Eroahdistusta vajaa 4-vuotiaalla??
Meidän 3 v 8 kk ikäiseen poikaa on iskenyt (jälleen) ihmeellinen takertumisvaihe. Kaikki erotilanteet, jopa isän töihin lähteminen, ovat pojalle vaikeita asioita. Hoitoon ja kerhoihin poika ei jää ilman, että ensin tarrautuu jalkaan kiinni ja aloittaa sydäntäsärkevän itkun. Tämä tarrautuminen on tullut aivan yhtäkkiä, vastaavanlaista oli noin vuosi sitten, mutta poika on ollut pitkään tosi reipas ja jäänyt iloisesti minne tahansa. Onko tämä nyt joku ikään kuuluva juttu vai mikä ihme on kyseessä?? Asia ahdistaa todella, sillä olen nyt kotona hoitamassa 2-kuista vauvaamme ja kerhot yms. ovat meille henkireikiä. En kestä, jos ne täytyy lopettaa tuon tarratumisen vuoksi.
Kommentit (5)
Se tässä kaikista ihmeellisintä onkin, ettei poika reagoinut lainkaan, kun kesälomat loppuivat (oli lomalla 2 kk ja poissa hoidosta). Uusi kerho ja muskari alkoivat kuusi viikkoa sitten ja alku sujui tosi hienosti, samoin osa-aikahoito vanhassa hoitopaikassa. Poika vain vilkutteli mulle ja huusi heipat. Nyt sitten vasta on tullut tuo takertumisvaihe. Tänään poika jäi itkien kerhoon ja kerhossa oli käyttäynyt tosi huonosti. Oli nipistellyt toisia lapsia, heitellyt tavaroita ja riehunut.
Voisiko tosiaan tuo toisen lapsen syntymä aiheuttaa tällaista ja näin viiveellä? Poika ei ole tähän mennessä osoittanut minkäänlaista mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan eikä kotona osoita mieltään, vaikka välillä vauva saakin enemmän huomiota. Ei myöskään ole missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että hän menee hoitoon, vaikka minä jään kotiin vauvan kanssa.
Jos poika käy jo hoidossa, eikö se riitä? Miksi pitänee käydä vielä kerhossa?
Tuntuu aika suurelta määrältä muutoksia pienen lapsen näkökulmasta kun on pieni vauva ja uusi kerho ja uudet kuviot. Voisiko jotain hieman rauhoittaa tai uusia asioita porrastaa? Kaikki lapsethan eivät välttämättä reagoi heti uusiin asioihin, vaan reagointi näkyy pidemmällä aikavälillä.
Oikeastaan tuo kerho ja muskari aloitettiin siitä syystä, että ajattelimme jossakin vaiheessa lopettaa pojan päivähoito kokonaan. Poika on nimittäin nyt yksityisellä pph:lla ja kun jään hoitovapaalle, ei meillä ole taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa hoitoa. Ajatus oli, että tuo päivähoito olisi vain väliaikaista siihen asti, kunnes vauva on vähän isompi. Pojan aion laittaa sitten päiväkotiin, kun menen takaisin töihin. Tähän asti poika on kyllä pitänyt tuosta kerhostaan ja etenkin muskarista paljon enemmän kuin hoitoonmenosta. Olen itsekin miettinyt sitä, onko arkemme ehkä liian hektinen pienelle miehelle. Sen vaan olen myös huomannut, että " pelkkinä" kotipäivinä poika on aika mahdoton, kun turhautuu siihen, etten pysty tekemään hänen kanssaan niin paljon asioita. Pieni vauvamme vaatii vielä niin paljon hoitoa.
Voi olla että kotona ollessa lapsi on levoton, mutta ne kotipäivätkin voi olla tarpeen lapselle hengähdystaukona. Voi kyllä olla että lapsella on joku kehitysvaihe (tuo takertuminen) ja sitä käydään nyt sitten läpi ja vaatii oman aikansa. Mutta kyllä lapsi jotain yrittää kertoa tai reagoida tähän elämäntilanteeseen tai kehitykseensä.
Kuulostaa kyllä hektiseltä tuo teidän elämä, jossei lapsen ole pakko mennä sekä hoitoon että kerhoon että muskariin. Kauanko ajattelit lapsen hoitoa jatkaa? Jos odotat hoitovapaalle, eikö ole juuri kesäloma? Oletko ajatellut että lapsi luopuisi hoidosta aikasemmin tai aloittaisi kerhon myöhemmin?
No nämä ovat vain minun ajatuksiani. Minä rauhoittaisin lapsen elämästä jotain vähemmäksi ja lisäisin kotonaoloaikaa, vaikka lapsi tuntuisikin turhautuneelta. Olettaisin että tämä rauhoittaisi lastakin. Mutta tämä on miten minä tekisin. Sinä teet niin kuin parhaaksi uskot lapsellenne ja itsellesi.
Meilla samanikaisella pojalla oli juuri jonkin aikaa sama juttu. Talvella oli takertuma-kausi ja nyt taas elo-syyskuussa . Poika takertui nimenomaan minuun. Ei suostunut ilman itkua lahtemaan edes isovanhemmilleen isansa kanssa. Ja kun oli mummolassa yota oli seuraavana paivana ihan tosissaan vihainen meille vanhemmille.
Leikki-koulu alkoi syyskuun alussa ja ihan mahdotonta itkua ja takertumista oli sinne jaaminen. Valilla sai opettaja oikein repia pojan minusta irti:(. Hetkeksi sitten helpotti ja sitten taas alkoi sama aamu-itku ruljanssi. Lopulta paastiin eroon siita samalla lailla kuin talvella eli lupasin pojalle tarran joka aamusta kun menee itkematta leikki-kouluun ja kun tarroja on tarpeeksi ostetaan skeittilauta (talvella ostettiin potkulauta) parina paivana pojalta viela vakisin tuli itku, mutta yritin kehua hanen olevan reipas poika kun yrittaa. Nyt taas menee ilman itkua iloisesti toisten lasten luokse leikkimaan.
Ma luulen, etta meilla ainakin toi takertuminen johtui siita, etta oltiin kesalla 2kk pojan kanssa koko ajan yhdessa ja sitten kun piti olla minusta erossa, oli vaikea hyvastella. Johtuisiko teilla uudesta vauvasta kun poika joutuu jakamaan huomiota? Ma voin vain kuvitella millainen katastrofi meidan pojalle olisi jos joutuisi lahtemaan johonkin samalla kun ma olisin vauvan kanssa kotona (meilla ei siis ole muita lapsia pojan lisaksi). Sujuuko kerhoilu sitten kuitenkin hyvin kun poika on paassyt vauhtiin? Yrittaisin sinnikkaasti saada poikaa vaikka lahjomalla kerhoon jos siella kuitenkin viihtyy. Taman ikaiset kuitenkin jo selvasti tarvitsevat ikaistaan seuraa ja ohjattua toimintaa aidin lisaksi.