Lue keskustelun säännöt.
En osaa kertoa mitä minulle kuuluu jos kysytään!
03.09.2015 |
Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa ettei osaa ikinä kertoa mitä kuuluu jos joku kysyy?? Esimerkkinä jos näen vanhaa ystävää pitkästä aikaa ja hän kysyy kuulumisia niin en osaa oikein jäsentää mitä minulle kuuluu vaan vastaan jotain ympäripyöreää kuten "kiirettä pitäny töissä ja kotona lasten kanssa". Sitten vaihdan puheenaiheen nopeasti johonkin muuhun tai kuuntelen mielenkiinnolla miten ystävälleni kuuluu. Ja tätä tapahtuu vaikka elämässäni olisi uusi talo ostettu, lomamatka varattu ja muuta kertomisen arvoista!! En vain osaa puhua itsestäni! Sama jos kahvitauolla joku kertoo jostain asiasta joka on itsellenikin tapahtunut ja mistä olisi hauska tarina olemassa enkä vain osaa avata suutani ja kertoa! Hyvät jutut jää sanomatta ja ihmisillä yleensä on minusta sellainen kuva etten kerro omista asioistani eikä minua tunneta kovin hyvin :( Osaan kyllä avautua jos minulta kysytään tiettyjä kysymyksiä mutten osaa avautua muuten. Mistä tämä voisi johtua, muuten olen kyllä puhelias ja sosiaalinen :(
Kommentit (5)
Ei noihin yleensä sen kummempaa vastausta edes haluta, joten älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen kuulukaan avautua mitään. Just joku kiirettä pitää, paskaaks tässä on oikea vastaus.
Sano että "vähän parempaa kuin sulle."
Ei ole kyllä ongelma. Pääsääntöisesti kerron suuret linjat ja varsinkin jotakin hyvää: ihan hyvää meille kuuluu, lapset opiskelevat innoissaan ja töitä riittää. Poikakin kävi pitkästä aikaa kylässä miniäehdokkaan kanssa. Mukava tyttö.
Ja lisään sekaan, jos meneillään on oikeastikin jotakin murheenkryyniä: talon kanssa on kyllä ollut päänvaivaa, remppahommia tehty hihat rullalla.
Eli kerron hyvät ja huonot uutiset ihan ympäripyöreästi parilla lauseella niin, että niihin voi olla tarttumatta tai jatkaa keskustelua ja kääntää puheen myös kysyjän kuulumisiin. "Entäs teidän muksut? Mitenkäs sinä, oletko jo parantunut? Saitko auton korjattua?"
Joo, ja mä en erityisesti uskalla kertoa hyvistä asioista ettei kukaan ajattelisi mun leuhkivan, enkä negatiivisista, etteivät luule mua ikäväksi vinkujaksi, heh.
Ja mullakin on toi, että sitten osaan kyllä avautua jos joku kysyy jostain tietystä asiasta, mutta jos ei kysytä, niin en kyllä varmaan ikinä kerrokaan, en vaan osaa puhua pulputtaa ellei multa vartavasten sitä pyydetä :)