Äidin yksinäisyys

Se että kaikki on sun vastuulla pääasiassa niin arvostan. Mitä jos parantaisit välejä miehesi vanhempiin tai he voisivat olla back uppina yhtälailla lapsen ollessa sulla kuin miehellä? Ei tuollain tarvi mielestäni erotella et kun miehellä häntä autetaan, eikö kyse ole lapsista.. kuitenkin.. ja katsomatta suvun puolta sinusta nähden? Voisit luoda suhdetta heihin ja sanoa miehelle ettei sulla ole oikein ketään ja kommunikoida miehen kans jos sulle sattuu jotain tai tarviit apua mies delegoi ja kysyy vanhempiaan apuun. Miltäs tämä kuulostaisi?

Kiitos ajatuksesta. Koen, että minulla on sitä omaa-aikaa, kun lapset ovat isällään ja olen onnellinen lapsistani ja puuhailen heidän kanssaan paljon. Ulkoillaan, retkeillään ja käydään välillä pienillä lomilla. En koe, että minulla on arjen kanssa ongelmaa. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, vaikka toki koko ajan alitajunnassa on tietynlainen taloudellinen paine, koska olen yrittäjä. Myös jos lapset sairastuu, en saa esimerkiksi palkkaa. Hallitsen arjen mielestäni hyvin, minulla on omistusasunto, pidän itsestäni ja lapsistani hyvää huolta, kodista huolen, että lapsilla on oikeina päivinä oikeat vaatteet ja tavarat mukana. Tsemppaan ja kuuntelen ja olen paljon läsnä. Silti kaipaan perhettä, tukiverkostoa tai sellaista, että kuulun johonkin. Tai, että lapset saisivat minun kautta myös muita turvallisia aikuisia kun minä. Tai, että minulta joku kysyisi mitä kuuluu ja aidosti haluaisi ja välittäisi kuulla vastauksen.

Onhan lapsilla toiset isovanhemmat ketkä tarvittaessa varmasti jeesaavat. Ei varmaan kyse ole siittä ettei sulla ole ketään ketä pyytää, he ovat lasten elämässä ja miksi ei voisi hyvin auttaa jos lapset tarvisevat heitä? Vai onko se jotenkin niin et kun ex miehellä lapset saavat apua mut sulla nii ei saa? Eikö teidän ex miehesi kans pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja luoda lapsille omaa verkostoa yhdessä lähipiiristä - katsomatta kellä lapset ovat kulloinkin hoidossa kenen apua ”vain” saa. Ja tuli myös tämäkin mieleen että sanoit sulla ei oo ketään jos sulle tulisi jotain nii onhan lapsilla isä? Isä apuun. Eikö?

Elämä on yhtä berkeleen vaikeuskierrettä. Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset menevät naimisiin (tai eivät), lapsia pitää ainakin hankkia, oli partneri vaikka hirviö, sitten erotaan, sekin on vaikea ja raskas päätös, mutta pakko vaan tehdä, siitä alkaa seuraava berkeleen taistelukenttä, lapset sitä, lapset tätä, kuka tuo, kuka vie, kuka hakee, mitä missä milloin. Joskus olen suorastaan hiton kateellinen heille, joilla ei ole partneria eikä lapsia, pitäisi huolehtia vain itsestään eikä vidduuntua huonojen seuralaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksesta. Koen, että minulla on sitä omaa-aikaa, kun lapset ovat isällään ja olen onnellinen lapsistani ja puuhailen heidän kanssaan paljon. Ulkoillaan, retkeillään ja käydään välillä pienillä lomilla. En koe, että minulla on arjen kanssa ongelmaa. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, vaikka toki koko ajan alitajunnassa on tietynlainen taloudellinen paine, koska olen yrittäjä. Myös jos lapset sairastuu, en saa esimerkiksi palkkaa. Hallitsen arjen mielestäni hyvin, minulla on omistusasunto, pidän itsestäni ja lapsistani hyvää huolta, kodista huolen, että lapsilla on oikeina päivinä oikeat vaatteet ja tavarat mukana. Tsemppaan ja kuuntelen ja olen paljon läsnä. Silti kaipaan perhettä, tukiverkostoa tai sellaista, että kuulun johonkin. Tai, että lapset saisivat minun kautta myös muita turvallisia aikuisia kun minä. Tai, että minulta joku kysyisi mitä kuuluu ja aidosti haluaisi ja välittäisi kuulla vastauksen.

