Arki väsyttää - kaksoset 12kk

syntymän jälkeen. En tiedä, että onko sulla muita lapsia kaksosten lisäksi, mutta itselläni on ollut kuin " lomaa" se, että oma esikoiseni on isovanhemmillaan joskus ja kotona on vain vauvat. Miehen kanssa pyöriteltiin peukaloita, kun oli niin " rauhallista" . No joo, ei ehkä lohduta kauheasti.



Itse kanssa välillä väsyn siihen, että korjaan jälkiä ja järjestän paikkoja miltei koko ajan ja silti on epäsiistiä. Pesen noin 3-5 koneellista pyykkiä päivässä, silitän, leivon, teen ruokaa, hoidan lapsia, imetän. Kaiken ohella mua stressaa, kun mulla on vielä tässä iässä aikanaan keskenjääneitä opintoja, jotka vainoaa mua koko ajan tossa tenttikirjojen muodossa. Mitään en ole jaksanut taas tehdä niiden eteen, vaikka järkikin sanoo, että tämän pitäisi tällä hetkellä riittää. Toiveena vaan on, että kun tästä lähden jossain vaiheessa töihin, niin en halua enää palata entiseen virkaani, vaan haluisin jotain uutta työtä, johon tartten nämä toisetkin opinnot päätökseen.



Ironista on, että jos saisin hoitaa " vain" näitä omaa kolmea lastani, niin sekin tutnuisi " suht helpolta" . Meillähän on miehellä vielä yksi lapsi enemmän, joka syntyi hänen aiemmasta liitostaan ja tämä lapsi on pääosin isänsä hoidossa eli meillä. Ja kun mieheni on koko ajan töissä, niin arvaa vaan, että kuka hoitaa....



Pitäisi kai vaan ajatella positiivisesti yms. Ja jos ei jaksa, niin ottaa rennosti. Ei siivoa vieraita varten, ei stressaa tarjoiluilla jos ei huvita tai jaksa tehdä mitään jne.

Bambi hyvä, et kai oikeasti pese 3-5 koneellista PÄIVÄSSÄ pyykkiä, tarkoititko 3-5 koneellista VIIKOSSA? (Toki pyykinpesutahtisi ei ole mun asia, mutta kun työn määrään olit tuskastunut..) Silittämisestä sun muusta ei niin välttämättömästä olen kyllä itse luopunut, leipomisesta nyt puhumattakaan, ja tosiaankin suosittelen kotitöiden kaatuessa päälle palkkaamaan vaikka vain pariksi tunniksi viikossa jonkun koulutytön tai -pojan apuun - lähimmän lukion seinälle vaan ilmoitus avuntarpeesta, taskurahan tarpeessa olevia opiskelijoita löytyy taatusti; auttaa ihmeesti kun joku toinen välillä imuroi, ripustaa pyykit, leikkii esikoisen kanssa, auttaa lasten pukemisessa tms. Ja ehdottomasti kannattaa sopia SÄÄNNÖLLISESTÄ avusta, auttaa kummasti jo etukäteen kun tietää, että huomenna on taas SE PÄIVÄ kun saa apua. Mun mielestä kannattaa todellakin sijoittaa vähän rahaakin omaan jaksamiseen!

Oli pakko tarttua toimeen ja vastata sinulle, meillä on 10v. 6v 4v ja kaksoset 1,5v. Oikeesti meidän koti näyttää tai ainakin näyttäisi kaatopaikalta koko ajan, jollen siivoaisi ja myös lapset siivoavat meillä.



Käyn myös jumpassa ja ajattelenkin aina kun siivoan ja kuljetan tavaroita paikoilleen, että se olisi ikäänkuin jumppaa. Mutta totuus on että niin 1v kuin 1,5vkin ovat vielä sellaisia että kulkevat koko valveilla oloajan edestakaisin ja kuljettavat jtk jonnekin kokoajan-niin miten olisi edes mahdollista pysyä siistinä jos 2-5 henkeä kuljettaa tavaroita ja yksi kuljettaa niitä takaisinpäin..jos jollakin on asiaa ratkaisu(JA) jään innolla kuuntelemaan

Keskustelu jatkuu...



