Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua esitellä minua perheelleen
21.03.2022 |
Hei, mitä mieltä olette, milloin seurustelukumppani pitäisi esitellä perheelle ja ystäville? Itsellä on nyt puoli vuotta seurustelua takana. Tiedän, ettei se ole paljon, mutta silti tuntuu kuin mies jotenkin häpeäisi minua eikä halua kenenkään tuttunsa tai läheisensä näkevän meitä yhdessä. Tunnen itseni erityisen loukkaantuneeksi, kun miesystäväni kuitenkin koko ajan viettää aikaa veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa kolmestaan. Ikinä ei ole ollut puhetta, että minäkin tulisin mukaan. Muutenkin veljen tyttöystävä on kuin perheenjäsen, hän on kaikilla perheillallisillakin mukana. Tuntuu ikävältä, kun toinen saa noin paljon lämpöä osakseen, vaikka onhan hän ollut pidempää kuvioissa mukana. Tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi ja luulen että tulen tulevaisuudessakin olemaan ulkopuolinen, jos tämä suhde nyt ylipäätään tulee kestämään.
Kommentit (58)
Kun selvisi, että seurustelukumppanini tai paremmin tapailukumppani pyrki eritavoin välttelemään tilanteita, joissa hän joutuisi kohtaamaan ihmisiä, jotka tietävät tai majd. tuntevat hänet, niin luulen, että olen onnekas kun hälytyskellot alkoivat sisälläni soida. - Ei tuntunut luonnolliselta, että kun menimme vaikka yhdessä syömään purilaisia, niin se tarkoittu autokaistalta haettuja purilaisia, jotka piti syödä autossa. - Vaikka minusta olisi ollut kiva syödä samaiset purilaiset vaikka ulkona terassilla, kun oli kaunis kesäpäivä. Tai kuinka hän halusi syödä pizzaa= Tilata pizzaa ja halu syödä ne minun luonani ei missään nimessä hänen luonaan. Tai mennä kirjastoon. = Minä menen kirjastoon ja hän halusi odottaa autossa.... Mennä vaateostoksille ja nähdä ystäväparikuntani samalla ja mennä yhdessä kaville ( toisen tiedin opiskelevan samaa alaa kuin tapailukmppanini oli kertonut opiskelevan) niin kauhua hösäys,ettäenkö kuitenkin vosi tilata vaatteeni netin kautta..... Tai tarviko ao vaatteen ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on toinen nainen ja se toinen olet sinä.
Olet todellakin se toinen nainen. Hyväksy se tai heitä heipat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole nähnyt mieheni sukulaisia/perhettä koskaan. Tai no kerran näin hänen siskonsa nopeasti vaan. Hänen veliään en koskaan. Ei mua oikeastaan haittaakaan. Ei tuo mies niitten kanssa toimeen tulekaan. Näkee heitä silloin jos on hautajaisia tms "pakollisia" tapaamisia.
Miehesi lienee aikamoinen velmu jos ihan koko suvun kanssa huonit välit.
Ei ole mikään velmu. Ihan mukava ja rakastettava mies on. 16 vuotta oltu jo yhdessä.
16 vuotta käytetty yhdessä, mukavan mieheni kanssa, joka ei tule toimeen sukunsa kanssa.
Mitä sitten? En rupea tässä avaamaan syitä sille.
Niinpä, huonoja syitä ei tahdo viitsiä paljon selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe? Siis lapset? On hyvä odottaa.
Ja sukulaisiahan ei tarvitse nähdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Useampi on kysynyt, millainen perhe miehellä on. Hänellä on kertomansa mukaan todella lämmin ja rakastava perhe. Olen itsekin kuullut, kuinka mies monesti iltaisin juttelee puhelimessaan vanhemmilleen. Puhelut kestävät aina melkein tunnin ja kaikki mahdollinen tulee käytyä läpi. Minusta ei silti ilmeisesti ole koskaan ollut juttua. Tämäkin tuo mieleen, että hän pitää minua väliaikaisena, kun kaikesta muusta näköjään puhutaan ja pitkään, mutta minusta ei kehdata sanoa sanaakaan.
