Lue keskustelun säännöt.
Kuinka eroon kamalasta murehtimisesta?
02.09.2015 |
Olen aina ollut sellainen, joka kantaa naapurikylänkin murheet, mutta nyt lasten saamisen myötä se on tietysti vain pahentunut. Miten tästä jatkuvasta murehtimisesta pääsee eroon? Murheet ovat sellaista yleistä maailmantuskaa mm. pakolaistilanne, Suomen talouden tilanne, työttömien asema yms. Luen uutisia ja masennun. Olen kuitenkin ihan toimintakykyinen ja pirteä, mutta koko ajan tuntuu, että huonot uutiset lisääntyvät. En ole siis masentunut, vaan tämä johtuu ainoastaan tästä murehtimisesta.
Pointti on siinä, että miten pääsee eroon sellaisten asioiden murehtimisista, joille en kerta kaikkiaan voi yhtään mitään? Miten te, jotka ette ota naapurikylänkin huolia kantaaksenne, sen teette? En pysty työni takia välttelemään uutisiakaan, vaan minun on pakko tietää asioista. Ja se tieto lisää tuskaa.
Kommentit (9)
Sama täällä. Murehdin kaiken jo ennakkoon, lähinnä omia ja läheisten asioita. Ajattelen kaikesta aina pahinta ja sekös rasittaa, myös sydäntä!
Nyt minulla onkin positiivisuuskampanja menossa, yritän olla stressaamatta pienistä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Vielä pienemmälläkin tasolla: eläinten, lasten, vammaisten huonot olosuhtet, kidutus, kiusaaminen, nuorison huono vointi. Murehdin näitä suhteettomasti. Siis niin että tekisi mieli tappaa itseni, kun en kestä sitä tuskaa. Miksi? Ei normaalisti toisten ongelmat pitäis viedä yöunia ja itkettää. Murehdin, haudon ja märehdin jopa vuosikausia sitten lukemiani otsikoita tällaisista tapahtumista.
Huh, onneksi on muitakin. Tosin nyt mutehdin teidänkin asioitanne. Huoh. Ap.
Olen opetellut ihan tietoisesti hallitsemaan ajatuksiani ja hylkäämään sellaisen ajattelun, joka ei tuota kellekään mitään hyötyä, mutta itselleni ahdistusta. Sellaisten asioiden murehtiminen, joille en voi mitään, on juuri tällaista turhaa pyörittelyä.
En ole käyttänyt opettelussa mitään mindfulnessia tai muutakaan menetelmää, vaan ihan oma-aloitteisesti alkanut tarkkailla ajatuksiani ja aina kun olen huomannut sitä pyörittelyä, päättänyt vaan lopettaa sen. Kyllä ihminen pystyy sanomaan ajatuksilleen "hiljaa", tai että "käännetään nyt ajattelu ihan muihin asioihin". Aina kun sisäinen ääni yrittää taas aloittaa murehtimis-ajattelun, niin vaan päättäväisesti lopettaa asian ajattelun. Avain on että tiedostaa että se ajattelu on vain puoliautomaattinen sisäinen prosessi joka tuottaa sisäisen äänen kaltaisen ajatusvirran, enkä "minä". Minä en ole ajatteluni, joten siksi minä voin hallita ajattelua.
Kuuntele ajatuksella Esko Valtaojan jäähyväisluento, minkä hän piti viime perjantaina Turussa. Löytyy netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lopeta uutisten lukeminen ja älä edes katso niitä tv:stä. Jos aika käy pitkäks älä tule av:lle vaan mene mielummin youtubeen katsomaan söpöjä kissavideoita yms. tai etsi sieltä joku uusi ja outo eksoottinen resepti, katso kuinka se tehdään ja tee sitä perheelle ruuaks. Vähennä muutoinkin netissä oleilua, mene mielummin lenkille tai tapaa ystäviä jos niitä on. Sama muillekin nettiä vähemmäksi ja ne uutiset voi jättää kokonaan väliin koska sieltä tulee käytännössä samoja uutisia aina jotka saavat olon masentuneeksi ja ahdistuneeksi
Mäkin murehdin. Joka päivä on uusi murheen kohde... Jos mitään uutta kohdetta en keksi, niin sitten murehdin/kadun/veivaan päässäni jotain vanhaa juttua tai mahdollisia tulevaisuuden uhkaskenaarioita, kunhan vaan saan jotenkin päiväni pilalle. Ehkä en uskalla olla onnellinen? Kiva tietää, että en ole ainut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ajatella positiivisesti jos katsoo mailmaa realistisesti.
Tv. Murehtijoiden klubin vakijäsen.
Opettele elämään hetkessä vaikkapa mindfulnesin avulla :)