Ystävän näkeminen kaksin ei tunnu onnistuvan ikinä
Minulla on lapsuudesta asti ollut ystävä, jonka kanssa näemme muutamia kertoja vuodessa. Juteltavaa riittäisi, mutta tapaamiset menee aina jotenkin pieleen. Ei nähdä kotona, koska lapset ja muu perhe. Useimmiten mennäänkin syömään tai kahvilaan. Mutta aina, joka kerta, ystäväni joku muu tuttava lyöttäytyy seuraan ja meidän kahdenkeskiset juttelut jää. Kerrakin istuttiin ravintolan viimeisessä nurkkapöydässä ja ravintolan tarjoilija tuntee ystäväni, ja koska ei ollut kovin kiire, tämä tunki puoleksi ajasta mukaan. Viimeksi kahvilassa nähdessä ystävälläni oli jo valmiiksi työkaverinsa mukana. Onko se liikaa pyydetty, että vois jutella kaksin?
Kommentit (22)
Jos hän ei jaksa nähdä sinua kahdenkesken mutta ei keksi mitään kaunista tapaa sanoa siitä?
Ehkä sun kahdenkeskeisenä kokemat juttelut on hänen mielestä sinun yksinpuhelua? Ja nämä vaihtuvat tyypit mukana poistaa sen efektin ja silti hän voi sanoa nyt nähneensä sinua niin ei taas hetkeen tarvitse?
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Oletko siis pyytänyt? Mitä kaverisi vastasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei jaksa nähdä sinua kahdenkesken mutta ei keksi mitään kaunista tapaa sanoa siitä?
Useimmiten ihan vartavasten nähdään kaksin, mutta häntä ei tunnu haittaavan, vaikka syvällinenkin keskustelu katkeaa kesken ja muita tulee mukaan.
Ap
Jos oikeasti haluaa nähdä kahden, ei ota työkavereita mukaan eikä kutsu puolituttuja liittymään seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
Ap
No sitten ei varmaan ole sellaista paikkaa, missä ei joku tuttu tulisi vastaan. Siihen pitää vain sopeutua. Kannattaisiko syvälliset keskustelut käydä puhelimessa?
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa nähdä kahden, ei ota työkavereita mukaan eikä kutsu puolituttuja liittymään seuraan.
Ei hän varsinaisesti kutsu liittymään seuraan, mutta kun joku tuttava tulee vastaan, lyhyt tarvehdys ei riitä, vaan vaihtavat kuulumisia perusteellisesti. Minä sitten vähän hölmönä odottelen sivussa ja sitten varattu aika loppuukin ja mun pitää lähteä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa nähdä kahden, ei ota työkavereita mukaan eikä kutsu puolituttuja liittymään seuraan.
Ei hän varsinaisesti kutsu liittymään seuraan, mutta kun joku tuttava tulee vastaan, lyhyt tarvehdys ei riitä, vaan vaihtavat kuulumisia perusteellisesti. Minä sitten vähän hölmönä odottelen sivussa ja sitten varattu aika loppuukin ja mun pitää lähteä.
Ap
Mikä se mukaan otettu työkaveri sitten oli, josta aloituksessa kerroit? Ihan vahingossako tarttui matkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
ApNo sitten ei varmaan ole sellaista paikkaa, missä ei joku tuttu tulisi vastaan. Siihen pitää vain sopeutua. Kannattaisiko syvälliset keskustelut käydä puhelimessa?
Lopetin puhelinkeskustelut, koska ystäväni antaa lastenkin keskeyttää kokoajan, saattaa jopa neuvoa läksyissä kesken puhelun!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa nähdä kahden, ei ota työkavereita mukaan eikä kutsu puolituttuja liittymään seuraan.
Ei hän varsinaisesti kutsu liittymään seuraan, mutta kun joku tuttava tulee vastaan, lyhyt tarvehdys ei riitä, vaan vaihtavat kuulumisia perusteellisesti. Minä sitten vähän hölmönä odottelen sivussa ja sitten varattu aika loppuukin ja mun pitää lähteä.
ApMikä se mukaan otettu työkaveri sitten oli, josta aloituksessa kerroit? Ihan vahingossako tarttui matkaan :D
Se oli yhden kerran esimerkki, varsin tökeröä, vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
Ap
Kuulostaa puhtaalta paskapuheelta. Sellaista ihmistä ei olekaan, että joka paikassa ihan koko ajan joku tuttu väkipakolla tunkee puoleksi tunniksi kuulumisia vaihtamaan. Umpimetsässä harvoin näkee edes vieraita ihmisiä.
Miksi ylipäätään tapaat tuota ihmistä, kun häntä ei selvästikään kiinnosta jutella kanssasi kahdestaan?
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Ja miten tämä ratkaisee asian?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Ja miten tämä ratkaisee asian?
Ohis
No ei niitä tuttuja nyt IHAN JOKA PAIKASSA voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin kävelylle, taidenäyttelyyn, shoppailemaan tms paikkaan ja vasta sitten ravintolaan tai kahvilaan.
Mennäänkin, mutta kovin syvällisiä ei pysty koskaan juttelemaan, kun keskeytyksiä, puolituttuja jne tulee aina vastaan ja mukaan. Jopa kävelylenkillä umpimetsässä näin on käynyt.
ApNo sitten ei varmaan ole sellaista paikkaa, missä ei joku tuttu tulisi vastaan. Siihen pitää vain sopeutua. Kannattaisiko syvälliset keskustelut käydä puhelimessa?
Lopetin puhelinkeskustelut, koska ystäväni antaa lastenkin keskeyttää kokoajan, saattaa jopa neuvoa läksyissä kesken puhelun!
Ap
No tottakai lapsille pitää vastata ja neuvoa läksyissäkin. Etkö voisi soittaa sellaiseen aikaan, että lapset ovat menneet jo nukkumaan? Toinen vaihtoehto on käydä syvälliset keskustelut viestittelemällä. Toinen voi vastata ajatuksen kanssa silloin, kun hänellä on aikaa.
Kakka.