Sinä joka masennuit, mikä oli viimeinen tikki mikä sai hakeutumaan lääkäriin?

Se kun en päässyt enään sängystä ylös töihin.

Olin sietänyt vuoden verran pahaa oloa, kun siivosin kissanhiekkalaatikkoa ja kissa samalla kusi metrin päähän matolle. Tajusin, ettei jossai muussa elämäntilanteessa tämä metrin heitto olisi saanut aikaan holtitonta itkukohtausta.

Oli todella paha olla. Luulin, että on joku vakavampi sairaus, kun oli voimat täysin loppu. Halusin vain nukkua, mikään ei kiinnostanut. Lähdin vielä silloin epätoivoisesti lenkillekin, jotta "piristyisin ja jaksaisin paremmin", mutta ei vaan päässyt eteenpäin. Hengitys vinkui ja salpautui.

Menin tutkimuksiin, kun luulin että on astma tjtn vastaavaa hengitystieinfektioo. Kaikki oli ok, ne mitä tutkittiin. Jatkoin töitä, mutta sitten oivalsin itse mennä uudelleen lekuriin ja sanoin, että en jaksa enää. Juttelin tovin siellä ja sain diagnoosin, masennus. Lääkkeet auttoivat muutamassa viikossa.

Mies alkoi puolestaan oireilla kovan stressin tuloksena, joten osasin passittaa hänet tutkimuksiin. Sama homma. Ei ole leikin, eikä varsinkaan (muiden) naurun asia. Voi tulla kenelle vain, naps vaan.

Itsemurhayritys

Makasin kaksi päivää itkien sohvalla, enkä kyennyt edes ilmoittamaan töihin poissaolosta. Jälkikäteen ajateltuna oikea aika hakea apua olisi ollut varmaan vuosi ennen tätä pistettä, olisin todennäköisesti tervehtynytkin paljon nopeammin.

Itkin kotona muutaman päivän, enkä kyennyt ilmoittamaan töihin, etten tule enää sinne. Diagnoosiksi sain "epämääräinen masennustila" tai jotain sellaista ja viikon saikkua. Potkut tuli ja masentaa vieläkin. En ole kehdannut mennä uudelleen lääkäriin itkemään silmiä päästäni.