Voihan sitä pyykkiä tulla, varsinkin kun vaihtaa lakanatkin säännöllisesti, niin kyllä siinä saa yhden jos toisenkin koneellisen pestä ennen kuin pyykkikorit on tyhjät..

Meillä on keväästä saakka ollut 6 kgn pyykkikone ja nyt on paljon mukavampaa, kun riittää, että pesee 1-2 koneellista päivässä. Lisäksi meillä on 5 pyykkikoria, vaaleat ja tummat 40, vaaleat ja tummat 60 ja käsipesu.. se joka ei lajittele, ei saa puhtaita vaatteita.. Puhtaat vaatteet laitan khh:n pöydälle kasoihin ikäjärjestykseen, jokaiselle on oma kasa, mikä pitää viedä omaan kaappiin. Eli mä en kerää vaatteita lattioilta.

Leluista, lehdistä, kengistä ja pyyhkeistä.. jos näen väärässä paikassa, esim lattialla lojumassa, en kerää sitä ylös, vaikka se sillä kertaa olisikin nopeampaa, vaan komennan sitä, joka on jättänyt..



Toivottavasti näistä meidän tavoista on hitusen apua ens alkuun isompien lasten kohdalla.. pikkukaksosiin näistä ei ole apua.. vielä..



Mulla on tapana olla paljon ulkona pikkusten kanssa, tavoite 2x2h, silloin lapset ei ehdi sotkea sisällä niin paljoa... ja iskä voi töitten jälkeen olla sen toisen 2h ulkona (ei toteudu meillä.:-()



Tuplanen

Meillä myös ensi viikolla 1 v. kaksoset..



Meillä on käytössä valjaat syöttötuoleissa ja (kamalaa myöntää) mä pidän pojat syöttötuoleissa kiinni kun esim itse syön tai valmistan ruokaa tai täytän tiskikonetta. Ei ne nyt ihan koko päivää ole niissä, mutta silloin kun leikit ei maita ja hommat meinaa mennä pelkäksi " omaan kotiin tutustumiseksi" ..



Lasten huoneessa nostan pojat pinnasänkyihin ja kasa leluja päälle, kun mun täytyy tehdä jotain muuta, enkä halua poikien sotkevan nopeammin kuin mä ehdin siivota.



Meillä on kukkaruukut päällystetty pahvilla ja lähes kaikki kaapit tungettu paperikiiloilla kiinni.



Meillä ei vielä ole, mutta voi olla että kohta tulee, vielä on siis harkinnassa laittaa portti lastenhuoneen oviaukkoon (samanlainen kuin rappusissa) niin ei pääsis pojat sotkemaan kuin omassa huoneessa.



Mulla on tapana tarjota jäätelöä vieraille ja kaupan pulla on ihan hyvää. Enkä selittele kenellekään... eikä kukaan ole kyllä kysellytkään..



Ruokaahan voi tehdä suuremman määrän kerralla ja pakastaa, tai ostaa valmiina..



Mä käytän teippivaippoja, niin ei tarvi riisua housuja ja sukkia kokonaan, vaan riittää että laskee " puolitankoon" .



Tumput ja huput säilytän puvun sisässä, niin ei ole ikinä mitään hukassa. Ja talvipuvut ja kengät ostin goretexiä ja reimatecia. Villahaalarit on yksiosaiset. Paksut Kivat kypärämyssy, ei pipoa ja kauluria erikseen ja rusettinauhoja leuan alle.. Tumputkin ostin reimatecia, ne on lämpimämmät kuin muun merkkiset, ei tarvi aluskäsineitä kuin vasta kovilla pakkasilla. Ja ei tarvi ähissä kuratumppujen ja -housujen kanssa..



Mitäs vielä? Ruokalaput on kaukalomalliset, enkä ole antanut lasten vielä itse syödä, ovat olleet ihan tyytyväisiä leipään ja maissinaksuihin.

Ja tuttipullot on vielä käytössä, me siirrytään mukeihin vasta myöhemmin...



Mä en edes yritä tehdä asioita samassa tahdissa kuin yhden vauvan vanhemmat. Me käydään aamupäivisin ulkona ja tavataan samalla tuttuja, mutten kutsu heitä meille kotiin tällä hetkellä. En jaksa siivota muitten sotkuja, hyvä kun omat.. Kerran viikossa käydään kerhossa ja viikonloppuisin kyläillään koko perheen voimin kun on kaksi aikuista hääräämässä, toinen hoitaa lapsia ja toinen keittää kahvia tai lämmittää saunaa.



