Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua esitellä minua perheelleen
21.03.2022 |
Hei, mitä mieltä olette, milloin seurustelukumppani pitäisi esitellä perheelle ja ystäville? Itsellä on nyt puoli vuotta seurustelua takana. Tiedän, ettei se ole paljon, mutta silti tuntuu kuin mies jotenkin häpeäisi minua eikä halua kenenkään tuttunsa tai läheisensä näkevän meitä yhdessä. Tunnen itseni erityisen loukkaantuneeksi, kun miesystäväni kuitenkin koko ajan viettää aikaa veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa kolmestaan. Ikinä ei ole ollut puhetta, että minäkin tulisin mukaan. Muutenkin veljen tyttöystävä on kuin perheenjäsen, hän on kaikilla perheillallisillakin mukana. Tuntuu ikävältä, kun toinen saa noin paljon lämpöä osakseen, vaikka onhan hän ollut pidempää kuvioissa mukana. Tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi ja luulen että tulen tulevaisuudessakin olemaan ulkopuolinen, jos tämä suhde nyt ylipäätään tulee kestämään.
Kommentit (58)
Minä en ole esitellyt nykyistä aviomiestäni sukulaisilleni.
Johtuu siitä, että en ole nykyisin tekemisissä sisarusteni kanssa, jotka on tosi myrkyllisiä.
Vanhempamme ovat kuolleet.
Liitto on toinen molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet mieheni kanssa naimissa 27 vuotta. Meillä on aikuiset lapset, omakotitalo ja yhteistä elämää takana melkein 30 vuotta.
Miehen suku ei tiedä mitään minusta ja lapsista. Vain miehen vanhemmat tietävät, muille ei meistä ole kerrottu.
Weird.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kysy mieheltä suoraan?
Mielessäni on kaksi skenaariota sille mitä tapahtuisi jos kysyisin. Ensimmäinen vaihtoehto olisi se että mies aloittaisi kauhean selittelyn siitä, miten on hyvä edetä hitaasti. Toinen mahdollisuus on että mies tekisi koko kysymyksestä vitsin ja minulle tulisi tunne että olen niin mitätön, ettei hän edes voisi ajatella esittelevänsä minut jollekin. Näin on itse asiassa toisessa yhteydessä käynytkin, mies nauroi vakavalle kysymykselleni ja minä tunsin olevani maailman mitättömin olento. Itkin silloin viikon ja meinasin jättääkin miehen, mutta hän sai minut joillain sanoilla muuttamaan mieleni. En halua samaan tilanteeseen enää uudelleen, siksi en uskalla enää puhua mistään kovin henkilökohtaisesta tai yrittää viedä keskustelujamme vakavampaan suuntaan. Olemme kuitenkin ihan onnellisia silloin, kun puhumme töistä, säästä tai arjen tapahtumista. En halua särkeä niitä onnellisia hetkiä.
Ja olet valmis hyväksymään suhteen, jossa kaikki vakava onkin vain vitsi?
Mikäpä siinä, kunhan tajuat mitä olet tekemässä.
Mulla yksi sukulainen ei esitellyt vaimoaan (nro 2) juurikaan. Eikä vaimo ja mies lapsiaan toisilleen. Sitten mies kuoli. Vaimo oli surun murtama.
Oli erikoiset hautajaiset. Aloitettiin esittelemällä tässä on vainajan lapset 1,2,3. Tässä vaimon lapset 3,4,5. Eivät edes täysikäisiä kaikki. Samalla muut ystävät ja sukulaiset esittelivät toisiaan.
Taisivat keritä olla naimisissa 3 vuotta ennen hautajaisia…
Vierailija kirjoitti:
Saat täällä vastaukseksi, että häpeää esitellä perhettään sinulle... oikeasti ei ota sinua tarpeeksi vakavasti. Muutenhan ei vasitella loukkaisi tunteitasi. 6 kk on epäilyttävän pitkä aika, ettei edes veljelleen voi esitellä. Et kuulu samaan lahkoon tai ehkä edes kirkkoon vai mistähän on kyse? Joka tapauksessa, et kelpaisi miehen perheelle eikä hän ääliönä ole tosissaan kanssasi. Siitä kenkä puristaa.
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että hänellä on jo tyttöystävä/avovaimo/vaimo, jonka hän perheelleen on esitellyt ja joka on mukana tapaamassa perhettä ja viettämässä aikaa heidän kanssaan. Siitä saattaisi tulla vähän jotain sanomista jos veisi sinutkin sinne samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä melkein sama tilanne yli 6kk takana, siskon olen ohi mennen tavannut, Mummon luona myös kerran käynyt ja heistä kovasti tykkäsin, hekin kuulemma minusta. Toisia tapaamisia pyynnöistä huolimatta ei kuitenkaan ole tullut. Nyt kumppani viettämässä Juhannusta sukunsa kesätiloilla, minua ei huolittu mukaan koska kuulemma ei kellään siellä ole kumppaneita mukana. Kyselyiden perusteella ihan normi suku.
Vanha aloitus kaivettu esiin. Ehkä ap:n tapaus on jo taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pappatunturi.
Kyllähän sellaisella voi ajaa mutta jos sukulaiset tai tuttavat näkee niin saa hävetä silmät päästään.