Mitä sulle kuuluu? Kuulostaa että suoritat vain elämääsi silti. Älä unohda kuitenkaan itseäsi… Minusta tuntuu, että annat kaikkesi lapsillesi unohtaen itsesi ja laitat itseäs epäterveellä tapaa täysin syrjään. Lapsiasi kiinnostaa varmasti mitä sinulle kuuluu ja aidosti välittävät susta… ehkä ”vain huolehdit” nyt heistä mutta olet silti tärkeä heille. Heille se numero 1 ja läheinen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Onhan lapsilla toiset isovanhemmat ketkä tarvittaessa varmasti jeesaavat. Ei varmaan kyse ole siittä ettei sulla ole ketään ketä pyytää, he ovat lasten elämässä ja miksi ei voisi hyvin auttaa jos lapset tarvisevat heitä? Vai onko se jotenkin niin et kun ex miehellä lapset saavat apua mut sulla nii ei saa? Eikö teidän ex miehesi kans pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja luoda lapsille omaa verkostoa yhdessä lähipiiristä - katsomatta kellä lapset ovat kulloinkin hoidossa kenen apua ”vain” saa. Ja tuli myös tämäkin mieleen että sanoit sulla ei oo ketään jos sulle tulisi jotain nii onhan lapsilla isä? Isä apuun. Eikö?

Minäkin jäin miettimään asiaa. Jos ap joutuisi vaikka sairaalaan tms, niin eiköhän lasten isä ja isän puolen isovanhemmat huolehtisi lapsista sen aikaa? Monella on se tilanne, ettei ole ketään muuta kuin sosiaaliviranomaiset, jotka tuollaisessa tilanteessa huolehtisi lapsista. 

Mitä jos et päästä lapsis vanhemmillesi mutta voit kutsua vanhemmat luoksesi vaikkapa illalliselle tai kokkaat jotain? Tekemisillä missä oot ite mukana🧐☺️Pitäis yllä suhteita ja keräsi luottamusta lyönnin (mistä kerroit) jälkeen

Tämä kuulostaa siltä miten aion toimia. Lapsillani on kyllä hyvä, ymmärtäväinen ja osallistuva isä. Hänellä kuitenkin on uusi kumppani niin ehkä se myös on hieman minua jarruttanut siinä, että en ole sieltä suunnalta osannut apua pyytää. Kiitos tuhannesti kaikille vastauksista ❤️ On jo heti vähän parempi mieli, kun sain asian ”ääneen” sanottua. On vaan vaikea tarttua asioihin, kun on jo melko syvällä suossa. Sitä joka ilta vaan ajattelee, että kyllä tästä taas selviän ja sitten se onkin tätä jatkuvaa selviämistä.

Facebookin Äitikaveri - ryhmää suosittelen! Tukeen uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan lapsilla toiset isovanhemmat ketkä tarvittaessa varmasti jeesaavat. Ei varmaan kyse ole siittä ettei sulla ole ketään ketä pyytää, he ovat lasten elämässä ja miksi ei voisi hyvin auttaa jos lapset tarvisevat heitä? Vai onko se jotenkin niin et kun ex miehellä lapset saavat apua mut sulla nii ei saa? Eikö teidän ex miehesi kans pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja luoda lapsille omaa verkostoa yhdessä lähipiiristä - katsomatta kellä lapset ovat kulloinkin hoidossa kenen apua ”vain” saa. Ja tuli myös tämäkin mieleen että sanoit sulla ei oo ketään jos sulle tulisi jotain nii onhan lapsilla isä? Isä apuun. Eikö?

