Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten kukaan uskaltaa kuljettaa lasta pyörän tarakalla lastenistuimessa?

Vierailija
23.03.2022 |

Tämä ei ole v-uilua, mutta en kehtaa kysyä suoraan keltaan koska se kuulostaisi suoraan arvostelulta.

Mutta siis miten kukaan uskaltaa? Polkupyörän tarakka on korkealla tiestä. Pyörällä mennään kovaa, alamäkeen vauhtia tulee helposti 50 km/h huonolla mummopyörälläkin. Jos pyörällä kaatuu, lapsen pää osuu maahan kovalla vauhdilla suuressa kaaressa. Aikuisen polkijan oma pää ei pienemmissä kaatumisissa ole vaarassa koska jalat ehtii saada maahan, mutta se lapsi on sidottu tuoliin.

Joo, pyörällä ei optimitilanteessa kaadu. Eikä hyvä pyöräkuski kaadu omasta syystään. Kuitenkin itsekin menen yli 1000km vuodessa pyörällä, ja olen kaatunut viimeisen vuoden aikana. Syynä se, että piti tehdä äkkijarrutus arvaamattomasti käyttäytyneen auton takia ja asfaltin päällä oli soraa jonka takia renkaat ei pitäneet.

Ja sitten jos ajaa niin hiljaa että ei voi käydä näin, pyörällä ajo on todella raskasta ja hankalaa. Lapsi tarakalla painaa kumminkin sen verran, että kaatuminen on heti todennäköisempää.

Tälläistä vaan mietiskelin.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis kyllä itsekin aikanaan istunut pyörän turvaistuimessa ja lapsellehan se oli kivaa.

Eihän mikään kypärä tai tuoli voi kokonaan vaimentaa iskua jos lapsen pää iskee maahan 1,5m korkeudesta. Se äkkipysäys aivoille tulee kuitenkin, vaikka ei kallo mene rikki.

Omat on kulkeneet vain peräkärryssä.

Mutta mikä on se tilanne jossa se pää oikeasti todella nopeasti iskee yli 1,5 m korkeudesta maahan? Toki jos kuorma-auto ajaa päälle 100km/h, mutta silloin käy huonosti vaikka olisi jalankulkijana.

Mikä tahansa tilanne, jossa pyörä menee nurin. Vastaa tilannetta, että aikuinen ihminen kaatuisi maahan suorin vartaloin. Ja huomaa, että niin ei oikeasti koskaan käy, koska ihminen osaa taivuttaa vartaloaan ja pehmentää iskua, ja lopussa vielä pystyy ottamaan vastaan käsivarsilla.

Sehän tuossa niin pelottavan näköistä onkin. Vaikka polkupyörä menisi paikoiltaan nurin, lapsen päähän kohdistuu erittäin voimakas kiihtyvyys.

Miten kukaan ikinä uskaltaa ajaa autolla? Siinä vasta kiihtyvyyttä tuleekin, jos törmää toiseen autoon. 

Olen kyllä tehnyt lukkojarrutuksia autolla hirven takia. Siinä ei käy lapselle kuinkaan. Autossa turvaistuimessa lapsi kulkee vieläpä selin, eli päällä on vahva tuki.

Autokolari kovasta vauhdista on varmasti vaarallinen juttu. Koputan puuta, kun sellaista ei ole koskaan tapahtunut vaikka olen ajanut n. 500 000km elämässäni. Pienemmät ajovirheet eivät ole matkustajille vaarallisia.

Pyörällä olen kuitenkin tosiaan useamman kerran kaatunut. Syynä on ollut toisten toiminta, mutta sillä nyt ei ole väliä - lopputulos on se että pyörä kaatuu. PYÖRÄ kaatuu. Silloin kun itse ajaa, kädet ovat kiinni kahvoissa ja jalat saa tosiaan maahan jos joutuu kesken käännöksen pysäyttämään, joten kuskille ei käy kuinkaan. Jos pyörä jää silloin vähänkin huonoon asentoon, lapsen paino vetää sen nurin, ei sitä kaatumista kädet ohjaustangossa pysty estämään. Eturengas nousee ilmaan ja lapsi kohti katua.

Vierailija
22/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaa, eipä ollut ennen edes turvaistuimia...

Ainakin 70luvulla on meitä sellaisissa kuskattu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi tarakalla ei vedetä mitään mamili-srinttejä vaan huomioden ja ennakoiden muuta liikennettä, eli vauhti sovitetaan muun liikenteen mukaan, ei sen mukaan mitä itse halutaan.. Lapsella on kypärä päässä myös.

Vierailija
24/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis kyllä itsekin aikanaan istunut pyörän turvaistuimessa ja lapsellehan se oli kivaa.

Eihän mikään kypärä tai tuoli voi kokonaan vaimentaa iskua jos lapsen pää iskee maahan 1,5m korkeudesta. Se äkkipysäys aivoille tulee kuitenkin, vaikka ei kallo mene rikki.

Omat on kulkeneet vain peräkärryssä.

Mutta mikä on se tilanne jossa se pää oikeasti todella nopeasti iskee yli 1,5 m korkeudesta maahan? Toki jos kuorma-auto ajaa päälle 100km/h, mutta silloin käy huonosti vaikka olisi jalankulkijana.

Mikä tahansa tilanne, jossa pyörä menee nurin. Vastaa tilannetta, että aikuinen ihminen kaatuisi maahan suorin vartaloin. Ja huomaa, että niin ei oikeasti koskaan käy, koska ihminen osaa taivuttaa vartaloaan ja pehmentää iskua, ja lopussa vielä pystyy ottamaan vastaan käsivarsilla.

Sehän tuossa niin pelottavan näköistä onkin. Vaikka polkupyörä menisi paikoiltaan nurin, lapsen päähän kohdistuu erittäin voimakas kiihtyvyys.

Miten kukaan ikinä uskaltaa ajaa autolla? Siinä vasta kiihtyvyyttä tuleekin, jos törmää toiseen autoon. 

Joo, kyllä siinä autokyydissä kiihtyy lapsenkin pää ihan eri tavalla.

Vierailija
25/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mmmmm. Eräs mies tuli isäksi vähän vanhempana, ja laittoi lapsille kypärät autolla matkustaessa.

Jos ihan liikaa kaikkea pelkää, niin ehkä ei kannata lisääntyä.

Vai kielletäänkö varmuuden vuoksi lasten tarikalla kuljetus kokonaan?

Vierailija
26/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä on riskejä. Itse olin köyhä opiskelijaäiti, jolla ei ollut autoa, joten ei kannattanut noita miettiä. Piti päästä lapsen kanssa paikasta a paikkaan b.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
23.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni kuljetettiin aivan pienenä sellaisessa rautalankahäkkyrässä, joka oli kiinni fillarin ohjaustangossa. Vähän isompana sitten tarakalla, ilman mitään istuinta ja kypärälle olisi naurettu 1960-luvulla isoon ääneen. Vain kerran varvas hipaisi pinnoja ja vähän sattui. En muista koskaan kuulleeni, että kenellekään olisi sattunut tuolloin ihmeempää. Poljettiin rauhallisesti eivätkä autot tahallaan häiriköineet.

Itse kuskasin lapsiani myös fillarilla, sillä perinteisellä oranssilla istuimella - ei kypärää, ei tullut edes mieleen tuona aikana. Ensimmäinen pyöräilykypärä pojalle hankittiin, kun hän sai ensimmäisen kunnollisen pyörän.