Kovasti voimia toivottelen, mun viesti on nyt vähän kömpelö, mutta nyt ei oikein aivot toimi kunnolla, täytyy mennä nukkumaan..



tuplanen

Minusta kuulosti, että odotat itseltäsi ihan liikoja! Ethän sinä millään yksin jaksa/ehdi kaikkea tekemään. Mulla on kaksi lasta ennestään (7 ja 2) ja nyt kaksoset masussa. Nyt kun olen sairaslomalla enkä pysty nostelemaan mitään lattioilta yms ja muutenkin aika liikuntakyvytön, olemme miehen kanssa tehneet työjaon. Minä pidän päivän lapsista huolta, niin että saavat ruokaa ja pysyvät " tyytyväisinä" ja teen vain välttämättömän. Sitten kun mies tulee töistä, hän " etsii lattian" , siivoilee suurimpia ja tiskaa. Luulen, että kun kaksoset syntyy, työnjako pysyy suht samana. Lapset hoidetaan ensin, sitten levätään ja sitten tehdään kotitöitä niin paljon kuin jaksetaan.

Älä hyvä ihminen itseäsi työllä tapa! Juttele miehesi kanssa, että tällä hetkellä et jaksa. 1-vuotiaat ovat vielä niin isohoitoisia! Voi kun saisit jostain vähän apua että pääsisit lepäämään, talvesta tulee muuten tosi pitkä. Muista kuitenkin, että rankin vaihe on varmastikin juuri nyt ja " kohta se helpottaa" :-). Voimia!



t. muksuja2 rv 24+6

Arkirumba on melkoinen. Tänään jäi vielä toiset päiväunet väliin neuvolakäynnin takia ja nyt ovat väsyneitä ja kärttyisiä.



Itseänikin stressaa sekainen ympäristö. Eipä sille omalle luonteelleen mitään voi, vaikka sekaisuutta hiukan oppiikin sietämään niin välillä silti harmittaa. Joskus kun syön iltapalaa ja lapset pyörivät jaloissa, tuntuu ettei ole hetkeäkään omaa rauhaa. Mies on vielä tehnyt pitkiä työpäiviä ja kaikenlaista menoa hänellä ollut (auton laittoa ym.)



Olen myös etukäteen pohtinut ulos menon hankaluutta talvella, nyt on onneksi ollut lämmin eikä ole tarvittu paljoa vaatetta. Mitä sitten kun oppivat itse riisumaan...



Yksösten vanhemmat eivät kaikki ymmärrä kaksosarkea. Jotkut kaksoset myös provosoivat toisiaan tekemään kaikkea sellaista, mitä ei ehkä yksin tulisi tehtyä. Lapset ovat myös erilaisia, jotkut vaan tutkivat leluja tyytyväisinä mutta meillä on menty pää kolmantena jalkana jo monta viikkoa.



Kerro kavereille millainen rumba teillä on. Pyydä niitä kylään auttamaan ja sano että tuo omat pullat mukana. Tai osta iso keksipaketti vierasvaraksi. Ehtii sitä leipomaan taas sitten kun lapset on isompia. Pikkuhiljaa lapsetkin oppii auttamaan tavaroiden järjestelyssä, tehkää siitä hauska leikki.



Muista huolehtia itsestäsi. Seuraavan kerran kun saat " vapaata" niin mene jonnekin kahvilaan ja nauti leivoskahvit. Ota kuuri Beroccaa (b-vitamiinia) niin saat hiukan lisävoimia. Ulkona ihaile kaunista ruskaa ja nauti kirpeistä syyspäivistä. Kun lapset nukkuvat, sytytä kynttilä ja himmennä valot. Sekaisuus ei näy ja on mukava kömpiä miehen kainaloon:



Rutistus ja voimahali :)

Se on tarkeinta...muuten et jaksa yhtaan mitaan. Anna sotkujen olla, se on kaikki vain valiaikaista. Muutaman vuoden kuluttua asiat nayttavat jo paljon paremmmalta. Itsellani on 4v esikoinen ja 2v8kk kaksoset ja neljas vauva tulossa ensi kuussa. Vuosi pari sitten olin itse vastaavassa tilanteessa, en kestanyt sotkua ja sita tuli koko ajan lisaa, eika mies auttanut yhtaan...Talla hetkella en stressaa asiasta niin paljon ja en kiinnita asiaan enaa niin paljon huomiota, joten voin paljon paremmin.

