Miksi tapailemani mies kehuu omaisuudellaan
Tapasin miehen, joka päällisin puolin aivan tavallinen miellyttävä käytös ja hyvä keskustelija. Aika pian puheet kääntyivät rahaan ja omaisuuteen ja ettei rahasta ole pulaa. Autot, veneet, mökki ja sijoitusasunnot tuli mainittua hyvin nopeassa ajassa. (ja nuo ovat totta). Ei sillä että eikö saisi olla varallisuutta. Minullakin on. Mutta en koskaan kehuskele varallisuudelllani.
Kyllä melkoinen tyrmäys tuli tuon miehen suhteen. Harmi kun muuten niin kiva mies.
Kommentit (63)
Valitettava tosiasia kirjoitti:
Valitettava tosiasia on se, että kukaan ei oikeasti omista mitään. Elämän aikana voi "ostaa" käyttöoikeuden johonkin, mutta kun kuolema korjaa omaisuudet jäävät tänne ja ne eivät siirry seuraavaan elämään. Elämänsä jokainen voi kyllä käyttää mihin haluaa, vaikka siihen omaisuuden kerryttämiseen. Tulevaisuudessa vanhusten hoitopaikat vievät jo omaisuuden.
Tuolla logiikalla kukaan ei oikeasti koekaan mitään, ei ole olemassa elämänkokemusta koska kuollessa ne lakkaa olemasta. Aika hölmö näkemys. Ja puhe seuraavasta elämästäkin on pelkkää uskomusta (en tällä ole teilaamassa sen olemassaoloa koska jollain tavalla USKON siihen itsekin, se on silti vain uskomus).
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä ei ole itsestään muuta annettavaa? Voi ehkä olla, että hänellä on esimerkiksi köyhä sisäinen maailma, mielikuvitus tai hengellinen puoli ja siksi tuo korostetusti fyysisiä asioita elämässään.
Tämän voisi hyvin ottaa esille seuraavilla treffeillä, niin tietää onko tyyppi sen arvoinen että siihen aikaa tuhlaisi jatkossa.
Ehkä miehellä ei ole itsestään muuta annettavaa? Voi ehkä olla, että hänellä on esimerkiksi köyhä sisäinen maailma, mielikuvitus tai hengellinen puoli ja siksi tuo korostetusti fyysisiä asioita elämässään.