Ystävän näkeminen kaksin ei tunnu onnistuvan ikinä
Minulla on lapsuudesta asti ollut ystävä, jonka kanssa näemme muutamia kertoja vuodessa. Juteltavaa riittäisi, mutta tapaamiset menee aina jotenkin pieleen. Ei nähdä kotona, koska lapset ja muu perhe. Useimmiten mennäänkin syömään tai kahvilaan. Mutta aina, joka kerta, ystäväni joku muu tuttava lyöttäytyy seuraan ja meidän kahdenkeskiset juttelut jää. Kerrakin istuttiin ravintolan viimeisessä nurkkapöydässä ja ravintolan tarjoilija tuntee ystäväni, ja koska ei ollut kovin kiire, tämä tunki puoleksi ajasta mukaan. Viimeksi kahvilassa nähdessä ystävälläni oli jo valmiiksi työkaverinsa mukana. Onko se liikaa pyydetty, että vois jutella kaksin?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
ApNo sitten ei varmaan ole sellaista paikkaa, missä ei joku tuttu tulisi vastaan. Siihen pitää vain sopeutua. Kannattaisiko syvälliset keskustelut käydä puhelimessa?
Lopetin puhelinkeskustelut, koska ystäväni antaa lastenkin keskeyttää kokoajan, saattaa jopa neuvoa läksyissä kesken puhelun!
ApNo tottakai lapsille pitää vastata ja neuvoa läksyissäkin. Etkö voisi soittaa sellaiseen aikaan, että lapset ovat menneet jo nukkumaan? Toinen vaihtoehto on käydä syvälliset keskustelut viestittelemällä. Toinen voi vastata ajatuksen kanssa silloin, kun hänellä on aikaa.
Viestittely on kyllä kaukana syvällisestä keskustelusta. Ainakin näin aikuisten ihmisten maailmassa.
t. eri
Periaatteessa samaa mieltä, mutta jos aloittajan kaverille tulee umpimetsässäkin tuttuja vastaan, niin ei liene muuta vaihtoehtoa.
Viestittely on kyllä kaukana syvällisestä keskustelusta. Ainakin näin aikuisten ihmisten maailmassa.
t. eri