Onko paikkakunnallasi MLL:n palveluja? Entapa jos puhuisit asiasta neuvolassa?

Ymmärrän tuntemuksesi täysin.Meillä on 2-vuotiaat pojanvesselit,jotka ehtivät tosiaankin joka paikkaan.En halua masentaa,mutta viimeinen vuosi on ollut tosi rankkaa.Ehtivät niin vikkelästi joka paikkaan.Hermoja kysyy joka päivä,mutta ovat kyllä suloisia lapsia.Jaksaamista sinulle!Voi,kun saisit jostain hoitoapua (=hengähdystaukoa itsellesi)

Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, sekamelska on pakko oppia hyväksymään. Olen kuitenkin helpottanut omaa oloani muutamalla pienellä järjestelyllä

- tavaroille on edes olemassa " oikeat paikat"

- olen ottanut ohjenuorakseni ajatuksen vie mennessä.

- koti on muotoutunut sellaiseksi, että kaikki, mikä on lasten ulottuvilla on helppo korjata. Esim kaikki, legot ja palapelit otan esille vain silloin, kun niitä oikeasti tutkitaan. Aluksi annoin lasten levittää legot 10 kertaa päivässä, ja aina olin yhtä tuskastunut niiden korjailemiseen ja niiden päälle astumiseen.

- Helpotin pukemista hankkimalla helpot, jokasään haalarit, jotka on nopea vetää päälle ja pois.

- Naulakko on pukemispaikan vieressä, ettei tarvitse kiikutella vaatteita minnekään.

- Pyrin aina samantien laittamaan astiat tiskikoneeseen niin ei astiavuori kasva. Omia ajatuksia on helpottanut kovasti se, että sanoo itselleen, minkä aika milloinkin on ja vaikka kuinka olisi huutoa tai kiukkua, hoitaa ajattelemansa asian pois " kalenterista"

- Meillä isäntä on tosi huolimaton, joka minua rassaa paljon enemmän kuin lapsien sotkut! Olkaa onnellisia jos teillä on siistit miehet!!! :) sekin helpottaa varmasti arkea tuhannesti

Sitten vielä tavaran paljoudesta, josta sain yksi kaunis syyspäivä tarpeekseni, ja siivosin kaikkien vaatekaapit ja kenkälaatikot. Heitin armotta kierrätykseen kaiken, mikä näytti huonolta, epäsiistiltä tms. Heitin samalla pois ison kasan lenkkareita, joita oli kertynyt nurkkiin ties minkälaisia ja kaikkea tavaraa astioista lähtien, mitkä kuormittivat ihan oikeasti ajatuksia. Nyt on kotona " helpompi hengittää" , kun tavarat eivät ole kuormittamassa arkea entisestään ja tarpeelliset jutut ihan oikeasti löytyvät paikoiltaan/-leen. Meillä esikoinen 3,5 v ja kaksoset 1,2 v. Yritän ajatella aina positiivisesti, ja kerron innoikkaille kyläilijöille vastassa olevasta " hallitusta kaaoksesta" . Sekin helpottaa, kun myöntää, ettei kaikkeen tarvitse revetä. Meidän koti on elämistä varten, ei asuntomessuja varten, enää... :) Jaksamista ja voimia.

Juuri kuuntelen, miten kaksoset avasivat kaapin, jossa on kynttilöitä. Onkohan steariini vaarallista syötäväksi... ;) Eli löytyypä vielä paikkoja, joita kuitenkin joutuu järkkäileen uudelleen.