Itsekään ei ole esitellyt miestä perheelleni, mutta minulla on sentään hyvät syyt ja olen ne miehelle selittänyt. Perheeni on käytännössä hänen perheensä vastakohta: impulsiivisuutta, epäsosiaalisuutta ja mielenterveysongelmia. En tiedä, miten perheeni ja mies reagoisivat toisiinsa, enkä uskalla vielä ottaa riskiä.
Ap
Tästä ilmenee epäsuorasti myös syy, miksi olet jäänyt tuollaiseen suhteeseen. Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä vaikkapa Väestöliiton maksuttomiin palveluihin. Saat ulkopuolisen näkökulman ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itsekään ei ole esitellyt miestä perheelleni, mutta minulla on sentään hyvät syyt ja olen ne miehelle selittänyt. Perheeni on käytännössä hänen perheensä vastakohta: impulsiivisuutta, epäsosiaalisuutta ja mielenterveysongelmia. En tiedä, miten perheeni ja mies reagoisivat toisiinsa, enkä uskalla vielä ottaa riskiä."
Eihän tässä tilanteessa ole mielestäni mitään ihmeellistä. Haluat itse esitellä hänet omalle suvullesi vasta myöhemmin, hän tekee samoin. Todennäköisesti luuleekin sinun haluavan niin. Ota rohkeasti asia puheeksi.
Minä jätin yhden tyypin jo kolmen kuukauden jälkeen, kun en ikinä tavannut Ketään hänen ystävistään, tutuistaan saatikka perheenjäsenistään. Ja käsittääkseni ne ovat normaaleja ihmisiä eikä mitään mt-hulluja joita kannattaisikin vältellä.
Eli ei minua häpeillä ja salailla. Jos alan jonkun kanssa kehittää suhdetta ja tutustua, niin kyllä se vain normaalia, että ollaan muidenkin kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitä normaali elämä on. Ei mitään salaisessa kuplassa elämistä.
Ei hyvältä kuulosta Apn tilanne. Itsekin olisin hämilläni ja loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on suuret odotukset miehesi perheestä ja miten olisit osa lämmintä, herttaista perhepiiriä sen uusimpana jäsenenä. Voin vai kuvitella, millaista idylliä ja turvaverkostoa pyörittelet mielessäsi ja asetat haaveissasi itsesi moneen sukutapahtumaan mukaan. Uskot kaiken, mitä sinulle kerrotaan miehen veljen tyttöystävästä ja mieskaverisi hyvin yksipuolisista kuvauksista omista vanhemmistaan. Hälytyskellot kun soivat jo siinä vaiheessa, miten usein mies pitää yhteyttä vanhempiinsa ja niin pitkät puhelut. Ei vaikuta ihan siltä, että äiti olisi päästänyt irti saati vanhemmat muutenkaan luottaisivat poikansa pärjäävän itsenäisesti.
MIkä kiire sinulla on tavata miehesi perhe? NAuti vapaudesta, jota voit vielä nauttia ja elätte vain toisillenne Sitten kun mukaan astuu muu suku myös välinne muuttuvat. Miten voit sanoa äitiään palvovalle mieskaverillesi, että äiti on hankala ihminen. Tutustu mieheesi ja sitten kun teillä on asiat selkeämmät on aika kohdata paljon muutakin,
Pisin suhteeni on ollut kuusi vuotta, toiset vähän lyhyempiä, mutta vuosien mittaisia kuitenkin. Eivät vanhempani ole näitä miehiä tavanneet. Äidilleni olen aina heistä puhunut, isä ei välttämättä edes tiedä, että minulla on romanttista elämää.