Vierailija kirjoitti:
Olet pappatunturi.
Kyllähän sellaisella voi ajaa mutta jos sukulaiset tai tuttavat näkee niin saa hävetä silmät päästään.
Älyn arvostus hoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljekset kilpailevat aina ja kaikesta. Tuttua.
Ei kai puolen vuoden tuttavuuksia kelleen vielä esitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin yhden tyypin jo kolmen kuukauden jälkeen, kun en ikinä tavannut Ketään hänen ystävistään, tutuistaan saatikka perheenjäsenistään. Ja käsittääkseni ne ovat normaaleja ihmisiä eikä mitään mt-hulluja joita kannattaisikin vältellä.
Eli ei minua häpeillä ja salailla. Jos alan jonkun kanssa kehittää suhdetta ja tutustua, niin kyllä se vain normaalia, että ollaan muidenkin kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitä normaali elämä on. Ei mitään salaisessa kuplassa elämistä.
Ei hyvältä kuulosta Apn tilanne. Itsekin olisin hämilläni ja loukkaantunut.
No sulla oli nopeaa toimintaa. Tuossa vaiheessa en viedä edes kertoisi mistään taipailusta kellekään, kun on vielä niin alussa saatikka alkaisin esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä melkein sama tilanne yli 6kk takana, siskon olen ohi mennen tavannut, Mummon luona myös kerran käynyt ja heistä kovasti tykkäsin, hekin kuulemma minusta. Toisia tapaamisia pyynnöistä huolimatta ei kuitenkaan ole tullut. Nyt kumppani viettämässä Juhannusta sukunsa kesätiloilla, minua ei huolittu mukaan koska kuulemma ei kellään siellä ole kumppaneita mukana. Kyselyiden perusteella ihan normi suku.
Sinulle on kerrottu emävale. Minkälainen suku ei muka ota kumppaneitaan mukaan juhannuksen viettoon? Hän on valehdellut suvulleen sinusta ja sinulle suvustaan. Et edes voi tietää missä hän on oikeasti juhannustaan viettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet mieheni kanssa naimissa 27 vuotta. Meillä on aikuiset lapset, omakotitalo ja yhteistä elämää takana melkein 30 vuotta.
Miehen suku ei tiedä mitään minusta ja lapsista. Vain miehen vanhemmat tietävät, muille ei meistä ole kerrottu.
Onko miehesi suku romaneita?
🇺🇦🇮🇱
Ei halua varmaankaan pahoittaa vaimonsa mieltä.
Kyllä se hälytysmerkki on. Jis sinulka on itsekunnioitusta, älä roiku hänessä. Etsi joku, kuka halua olla sinun kanssa. Kenelle olet elämäni lottovoitto ja kuka arvostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä melkein sama tilanne yli 6kk takana, siskon olen ohi mennen tavannut, Mummon luona myös kerran käynyt ja heistä kovasti tykkäsin, hekin kuulemma minusta. Toisia tapaamisia pyynnöistä huolimatta ei kuitenkaan ole tullut. Nyt kumppani viettämässä Juhannusta sukunsa kesätiloilla, minua ei huolittu mukaan koska kuulemma ei kellään siellä ole kumppaneita mukana. Kyselyiden perusteella ihan normi suku.
Sinulle on kerrottu emävale. Minkälainen suku ei muka ota kumppaneitaan mukaan juhannuksen viettoon? Hän on valehdellut suvulleen sinusta ja sinulle suvustaan. Et edes voi tietää missä hän on oikeasti juhannustaan viettämässä.
No kyllä sen verran että sijainti näkyy snäpissä nii tietää, että kyllä siellä sukulaisten kanssa ollaan :D heillä joku iso yhteinen tontti suvun kanssa, minne ei sitten kumppanit ole tervetulleita. Ilmeisesti jos sukunimi on sama kuin heillä nii saa rientoihin osallistua. Aivan stna omituista ja alkanut miettiä pistänkö koko miehen pellolle, jos koko suku on niin ahdasmielisiä. En kestä katsoa tuollaista. Oma suku kun avosylin toivottaa kaikki tervetulleiksi.
Mielessäni on kaksi skenaariota sille mitä tapahtuisi jos kysyisin. Ensimmäinen vaihtoehto olisi se että mies aloittaisi kauhean selittelyn siitä, miten on hyvä edetä hitaasti. Toinen mahdollisuus on että mies tekisi koko kysymyksestä vitsin ja minulle tulisi tunne että olen niin mitätön, ettei hän edes voisi ajatella esittelevänsä minut jollekin. Näin on itse asiassa toisessa yhteydessä käynytkin, mies nauroi vakavalle kysymykselleni ja minä tunsin olevani maailman mitättömin olento. Itkin silloin viikon ja meinasin jättääkin miehen, mutta hän sai minut joillain sanoilla muuttamaan mieleni. En halua samaan tilanteeseen enää uudelleen, siksi en uskalla enää puhua mistään kovin henkilökohtaisesta tai yrittää viedä keskustelujamme vakavampaan suuntaan. Olemme kuitenkin ihan onnellisia silloin, kun puhumme töistä, säästä tai arjen tapahtumista. En halua särkeä niitä onnellisia hetkiä.