Ymmärrän hyvin noita arkikyllästymistunteita, vaikkakaan ei ole vielä kokemusta kuin parikuukautisista kaksosista, esikoisen kanssa (kohta 3 v) olen kuitenkin ollut jo pitkään kotona, välillä tuntuu että ihan liian pitkään. Ekan vuoden nautin kovasti kun ei tarvinnut aamulla lähteä töihin, mutta nykyisin usein arki turhauttaa, kotitöitä on loputtomasti ja ne kyllästyttävät, ja pinna palaa esikoisenkin kanssa välillä. Mutta toki on onneksi paljon hyviäkin hetkiä :)

Tuli mieleen, että onko sun lähettyvillä mitään perhekerhoa tai avointa päiväkotia? Mä oon kokenut perhekerhon kerran viikossa mukavaksi. Toinen mitä mietin, että pärjäiskö jotkut sun kyläilemään tulevista kotiäitituttavista joskus hetken sun kaksosten kanssa, ainakin kun vähän kasvavat? Mä oon miettinyt itse, että pitäisi enemmän kotiäitituttavien kanssa katsoa toisten lasten perään, esimerkiksi leikkipuistossa vuoropäivin vapauttaa joku kauppareissulle tai kotiin lepäämään, kyllähän kai pari tuntia pystyy yksi aikuinen hoitamaan kolmeakin pientä. Mä olen alkanut kokea kotiäitien kahvikyläilyt välillä rasittaviksi vaikka olenkin luopunut tarjoamasta mitään keksipakettia kummempaa; oon vaan huomannut että oon ihan poikki kun on useampi lapsi kerralla pienessä kodissamme ja pitäisi yrittää samalla olla sosiaalinen; ja jutunaiheetkin pyörii lasten ympärillä - sekin usein turhauttaa, vaikka eipä mulla itselläkään sen ylevämpiä jutunaiheita päässä liiku...

Mutta sitä en halua sanoa, että opettele sietämään sotkua, olen itse lukenut tai kuullut sen ohjeen sata kertaa, mutta en jaksa uskoa voivani ihan rajattomasti kasvattaa sotkun sietokykyäni - koti on kuitenkin paikka missä vietän niin paljon aikaa, etten kestä jatkuvaa kaaosta, vaikka toki pieneen kaaokseenkin tottuu.

Voimia!

Mulla pojat kohta 8kk ja välillä on väsyttänyt niin, että itku tulee. Mullekin on sanottu, että anna sotkujen olla äläkä siivoa. Mutta en pysty elämään kaaoksen keskellä! Elo poikien kanssa on muutenkin aika härdelliä välillä niin mulle on ainakin tärkeää, että koti on edes kohtuullisen siisti ja tavarat paikoillaan.

Sotkun keskellä arki alkaa ahdistaa vielä enemmän. Siksi siivoan mieluummin kun lepään poikien päiväunien aikaan. Sotkuiseen kotiin ei ole kiva kutsua vieraitakaan, vaikka uskon kyllä, että kyläilijät ymmärtäisivätkin sotkun syyn. En vaan osaa enkä halua elää sotkun keskellä.

Vieraita jos on käynyt niin olen tarjonnut kaupan pakastepullia. Leipomaan en ole ruvennut.



Meillä ei lähellä ketään sukulaisia eikä kavereita, joten aika pitkälle ollaan kahdestaan miehen kanssa pojat hoidettu. Joskus kaipaisi enemmän omaa aikaa, mutta olen huono pyytämään apua.



Tiedän, että helpommallakin pääsisi, jos antaisi sotkujen olla ja pyytäisi isovanhempia hoitamaan poikia. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että kun itse olen lapsia halunnut niin ne kyllä itse hoidan. Tilauksessa tosin oli yksi lapsi kerrallaan. ;-)



Yhden kokonaisen päivän ja yön olen ollut pojista erossa ja kyllä täytyy sanoa, että oli ihanaa olla vaan. Ei tarvinnut huolehtia mistään ja oli hiljaista.

Olisi hyvä, jos sinullekin järjestyisi vapaa päivä. Saisit vähän kerätä voimia.

Kovasti jaksamista sulle!

mulla kaksoset 4v (a-tyttö+b-poika), oi mikä ihana ikä ;). Muistan todellakin miten loppu olin sinä kesänä kun täyttivät 1v. Alku vielä meni kun olivat vauvoja vaikka toisella olikin koliikkia mutta sitten kun univelkaa rupesi kerääntymään ja nukkuminen oli yhtä tappelua kuten myös syömiset,liikkumiset jne.... En todellakaan tavannut muita äitiä enkä jaksanut raahata lapsia minnekkään.Minäkin olin " kateellinen" niille jolla vaan yksi lapsi ja toivoin kaikille tutuille kaksoset (varsinkin niille jolla aina oli hyvät " ohjeet" miten mun pitäisi tehdä jne) jotta ymmärtäisivät mitä elämä kaksosten kanss voi olla!