Tämä kuulostaa siltä miten aion toimia. Lapsillani on kyllä hyvä, ymmärtäväinen ja osallistuva isä. Hänellä kuitenkin on uusi kumppani niin ehkä se myös on hieman minua jarruttanut siinä, että en ole sieltä suunnalta osannut apua pyytää. Kiitos tuhannesti kaikille vastauksista ❤️ On jo heti vähän parempi mieli, kun sain asian ”ääneen” sanottua. On vaan vaikea tarttua asioihin, kun on jo melko syvällä suossa. Sitä joka ilta vaan ajattelee, että kyllä tästä taas selviän ja sitten se onkin tätä jatkuvaa selviämistä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa siltä miten aion toimia. Lapsillani on kyllä hyvä, ymmärtäväinen ja osallistuva isä. Hänellä kuitenkin on uusi kumppani niin ehkä se myös on hieman minua jarruttanut siinä, että en ole sieltä suunnalta osannut apua pyytää. Kiitos tuhannesti kaikille vastauksista ❤️ On jo heti vähän parempi mieli, kun sain asian ”ääneen” sanottua. On vaan vaikea tarttua asioihin, kun on jo melko syvällä suossa. Sitä joka ilta vaan ajattelee, että kyllä tästä taas selviän ja sitten se onkin tätä jatkuvaa selviämistä.

Älä murehdi😁kyllä sinä varmasti hyvin selviät. Itse olen yksin lapsen yh äiti, synnyttänyt yksin, elänyt yksin ja tukiverkkoa on isovanhemmat ja sukulaisia muutama kun isä ei ole kuvioissa. Itselläni vaikea pyytää myös apua kun en kehtaa mutta on parempi kysyä kuin olla hiljaa ja kärsiä. Ajattele itseäsi!☀️ Aina itse ajattelen positiivisen kautta. Kaikessa huonossakin on aina jotain hyvää ja suunta ylöspäin vaikka ei tuntuisi siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan lapsilla toiset isovanhemmat ketkä tarvittaessa varmasti jeesaavat. Ei varmaan kyse ole siittä ettei sulla ole ketään ketä pyytää, he ovat lasten elämässä ja miksi ei voisi hyvin auttaa jos lapset tarvisevat heitä? Vai onko se jotenkin niin et kun ex miehellä lapset saavat apua mut sulla nii ei saa? Eikö teidän ex miehesi kans pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja luoda lapsille omaa verkostoa yhdessä lähipiiristä - katsomatta kellä lapset ovat kulloinkin hoidossa kenen apua ”vain” saa. Ja tuli myös tämäkin mieleen että sanoit sulla ei oo ketään jos sulle tulisi jotain nii onhan lapsilla isä? Isä apuun. Eikö?

Minäkin jäin miettimään asiaa. Jos ap joutuisi vaikka sairaalaan tms, niin eiköhän lasten isä ja isän puolen isovanhemmat huolehtisi lapsista sen aikaa? Monella on se tilanne, ettei ole ketään muuta kuin sosiaaliviranomaiset, jotka tuollaisessa tilanteessa huolehtisi lapsista. 

Kysy Ap toisia isovanhempia, mieti lapsia äläkä uutta puolisoa mitä hän aattelee

Ymmärrän sua tosi hyvin. Teen itse ihan vastaavanlaista työtä ja vasta pienten lasten äitinä havahduin siihen, että sama kuuntelija ja tukijan rooli oli lähes kaikssa aikuissuhteissani.

Mitään hirveän konkreettista apua ei minullekaan ollut saatavissa, mutta jo se auttoi kuin sain joidenkin ystävieni kanssa suuni auki. Ja se, että lähennyin uudelleen nuoruuden ystävän kanssa joka myös eronnut ja aloimme tehdä lomilla yhteisiä reissuja. Lapset tykkäsi kaveriseurasta ja meiltä aikuisilta putosi kaiken yksin vastuussa olemisen taakka keveämmäksi.

Turvauduin myös MML:n lastenhoito palveluun kun mursin jalkani.

Rutosti voimia❤️ Ne oli raskaita vuosia mutta kaiken sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Koita parantaa välejä vanhempiisi. Hanki uusi kumppani. On erilaisia tukiperheitä. Joku opiskelijatyttö lapsenvahdiksi ja varatuksi. Tsemppiä!!

Ai LYÖVIIN vanhempiin.

Syö p_ä_ä_s_i!!!

Ne sun vanhemmat voi olla ongelmaksi ja erikoisia, mutta ne on silti sun vanhemmat. Ehkä voisit ohjata ne psykologille tunnesäätelyä varten.

Kyllä munkin vanhemmat on mua yksittäisen kerran lyönyt, mutta ei ne mitään hirviöitä silti ole vaikka ovat joskus mokanneet.