Ihan hirveä ahdistus työtilanteesta

Up. Kertokaa kokemuksia siitä miten elämänkriiseihin suhtaudutaan näinä aikoina työelämässä? Onko ihmisen oltava aina vahva ja naama pokerilla. Entä jos pokka pettää, onko silloin huonompi ihminen ja työntekijä?

Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote]first come, last go -periaate taitaa olla yleisin joka on työehtosopimuksiin kirjattuna

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote] Entä jos herkkä ihminen, kaikille ystävällinen, mutta purskahtanut itkuun töissä. Koetaanko silloin epammattimaiseksi tai työyhteisöä kuormittavaksi?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote] Entä jos herkkä ihminen, kaikille ystävällinen, mutta purskahtanut itkuun töissä. Koetaanko silloin epammattimaiseksi tai työyhteisöä kuormittavaksi?
[/quote]No taitaa luule ihan riippua työnantajasta ja koko työyhteisöstä joita on satoja erilaisia.

Riiippuu pitkälti siitä, suoriutuuko töistänsä elämäntilanteestaan huolimatta vai ei. Jos töitään ei saa tehdyksi, käyttää työaikaa omien asioidensa järjestelyyn, tekee toistuvia virheitä, koska ajatukset ovat muualla tai jää sairauslomalle, niin ei kovin vahvoilla ole yt-neuvotteluissa, oli syy taustalla kuinka inhimillisen traaginen tahansa. Olen itsekin irtisanonut rankkaa eroa läpikäyneen henkilön, jonka työaika meni puhelimessa exän ja ex-anopin kanssa tapellessa, lastenvalvojalla juostessa ja em. keskusteluja omien ystäviensä kanssa ruotiessa. Välillä toki tehtiin töitäkin, mutta melkolailla minimitasolla ja vain rutiineista suoriutuen, joten tilanteessa, jossa piti valita yksi neljästä ja tiedossa oli, että jäljelle jäävien piti pystyä vetämään läpi melko isojakin uudistuksia toimintamalleissa ja organisaatiossa, valinta kohdistui tähän henkilökohtaisessa kriisissä rypevään. Vaikka tiesin tilanteen ja se lisätieto teki irtisanomisesta entistäkin vaikeamman. En voi kuitenkaan voinut luottaa siihen, että ko. henkilö pystyy vaativassa muutostilanteessa toimimaan tilanteen edellyttämällä jämäkkyydellä ja täydellä työpanoksella.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote] Entä jos herkkä ihminen, kaikille ystävällinen, mutta purskahtanut itkuun töissä. Koetaanko silloin epammattimaiseksi tai työyhteisöä kuormittavaksi?
[/quote]No taitaa luule ihan riippua työnantajasta ja koko työyhteisöstä joita on satoja erilaisia.
[/quote] Niin se varmasti on. Lasketaanko ihmiset kulueriksi, hyviksi tyypeiksi, vaivattomiksi. Entä jos on ihana ihminen, joka tekee paljon näkymätöntäkin työtä ja ne jotka päättävät asioista eivät ehkä tiedä tilanteesta tarpeeksi?