Tilanne helpottui kun menin osittain takaisin töihin kun lapset olivat 1,5v, ihanaa saada puhua muita juttuja muitten aikuisten kanssa!!! Edelleen teen osittaista niin että pk-päiviä on viikossa n3kpl.



Niin ja edelleen meillä koti ei kovin siistissä kunnossa, en kertakaikkiaan jaksa! Kaksoset todellakin ovat omaa luokkansa, yllyttävät toisiaan ihan hulluihin juttuihin.Keksivät vaikka mitä. Viime vuoden aikana ruvenneet myös tappelemaan keskenään... Mutta nyt olen todella iloinen että heitä on kaks koska en ikimaailmassa jaksaisi nyt hoitaa vauvoja uudestaan, lapsiluku meillä todellakin täynnä;)

mullakin oli juuri siinä vuoden kieppeillä tosi raskasta. Odotin vain koska pääsen töihin lepäämään. Aloitinkin työt kun kaksoset olivat 1v1kk. Olen tosin osittaisella hoitovapaalla. Meillä ainakin arki helpottu huomattavasti kun pääsin välillä töihin pois kodin sekamelskasta.

Kuten joku edellä kirjoitti, sekamelskaan tottuu. Pyritään aina illalla ennen nukkumaan menoa korjaamaan lelut pois lattialta yhdessä lasten kanssa. Lapsista se on oikein mukavaa kerätä kirjoja ja leluja.



Tsemppiä!

hopsi ja kaksikko 1v9kk

Jostain on vaan ihan pakko tinkiä, jos meinaa jaksaa. Joka asiassa siitä mistä aita on matalin. Itse olen rytmittänyt päivän niin, että muksujen aamupuuron jälkeen teen pikasiivouksen, laitan ruokaa tai pyykkejä ja muksut istuu sen aikaa syöttötuoleissa. Ruokaa teen isompia satseja niin, että samaa syödään 2-3 päivää. Tylsää, mutta helpottaa arkea. Perussiisteyttä yritän pitää aina " siinä sivussa" yllä. Sillä aikaa kun ruoka lämpenee mikrossa, saan yllättävän paljon aikaiseksi ;D!?

Leipomisen olen unohtanut lähes kokonaan, kaupasta saa tosi hyviä raakapakasteita (esim. Kotiuunin tuotteet), jotka on nopeita tyrkätä uuniin. Niitä pussitolkulla pakkaseen. Ja olenpa kyllä ihan reilusti pyytänyt myös vieraita tuomaan pullaa mukanaan, etenkin kun useimmiten ovat kutsuneet itse itsensä ;).

Tuo pukemisrumba on sitten taas oma juttunsa ja käy kyllä työstä. Siihen ei ole oikeastaan muita vinkkejä kuin mahd. yksinkertaisesti puettavat vaatteet? Toiselle jotain mieleistä tekemistä/tutkittavaa siksi aikaa kun toista puetaan? Toivotaan paljon sadepäiviä, että saa luvan kanssa olla sisällä ;)?

Voisitko ajatella jollain keinolla sulkevasi vaatelaatikot? Meillä on teipattu puoli huushollia ja poistettu vetimiä ovista juuri siitä syystä etteivät saisi ihan joka kaapin ovia auki. Ja joo, kaikki on nostettu pois pienten käsien ulottumattomiin, pääsee paljon helpommalla.

Miehesi kanssa voisit kyllä jutella (ellet ole jo?) ja kertoa tarvitsevasi ihan sitä omaa aikaa. Itsellä ei ole sen kummempia rientoja kodin ulkopuolella, mutta iltakävelykin tuulettaa kummasti aivoja tai vaihtoehtoisesti laitan miehen ja lapset pihalle. Kehottaisin myös pyhittämään muksujen päiväuniajat ihan kokonaan itselle. Nukut, luet, syöt tai palstailet sen aikaa etkä piruvie vaan välitä niistä vaatteista siinä lattialla ;). Siivoat sitten kun mies tulee kotiin tai pistät miehen siivoamaan.

