Muita, jotka tajuaa vasta jälkikäteen, mitä esim. toisen ilkeilyyn olisi kannattanut vastata?

Joo kyllä meitä on, harmittaa ku vasta myöhemmin välähtää. Asiassa on kuitenkin se toinenkin puoli, että tällä ilkeilijällä ei oo itsellään kaikki kunnossa, kateus vaivaa tms.

Kuulostaa tutulta.

joo. olisi pitanyt vetaa kiusaajia turbaaniin. toki olisi itse joutunut ongelmiin, mutta pienemoi paha se olisi ollut

Oma kokemukseni on, että suurin osa ihmisistä menee aivan äimäksi ja keksii nasevan vastauksen jälkikäteen. Syitä vähintään kaksi:

1. on niin harvinaista, että joutuu suoran piikittelyn kohteeksi, joten sellaiseen ei ole harjaantunut

2. tila vastaa jollain tapaa samaa, jossa eläimetkin jäätyvät paikoilleen, kun tulevat uhatuiksi. Tällä on jotain tekoa pelkomekanismien kanssa. se henkisesti paikoilleen jäätyminen on siis sukua fyysiselle hiirenhijaa paikoillaan olemiselle ja siksikin siitä on vaikea päästä eroon, koska se on niin primitiivinen, lähes refleksiä muistuttava itsensä suojelukeino

Olen ymmärtänyt asian niin että ei kannata jäädä miettimään mitään vaan heti heittää vastapalloon sanoo täydellinen ihminen ja katsoa ivallisesti. Pääasia on että vastaa huutoon edes jotenkin.

Mä oon miettinyt, pitäiskö noissa tilanteissa yrittää pelata aikaa kysymällä toiselta "anteeks, mitä sä just sanoit?!"

up

Yleensä paras on sanoa, että olipa ilkeästi sanottu. Tämä ainakin aikuisille toimii muiden kuullen sanottuna. Kasvojen menetys uhkaa silloin ilkeilijää itseään. Näin sanomalla ei kuitenkaan alennu kiusaajan tasolle itse vaan näyttää peiliä.

Yleensä ilkeät ihmiset ovat pelottavia. En halua tilanteen kärjistyvän. Jälkikäteen sen sijaan työstän päässäni ilkeitä fantasioita mitä kusipäälle voisi tehdä.

Tajuan heti että ilkeilijälle kannattaisi vastata jotain, mutta pelon takia en uskalla. Kotona vanhemmat olivat heti tukassa kiinni, jos lasten käytös ärsytti. Se on jättänyt jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan heti että ilkeilijälle kannattaisi vastata jotain, mutta pelon takia en uskalla. Kotona vanhemmat olivat heti tukassa kiinni, jos lasten käytös ärsytti. Se on jättänyt jälkensä.

Edelleen olen sitä mieltä, että on varminta vain pyrkiä mahdollisimman nopeasti poistumaan epämiellyttävään suuntaan kehittyvistä tilanteista.

Ylipäätään olisi varmaan tehokasta kuitata ilkeily edes jotenkin, vaikka toteamalla "haista sinä paska". Mutta monellako on esimerkiksi töissä varaa reagoida selkärangasta, jos joku kohtelee asiattomasti? Äkkiä huomaat olevasi tilanteessa ainoa syytetyn penkillä, kun käsketään vain kestää hurttia "huumoria".

No joo, on kyllä ihan inhimillistä tällainen. Siinä varsinaisessa tilanteessa voi olla monta tekijää mitkä vaikuttavat niin ettei viitsi ns. puuttua. Itsellekin esimerkiksi tullut myöhemmin tajuntaan se, että seurustelin itseasiassa todella myrkillisen kaverin kanssa. Tätä ennen annoin hyvin paljon anteeksi kaiken koska tiesin tämän hmisen kokeneen väkivaltaa sekä perheen että koulun kautta (olin itseasiassa hänen ensimmäinen oikea kaveri), mutta hänen yltiönegatiivinen käyttäytyminen heijastui myös minuun niin että kritisoi kaikkea omia tekemisiäni. Hyvin pitkään siedin tätä vain sillä perusteella, että hän on "sosiaalisesti rajoittunut", mutta nyt varsinkin aikuisena olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse sietää moista kakkaaa.