Jos on yhtään aikaansa seuraava pomo ja johtajakoulutuksia käynyt, hän on mahdollisesti opiskellut ja lukenut tutkimuksesta, joka koski erityisherkkiä ihmisiä. En muista itse, mitä ne tutkimukset tarkkaan sanoivat, mutta idea oli se, että nämä ovat nimenomaan niitä hyviä työntekijöitä. Tietenkään en nyt tiedä minkälainen itkuherkkyys on kyseessä. Empatia on ihmisessä hyvä piirre ja pomot pitävät myös erikoisesti niistä työntekijöistä, jotka pitävät sopua yllä työpaikoilla. Riidankylväjistä ja pahanpuhujista ei pidetä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote]first come, last go -periaate taitaa olla yleisin joka on työehtosopimuksiin kirjattuna
[/quote]Eiköhän tämä ole murtumassa. Työnantajat yrittää hankkiutua aina vanhimmista työntekijöistä eroon yt:ssä koska niille pitää maksaa isompia palkkoja kuin nuorille ja työteho on kuitenkin paljon huonompi. Karu fakta irtisanomisjärjestyksestä: 1. Saikuttelijat ja viinaan menevät, 2. Isopalkkaisimmat, 3. Lisääntymisikäiset naiset ja pienten lasten äidit, 4. Ay-aktiivit. Tai sitten tehdään kuten oma pomoni epätoivoissaan teki kun piti joku esitys yt-neuvottelukuntaan viedä ja 30 % vähentää väestä. Pomo pisti nimet lapuille ja laput kuopuksensa lippalakkiin ja mä ja toinen henkilöstöassari poimittiin sieltä sattumanvaraisesti tietty määrä nimiä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 13:06"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 12:51"]Työnantaja voi irtisanoa kenet vaan sen mukaan, millaisia irtisanomisjärjestyksiä on joko työehtosopimukseen kirjattu tai yt-neuvotteluissa sovittu. Ikinä en ole kyllä kuullut että ahdistava elämäntilanne olisi irtisanomisperuste.
T. Ex-luottis
[/quote] Entä jos herkkä ihminen, kaikille ystävällinen, mutta purskahtanut itkuun töissä. Koetaanko silloin epammattimaiseksi tai työyhteisöä kuormittavaksi?
[/quote]No taitaa luule ihan riippua työnantajasta ja koko työyhteisöstä joita on satoja erilaisia.
[/quote] Niin se varmasti on. Lasketaanko ihmiset kulueriksi, hyviksi tyypeiksi, vaivattomiksi. Entä jos on ihana ihminen, joka tekee paljon näkymätöntäkin työtä ja ne jotka päättävät asioista eivät ehkä tiedä tilanteesta tarpeeksi?
[/quote]Ei tuolla ole nykyään mitään väliä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 13:06"]Riiippuu pitkälti siitä, suoriutuuko töistänsä elämäntilanteestaan huolimatta vai ei. Jos töitään ei saa tehdyksi, käyttää työaikaa omien asioidensa järjestelyyn, tekee toistuvia virheitä, koska ajatukset ovat muualla tai jää sairauslomalle, niin ei kovin vahvoilla ole yt-neuvotteluissa, oli syy taustalla kuinka inhimillisen traaginen tahansa. Olen itsekin irtisanonut rankkaa eroa läpikäyneen henkilön, jonka työaika meni puhelimessa exän ja ex-anopin kanssa tapellessa, lastenvalvojalla juostessa ja em. keskusteluja omien ystäviensä kanssa ruotiessa. Välillä toki tehtiin töitäkin, mutta melkolailla minimitasolla ja vain rutiineista suoriutuen, joten tilanteessa, jossa piti valita yksi neljästä ja tiedossa oli, että jäljelle jäävien piti pystyä vetämään läpi melko isojakin uudistuksia toimintamalleissa ja organisaatiossa, valinta kohdistui tähän henkilökohtaisessa kriisissä rypevään. Vaikka tiesin tilanteen ja se lisätieto teki irtisanomisesta entistäkin vaikeamman. En voi kuitenkaan voinut luottaa siihen, että ko. henkilö pystyy vaativassa muutostilanteessa toimimaan tilanteen edellyttämällä jämäkkyydellä ja täydellä työpanoksella.
[/quote] Haluat robotin? Entä jos se lastenvalvojalla käyminen on pakollista erotilanteessa ja sinne voi mennä vain virka-aikaan? Mä nimenomaan löin tilauksia kuin hullu kun olin kriisin partaalla. Välillä olin ihan paskana, mutta työpaikka oli henkireikä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 13:06"]Riiippuu pitkälti siitä, suoriutuuko töistänsä elämäntilanteestaan huolimatta vai ei. Jos töitään ei saa tehdyksi, käyttää työaikaa omien asioidensa järjestelyyn, tekee toistuvia virheitä, koska ajatukset ovat muualla tai jää sairauslomalle, niin ei kovin vahvoilla ole yt-neuvotteluissa, oli syy taustalla kuinka inhimillisen traaginen tahansa. Olen itsekin irtisanonut rankkaa eroa läpikäyneen henkilön, jonka työaika meni puhelimessa exän ja ex-anopin kanssa tapellessa, lastenvalvojalla juostessa ja em. keskusteluja omien ystäviensä kanssa ruotiessa. Välillä toki tehtiin töitäkin, mutta melkolailla minimitasolla ja vain rutiineista suoriutuen, joten tilanteessa, jossa piti valita yksi neljästä ja tiedossa oli, että jäljelle jäävien piti pystyä vetämään läpi melko isojakin uudistuksia toimintamalleissa ja organisaatiossa, valinta kohdistui tähän henkilökohtaisessa kriisissä rypevään. Vaikka tiesin tilanteen ja se lisätieto teki irtisanomisesta entistäkin vaikeamman. En voi kuitenkaan voinut luottaa siihen, että ko. henkilö pystyy vaativassa muutostilanteessa toimimaan tilanteen edellyttämällä jämäkkyydellä ja täydellä työpanoksella. [/quote] Haluat robotin? Entä jos se lastenvalvojalla käyminen on pakollista erotilanteessa ja sinne voi mennä vain virka-aikaan? Mä nimenomaan löin tilauksia kuin hullu kun olin kriisin partaalla. Välillä olin ihan paskana, mutta työpaikka oli henkireikä.

[/quote]

Onko siellä pakko käydä kahden kuukauden välein ja jokaisen käynnin jälkeen analysoida tilannetta puhelimitse kaverin kanssa työpäivän aikana? Tai no, välillähän hän meni lastenvalvojalle työpäivän päätteeksi ja oli muutaman päivän sen jälkeen sairauslomalla. Ja kyllä hänkin rutiinit hoiti silloin, kun töissä oli, eikä puinut tilannettaan puhelimessa, mutta kyky ottaa vastaan uutta tietoa ja luoda uusia prosesseja, joita muutostilanteissa olisi tarvittu, puuttui. Yhteisissä palavereissa kuunteli tunnollisesti ja kirjoitti muistiinpanojakin, mutta parin päivän kuluttua ei enää muistanut, että oli sovittu toimintatapojen muutoksista. Ja hänen olisi pitänyt kyetä paitsi muistamaan nuo muutokset, myös jalkauttamaan ne tiimilleen. Eli en halunnut robottia (robotinomaisesti hän teki noita rutiinejaan), vaan toimintakykyisen, muutoksiin mukautuvan ja niitä johtavan työntekijän.