Ei vain ole sellaiset välit heidän kanssaan, että haluaisin heille avata sen tärkeimmän asian ja ihmisen elämässäni. Kaikessa on aina arvosteltu ja vähätelty, vaikka nykyisin näennäisen hyvät välit onkin ja minun voi kuulla puhuvan äitini kanssa puhelimessa pitkään ja hymyssä suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä perhe kohdistaa häneen odotuksia parisuhteensa suhteen? Ehkä hän on ollut sinkkuna pitkään eikä siksi osaa tai halua tuoda kumppania perheensä nähtäväksi koska se muuttaisi myös heidän suhtautumistaan häneen itseensä? Ovatko aikaisemmat tyttöystävät esitelty perheelle? Tai sitten mies vain odottaa jotain.... Parempaa?
Olisin itsekin loukkaantunut. Kannattaa ottaa asia puheeksi miehen kanssa.
Mä en ole esitellyt miehiä perheelleni ennenkuin olen ollut varma, että suhde tulee kestämään vuosia. Yleensä siinä vaiheessa, kun ollaan ruvettu suunnittelemaan saman katon alle muuttamista. Puoli vuotta on mulle tosi lyhyt aika. Miniäni esiteltiin mulle, kun menivät kihloihin. Olivat seurustelleet sitä ennen 3 vuotta. Nyt ovat olleet jo yli 10 vuotta naimisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit tyytyväinen, kun sun ei tarvi olla sukulaisten kanssa tekemisissä, saat pitää vain sen parhaimman palan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole nähnyt mieheni sukulaisia/perhettä koskaan. Tai no kerran näin hänen siskonsa nopeasti vaan. Hänen veliään en koskaan. Ei mua oikeastaan haittaakaan. Ei tuo mies niitten kanssa toimeen tulekaan. Näkee heitä silloin jos on hautajaisia tms "pakollisia" tapaamisia.
Miehesi lienee aikamoinen velmu jos ihan koko suvun kanssa huonit välit.
Ei ole mikään velmu. Ihan mukava ja rakastettava mies on. 16 vuotta oltu jo yhdessä.
16 vuotta käytetty yhdessä, mukavan mieheni kanssa, joka ei tule toimeen sukunsa kanssa.
Mitä sitten? En rupea tässä avaamaan syitä sille.
Niinpä, huonoja syitä ei tahdo viitsiä paljon selitellä.
Ei vaan en halua, että minua tunnistetaan täällä.
Kyllä muakin hävettäis esitellä sinun näköinen huor... antelias vanhemmilleni.
Itse tuskin tulen koskaan tapaamaan miesystäväni perhettä, koska hän ei ole enää aikuisiässä ollut ollenkaan yhteydessä lapsuuden perheeseensä. Omat vanhempani miesystäväni on jo tavannut, mutta en häntä kaikkiin perheillallisiin voi kutsua koska isäni vierastaa miesystävääni vielä liikaa.
Olen ehkä outo, mutta tuossa tilanteessa itse kysyisin asiasta mieheltä ennen kuin mammoilta.
Mikä ihme siinä puhumisessa on niiiin vaikeaa?
Ehkä hän häpeää perhettäsi. Keskustele asiasta ja ellei esittele niin vaihda miestä.
Useampi on kysynyt, millainen perhe miehellä on. Hänellä on kertomansa mukaan todella lämmin ja rakastava perhe. Olen itsekin kuullut, kuinka mies monesti iltaisin juttelee puhelimessaan vanhemmilleen. Puhelut kestävät aina melkein tunnin ja kaikki mahdollinen tulee käytyä läpi. Minusta ei silti ilmeisesti ole koskaan ollut juttua. Tämäkin tuo mieleen, että hän pitää minua väliaikaisena, kun kaikesta muusta näköjään puhutaan ja pitkään, mutta minusta ei kehdata sanoa sanaakaan.
Itsekään ei ole esitellyt miestä perheelleni, mutta minulla on sentään hyvät syyt ja olen ne miehelle selittänyt. Perheeni on käytännössä hänen perheensä vastakohta: impulsiivisuutta, epäsosiaalisuutta ja mielenterveysongelmia. En tiedä, miten perheeni ja mies reagoisivat toisiinsa, enkä uskalla vielä ottaa riskiä.
Ap