onko minulla toivoa. Seksuaaliterapiat ja se minua hyväksikäyttänyt poly antoivat minulle hetkeksi toivoa, mutta lopulta veivät sitten loputkin toivon rippeet, vaikka itseäni tietenkin saan asiasta syyttää. Tiedän olevani seksuaalisesti vääränlainen, mutta apua siihen ei ole ainakaan Suomessa saatavilla.

Ehkä psykoterapeutti ei ole sinulle oikea henkilö, pitäisikö miettiä vaihtamista? Ja myös pohtia psykiatrin kanssa, onko lääke oikea ja annos riittävä. Tosin aikaa täytyy antaa paljon, monta vuotta. Et ole vääränlainen. Sinun täytyy ensin oppia kelpaamaan itsellesi, ennen sitä et kelpaa muillekaan. Toiset ihmiset eivät voi eheyttää sinua. Terveitä ihmissuhteita pääsee syntymään vasta, kun arvostat itseäsi enemmän. Nyt hakeudut tahtomattasi suhteisiin, jotka syventävät traumaasi ja satuttavat sinua lisää.

Tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa itsen hyväksyminen voi olla. Itsekin opettelen. Nykyään nelikymppisenä uskon, että löydän sen vielä. Pääosin elämäni on hyvää, vaikka nuoruuden traumat ja läheisriippuvuus oireilevat vielä. Yritän hyväksyä itseni puutteineni. Uskon, että olen onnistunut melko hyvin mutta täydellistä ja tasapainoista minusta tuskin koskaan tulee.

Olen sinua vanhempi ja alan uskoa siihen etten pysty eheytymään. Pitäisi vaan opetella olemaan yksin, vaikka ajatus loppuelämän yksinäisyydestä sattuu enemmän kuin mikään muu. En jaksa uskoa että muuta mahdollisuutta enää on.

Tuskin kyse on ensisijaisesti polyamorisesta ihmisestä vaan mieluummin psykopaattisia piirteitä omaavasta ihmisestä. 

Ainoa mikä itselle tulee mieleen on, että "seurustelisit" ilman seksiä, esim. vain kirjoittamalla jonkun kanssa. Jos fyysisyys on ollut ongelmallista.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kyse on ensisijaisesti polyamorisesta ihmisestä vaan mieluummin psykopaattisia piirteitä omaavasta ihmisestä. 

Ainoa mikä itselle tulee mieleen on, että "seurustelisit" ilman seksiä, esim. vain kirjoittamalla jonkun kanssa. Jos fyysisyys on ollut ongelmallista.

Ei minua kirjoittaminen kiinnosta. Kaipaan läheisyyttä niin paljon ettei elämä ilman sitä tunnu elämisen arvoiselta.

Ohraskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kyse on ensisijaisesti polyamorisesta ihmisestä vaan mieluummin psykopaattisia piirteitä omaavasta ihmisestä. 

Ainoa mikä itselle tulee mieleen on, että "seurustelisit" ilman seksiä, esim. vain kirjoittamalla jonkun kanssa. Jos fyysisyys on ollut ongelmallista.

Ei minua kirjoittaminen kiinnosta. Kaipaan läheisyyttä niin paljon ettei elämä ilman sitä tunnu elämisen arvoiselta.

Ja tähän ne seksuaaliterapeutit tarttuivat. Uskottelivat minulle että se on ihan normaalia ja että minulla on oikeus itseäni toteuttaa. Eivät varmaan ymmärtäneet miten sairas olen ja miten sairaisiin ihmisiin sitten tutustuin. Ja se minua esineellistänyt ihminenkin on alalla työskentelevä (en uskalla tarkemmin sanoa).