Mutta jaksan vaan ihan oikeesti uskoa, että mitä pidemmälle mennään ja muksut kasvaa, niin helpottaa. Tää eka vuosikin (meillä muksut myös pian 12kk) meni sellaista vauhtia, että johan nuo kohta lentävät pesästä ;). Jaksamista sinne arjen pyöritykseen ja muista, siitä mistä aita on matalin ;)!

pärde:

Hei. Nyt olisi tarvetta vertaistuelle. Mä tajusin just olevani aivan väsyksissä tähän arkirumbaan, enkä käsitä, miten ihmeessä tulen jaksamaan pyörittää tätä sirkusta koko syksyn ja talven!

Musta tuntuu (tai siis ei tunnu vaan asia on todella näin) että jotta kodin saa pysymään siedettävän näköisenä, niin koko ajan on pakko tehdä kotitöitä. Nyt kun lapset nukkuvat, niin pitäisi kerätä ulkovaatteet eteisestä ja pyyhkiä kurat pois vaunuista, vaatteista, lattioilta, siivota ruokailun jäljen pois keittiöstä, joka muutenkin näyttää taas kaatopaikalta, pestä pyykkiä, viikata kuivat, syödä itse jne. Lista on loputon ja tehtävämäärä vain lisääntyy.

Miten ihmeessä saan arjen sujumaan??? Meillä käy sukulaistyttö siivoamassa kerran viikossa, mutta ei se paljon auta. Muista sukulaisista ei ole mitään apua, pitkin hampain joku saattaa suostua ottamaan lapset hoitoon pariksi tunniksi, jolloin ehkä juuri ja juuri ehtii käymään kaupassa.

Pahinta on ehkä tuo ulkoilun aiheuttama stressi. Enin aika kuluu pukemiseen ja uudelleen pukemiseen ja sitten taas riisumistappeluihin.

Ja kaikki vaatteet lojuvat ympäri taloa, kun kaksoset ovat oppineet avaamaan laatikot ja repimään vaatteet lattioille. Turhauttavaa!!

Huomaan olevani niin kateellinen ystävilleni, joilla on vain yksi lapsi tai kaksi eri ikäistä lasta. He käyvät toistensa luona kahvilla ja kylässä useasti viikossa ja treffailevat kaupungilla. Meitä pyydetään kylään ehkä n. kerran kuussa, mutta meille kaikki kyllä haluaisivat tulla kylään kerran viikossa-kahdessa. Sekin stressaa, kun pitäisi olla jotain tarjottavaa. Missä välissä mä sellaisia loihdin??

Mies on kyllä kultainen ja tekee osansa ja antaa vapaata kun sitä pyydän. Mutta kun oma vapaa-aikakin on sitä, että ryntää kaupunkiin hankkimaan lapsille talvivaatetta ja suurempia sisävaatteita. Ja sitten taas kaaoksen keskelle kotiin :)

Tämä on nyt kyllä melkoista vuodatusta, mutta kun kertakaikkiaan nyt tuli henkinen väsymys. Olisi ihanaa edes hetki nauttia kahvikupillinen rauhassa, siistissä kodissa.

huomenna on varmaan jo parempi päivä. Ainakin ollaan jo lähempänä ensi kesää ;)

Pärdeliini

On ollut ihanaa lukea viestejänne. Kun tietää, ettei ole ainut, jolla pinna on piukassa ihanien ja toivottujen lastensa kanssa :)

Nyt on taas ihan ok olo, kun tuossa sai yhden yön nukuttua 6 tuntia putkeen. Luksusta! Ja yhtenä iltana olin pienellä kävelyllä. Satoi vettä ja oli pirun pimeää, mutta kyllä teki hyvää.



on tämä äitiys kyllä yhtä vuoristorataa!



iloista viikonloppua,

pärdeliini

Ihan ykkösjuttu on vaatia kunalta kodinhoitajaa avuksi!! Ennekuin itse aivan uuvut.

Kodinhoitajat eivät siivoa, mutta hoitavat tenavia,laittavat ruokia jne.

Parempi ajoissa vaatia/hankkia apua kuin sit vasta kun on itse ihan sippis.

Kokemusta on!!Itse sairastuin vakavaan reumaan, kun kundit olivat 3 kk.

Ehkäsen olisi voinut välttää,jos olisin ajoissa hakenut apuja...