Minua syrjitään äiti-vauvakerhossa. Miksi?
Kommentit (24)
Itse olin selvästi nuorempi kuin monet muut.
Siksi oli aluksi vähän hankalaa.
Menet kehumaan niitä toisten vauvoja.
Onko ne muut entuudestaan tuttuja?
Toisaalta, tosiasiahan on, että tuommoista syrjimistä tapahtuu. Se tuntuu tosi kurjalta.
b) olet erilainen
c) toiset tuntee kaikki toisensa jo?
d) sulla on huono päivä eikä kukaan halua jutella mököttävän kanssa
e) et ole sosiaalinen ja muutkaan ei ole, kukaan ei yhdistä sosiaalisena porukkaa
Vierailija:
Menet kehumaan niitä toisten vauvoja.Onko ne muut entuudestaan tuttuja?
Toisaalta, tosiasiahan on, että tuommoista syrjimistä tapahtuu. Se tuntuu tosi kurjalta.
ja sun vauvaskin on söpömpi kun muiden. ne muut äidit on jotain läskejä ja kateellisia av-mammoja maripaidoissaan ja ne on KATEELLISIA sulle. siks ne syrjii sua ja sun jessica arielia.
Vierailija:
ja sun vauvaskin on söpömpi kun muiden. ne muut äidit on jotain läskejä ja kateellisia av-mammoja maripaidoissaan ja ne on KATEELLISIA sulle. siks ne syrjii sua ja sun jessica arielia.
Ihan tavallisen näköinen myöskin. En niitä rumimpia läskejä, mutten niitä kauneimpia hoikkiakaan. :-/
Mietin siis myös, niin raadolliselta kuin kuulostaakin, myös lapseni ulkonäköä ja että onko hän " ruma" , sillä tavoin kuin nyt vauvasta voisi ajatella että on.
Itse kantoliinailen ja aina kaikki 2-vuotiastaan (kestovaipoissa) imettävät luomuhörhökantoliinasidontaexpertit hyökkäävät kimppuuni kyselemään ihme juttuja. Alan minäkin vältellä niitä.
Vai puhutko kovalla äänellä ja selität omia juttujasi, vaikka ketään ei kiinnosta. Nauraa hohotatko kovalla äänellä?
Luepas Kuka lohduttaisi nyytiä, siinä sanotaan viisaasti, että
...ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan.
...jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.
Vierailija:
Mietin siis myös, niin raadolliselta kuin kuulostaakin, myös lapseni ulkonäköä ja että onko hän " ruma" , sillä tavoin kuin nyt vauvasta voisi ajatella että on.
Vauvan vuoksi haluaisin käydä kerhossa, mutta itselle on henkisesti raskasta.
En ole luomuäiti, enkä kovaääninenkään.
Etsi se kerho, missä viihdyt. Vauvallesi ei ole mitään hyötyä sellaisesta kerhosta, missä äidillä on paha olla.
Et vain satu olemaan samanhenkinen sen kerhon ydinjoukon kanssa. Ei sitä tarvi surkutella, sellaista se vaan on.
Ainakin täälläpäin osa mammoista on tuntenut toisensa jo lapsuudesta asti, eivätkö todellakaan vaivaudu keskustelemaan uusien tulokkaiden kanssa.
Mitä jos ottaisit tavaksi yrittää aloitella keskustelua yhden tai kahden saman äidin kanssa niin tutustut heihin pikkuhiljaa, sen sijaan että yrittäisit jututtaa kaikkia.
Osa ihmisistä sitä paitsi vaikuttaa niin sisäänpäinkääntyneiltä (eivät hymyile, ota katsekontaktia), että vaikka heidän kanssaan lauseen, pari vaihtaisikin niin ei tee mieli jutustella pitempään. En nyt viittaa tällä ap:een vaan kunhan kommentoin yleisesti.
Tänään oltiin yhdessä uudessa kerhossa, ja tapasin siellä joitakin uusia äitejä. Osa oli siis vanhastaan tuttuja. Yksi uusi äiti sitten kyseli toisen lapseni ikää, ja kun sanoin sen, niin katsoi lastani ihmettelevä ilme kasvoillaan. Näin oikein, kuinka silmät kulkivat ensin lapsen päästä varpaisiin ja sitten varpaista päähän. Mun jutusteluhaluni tämän äidin kanssa loppuivat sillä kertaa siihen.
Ehkä teet jotain vastaavaa tiedostamattasi, mikä ei houkuttele muita äitejä keskustelemaan kanssasi. Nämä ovat pieniä asioita, mutta niillä on merkitystä.
että olet ulkopuolinen. Itse lopetin kerhoissa käymisen, kun en jaksanut tällaista.
Tolla perusteella mä en voisi käydä yhdessäkään perhekerhossa, puistossa tai harrastuksessa, missä on muita äitejä. Mä en oo kertakaikkiaan vielä törmännyt yhteenkään samanluontoiseen äitiin kun olen itse.
Haluaisin puhua useimmiten muusta kuin lapsista. Jopa politiikasta, päivänpolttavista kysymyksistä, urheilusta, tv-ohjelmista jne. Ei onnistu.
Sitten haluisin tutustua reippaisiin äiteihin, jotka hoitavat kotiin vähän " vasemmalla kädellä" , ilman turhia paineita. Jotka suhtautuisivat rennosti, hysterisoimatta myös lapsiinsa. Ei onnistu.
Toivoisin että äitikaverini lähtisivät kanssani viihteelle. Tosta vaan, puhelinsoitolla ja miehet jäisivät lasten kanssa. Ei onnistu.
Toivoisin myös, että äitikaverini olisivat kiinnostuneita pukemaan lapsensa ja jopa itsensäkin nätisti ilman, että sen nähtäisiin olevan jotain ihme brassailua tai esittämistä. Mutta eipä onnistu.
Silti käydään kaikissa mahdollisissa aktiviteeteissä. Ei vaan pysty olemaan neljää vuotta pelkästään kotona.
Ja tää meni nyt tavallaan aiheen vierestä, mutta toisaalta ajan takaa, etten itsekään ole samalla aaltopituudella muiden äitien kanssa.
Ulkonäöstä ei kannata kehitellä vikaa, mutta tietysti omia vuorovaikutustaitoja voi aina tarkastella ja tarvittaessa kehittää. Kyllä se omalta tuntuva porukka vielä löytyy!
Oikeastaan on aika hassua, että kuvitellaan saman elämäntilanteen riittävän tekijäksi, jolle perustetaan ystävyyssuhteita.
Eiväthän kaikki sinkkunaiset ole automaattisesti toistensa kavereita. Eivät siten myöskään kaikki pienten lasten äidit.
Joten älä ap liikaa murehdi ja " lue rivien välistä" . Ole oma itsesi, älä mielistele ketään kehumalla liikoja toisten vauvoja. Niissä kerhoissa voi viihtyä silläkin tasolla, että kuulee muiden juttuja ja näkee lapsensa leikkivän muiden lasten kanssa.
Ja kaverit voi hakea muualta.
ONHAN se ikävää, jos ei tunnu saavan kontaktia muihin, mutta siihen vaikuttaa niin moni asia.
Varsinkin ihan pienten lasten äidit tuppaavat olemaan reviiristään, itsestään jne. ihan tolkuttoman tarkkoja ja herkkiä. Niinkuin tässäkin ketjussa eräs totesi, että toisen äidin hänen mielestään liian tiivis katse riitti siihen, että juttu lopahti. Hehehehe...
b) oot jotenkin outo.
Valitse mieluisampi.